Elämänlanka

Victoria Hislop
Elämänlanka


Bazar, 2014
442 sivua




Tätä Victoria Hislopin kirjaa en toden totta jonottanut luettavakseni turhaan kirjastosta. Kirja vei moniksi illoiksi mennessään Kreikkaan, joskin hyvin erilaisiin tunnelmiin kuin aiemmin hehkuttamani Koko kylän pidot. Aikakausikin on aivan eri. Kirjan kiehtova juoni alkaa vuodesta 1917, jolloin Thessalonikissa riehui suuri tulipalo. Tuli tuhosi suuren osan kaupunkia, romutti monen haaveet ja erotti ihmisiä toisistaan. Mutta katastrofit ovat aina myös yhdistäneet, auttaneet ihmisiä löytämään turvan toisissaan ja he ovat saaneet yhteydestä voimaa rakentaa elämää vähäisistäkin palasista.

Kirjan takakansi lupaa, että kyseessä on "Rakkaustarina kuin kaunis koruommel." Mitä pitemmälle kirjaa luin, sitä hienommalta kirjan nimivalinta alkoi tuntua. Elämänlanka kuulostaa vahvalta, vaikeuksienkin yli kurottuvalta voimalta. Vaikka kuin ohutta ja hentoa, silti kaiken kestävää. Vaikka siis kyseessä on   rakkaustarina, kaikki "lälly" ja hempeilevä romantiikka on siitä kaukana. Päin vastoin, kirja pureutuu hyvinkin tarkasti Thessalonikin historian vaiheisiin Euroopan ajautuessa kohti toista maailmansotaa, läpi sodan vaiheiden aina tälle vuosituhannelle. Kirjan rinnalla googlettelin kaupungin historiaa ja sain vaikuttuneena todeta, että kirja noudattelee tarkkaan todellisia tapahtumia. Rakkaustarina kulki kauan vain taustalla, kun uppouduin historian tapahtumiin mukaan. Tämä oli kuin historian kertauskurssi; itse asiassa paljon enemmän, sillä näkökulma ei ollut valloittajien vaan tavallisen kansan. Pullollaan uskomattomia yksityiskohtia.  Jos Kreikka on ennestään tuttu ennen kaikkea lomasaaristaan, niin Elämänlangan myötä avautuu aivan toisenlaiset ikkunat kreikkalaisuuteen. Historiansa aikana Kreikka on kokenut monenlaista hallitsijaa ja värikkään kirjon eri vaikutteita, ja monikulttuurisuus onkin olennainen osa kirjan juonta. Thessalonikin juutalaisyhteisö joutuu kovaan kuritukseen ja tuhotaan lähes täysin natsi-Saksan miehityksen alla. Kun jälleen "sivusilmällä" luin samanaikaisesti Thessalonikin historiaa, sain todeta, että juutalaisten vainot karkoituksineen ja poiskuljetuksineen ovat karusti totta. Vahvemman ylimielisyys ja mielivaltaisuus tuntuu hirvittävältä, elämänlangalta vaaditaan yli-inhimillistä sitkeyttä. Poikani määritteli aikoinaan pienenä taaperona tällaisen kirjan osuvasti: "Äiti, taasko sinä luet niitä nälkää näkeviä kirjoja?"

Kaikesta huolimatta kirjan sävy ei suinkaan ole synkkä. Natsimiehityksen ja sisällissodan, luonnonmullistusten ja talousvaikeuksien keskellä eletään siten kuin parhaaksi nähdään.

Perhe- ja pienyhteisöt tukevat toisiaan. Erityisesti naiset kantavat suuren vastuun ja huolehtivat lähipiiristään pyyteettömästi. Miehet tekevät valintoja; oikeudentuntoiset eivät luovu periaatteistaan ja taistelevat maansa ja demokratian puolesta. Toisille riittää, että myötämielisyys miehittäjiä kohtaan tuo taloudellista valtaa ja asemaa. Ympäristön haasteiden ja poliittisten valintojen keskelläkin elämä jatkuu arkisina askareina. Ja se rakkaustarina - se on vahva ja todentuntuinen. Juuri noinhan tapahtuu silloin, kun todetaan: Totuus on tarua ihmeellisempää.

Victoria Hislopin esikoisromaani Saari palkittiin 2007 parhaan tulokkaan Galaxy British Book Awards - palkinnolla ja siitä tehtyä sarjaa on esitetty, tai ehkä esitetään parhaillaankin, myös Suomessa. Harmittaa, että missasin sarjan - kirjana aion kyllä lukea myös Saaren heti, kun sen käsiini saan. Kun seuraavan kerran pääsen Kreikkaan ja näen vanhoja miehiä istuskelemassa tavernassa politiikkaa puhuen, niin tiedänkin jo taustoista paljon enemmän tämän kirjan myötä.