lauantai 10. toukokuuta 2014

Likka, äite ja rouva Obama



Sinikka Nopola
Likka, äite ja rouva Obama

WSOY, 2013

"Kun sun puheitas kuuntelee, niin ei uskois, että sää oot vilosofian kandidaatti." Tosin enimmäkseen äänessä on nimenomaan äite, Likka ihmettelee ja kipuilee todellisuuden haasteiden kanssa. Äidin pajatus tuntuu jo luettunakin niin todelliselta, että välillä joutuu tarkistamaan, ettei sittenkin ole äänikirjasta kyse.  Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista episodeista likan elämää aina syntymästä aikuisuuteen. Likassa on sivustakatsojan vikaa jo koulussa ja toiset ehtivät usein edelle. Tai ehkä Likan ajatukset vain kyntävät toisten mietteitä syvemmällä ja vaativat siksi enemmän aikaa. Äiti puolestaan elää vahvemmin nykyhetkessä ja hän tuntee tyttärensä niin, että voi aina hyväksi lopuksi analysoida Likan pohdinnat ja kompleksit ja tiivistää ne yhteen lauseeseen: "Sää oot ollu aina vähän tommonen koppulakoura."

Kirja on viides teos, jossa Eila ja Rampe esiintyvät. Tuttuus ei todellakaan käy kyllästyttämään, päin vastoin. Murre tekee kirjasta hyvinkin hämäläisen, mutta yhtä lailla kirjan tunnoille voisi antaa joutsenlippumerkin yleissuomalaisista tunnoista. Äiti määräilee ja antaa ohjeita kysymättäkin, mutta kuitenkin kirjan päähenkilö on ennen kaikkea Likka.  Kuvioihin astuu mukaan Pirkka ja jossain taustalla harvasanaisesti myötäilee myös Rampe. Kaiken keskiössä ovat kuitenkin naiset. Tyttärenä, äitinä, yksinhuoltajana. Herkullista luettavaa näin äitienpäivän aattona. Suositeltavaa muulloinkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti