Orange is the new black

Piper Kerman
Orange is the new black


Otava,
2014




Korkeakoulutettu nuori  neitonen Piper Kerman Bostonista elää opiskelujen jälkeistä huoletonta nuoruutta. Hän suhtautuu elämäänsä intohimoisesti ja haluaa ottaa siitä selvää. Vanhempien avioeron jälkimainingeissa hän kaipaa irtiottoa tutusta ja turvallisesta. Nuoruuden suomalla ylenkatseella Piper heittäytyy mukaan hullunrohkeisiin tempauksiin; nuoruus on seikkailu suunnaton... Joskus niin vaihtoehtoisen boheemia, niin jännittävän luvatonta.

Sosiaalinen ja elämästään nauttiva Piper tekee töitä ja bilettää vapaa-ajallaan ystäviensä kanssa. Hän tutustuu tyylikkääseen kolmekymppiseen Noraan, joka uskoutuu Piperille hohdokkaan elämänsä rahoittamisesta. Nora on päässyt siskonsa kaverin kautta "suhteisiin" alamaailman kanssa ja salakuljettanut huumeita Yhdysvaltoihin. Bisneksestä maksetaan ruhtinaallisesti ja elämään tuomat glamouria myös hulppeat lomamatkat maailmalle. "Eräänä keväisenä päivänä Nora palasi kotiin mukanaan uutuuttaan kiiltelevä Miata-avoauto ja matkalaukullinen rahaa.Hän kaatoi setelit sängyn päälle ja kikatteli ja piehtaroi niissä alastomana. Kohta minä suhasin ympäriinsä Miatalla ja Lennny Kravitz tiukkasi vaativana kaiuttimissa: Are you gonna go my way?"   (lainaus s. 21).

Kun Piperille tarjoutuu tilaisuus lähteä Noran seuraksi Indonesiaan, mahdollisuus seikkailuun saa hänet valtoihinsa. Reissussa pidettäisiin hauskaa ja sieltä palattaisiin monta kokemusta ja rahatukkua rikkaampana, niinhän muutkin piiriin vihityt olivat tehneet. Matkalla Piper suostuu mukaan huumerahojen siirtelyyn sen kummemmin miettimättä tai tajuamatta, että rahojen kuljetuskin on rikos. Onhan kyse vain setelitukuista matkalaukussa, huumeet sinänsä jäävät kaukaiseksi asiaksi taustalle.

Vuosia kuluu, Piper elää parisuhteessa uranaisen elämää. Nuoruuden seikkailut ovat enää hatara muisto menneisyydestä eikä niistä ole ollut tarpeen kertoa lähipiirillekään. Kunnes eräänä toukokuisena päivänä ulko-ovella on kaksi poliisia Yhdysvaltain tullista. Heidän viestinsä on musertava: Piper on asetettu syytteeseen huumausaineiden salakuljetuksesta ja rahanpesusta. Tuomio on selvääkin selvemmin vankilatuomio, joskin jutun laajemmat käänteet viivyttävät täytäntöönpanoa vuosia.

Omaelämäkerrallinen kuvaus vankilaelämästä on mielenkiintoista luettavaa. Arki on ankeaa, vapaus minimaalista - silti yhteisössä myös tapahtuu paljon naisten välille muodostuu läheisiäkin ihmissuhteita. Henkilökunnan taholta kohtelu tuntuu toisinaan hyvinkin mielivaltaiselta ja tylyltä. Perhe ja ystävät eivät Piperia hylkää, vankilaan tullaan vierailulle ja hän saa muun muassa paljon kirjoja läheisiltään. Kuten siviilielämässä, vankilassakin Piperilla tuntuu olevan tilannetajua ja sosiaalista silmää olla osana vankien joukkoa, vaikka hän samanaikaisesti on "hyvis" ja ikään kuin täysin väärässä ympäristössä. Tekstissä on ajoittain enemmänkin tarkkailijan kuin itsekokijan otetta.

Luettuna tämä 461-sivuinen alkoi loppumetreillä jopa hieman puuduttaa, mutta toimii varmasti oikein hyvin Netflixin sarjana. Siksikin tykkäsin, kun olen työn merkeissä päässyt lyhyen aikaa kurkistamaan suomalaisen vankilan todellisuuteen ja voin siihen peilata lukemaani - aika eri maailmasta tämä oli.