Kissani Jugoslavia

Kissani Jugoslavia
Pajtim Statovci


Otava
2014



 Jos musta kissa ylittää tien...Kaikista kotieläimistä juuri kissaan liittyy monenlaisia pahaenteisiä uskomuksia. Tämän kirjan kannen kissa ei ole mikään postikorttien söpöstys ja se saattaisi hyvinkin taikauskoiselta viedä toviksi mielenrauhan. Uhkaava, julkea, valpas katse ja varoituksena hohtavat hampaat johdattavat merkilliseen ja erikoiseen tarinaan. Toisaalta kirjassa on vahvasti arjen jalat maassa -ankeutta ja toisaalta sadun maagisuutta. Melkoinen esikoisteos!  Ja kirjailija, vasta 24-vuotias nuori mies! Tällaisen tekstin takana, aika hurjaa.

Kirjan kertojina vuorottelevat äiti Emine ja hänen poikansa Bekim. Emine on albaanikylän nuori ja kaunis neito, joka isien keskinäisestä sopimuksesta päätyy avioliittoon Bajramin kanssa. Järjestetty avioliitto antaa hetken haaveilla komeasta ja vauraasta miehestä, joka kuitenkin paljastaa todellisen luonteensa jo heti suhteen alussa. Emine kuljettaa tarinaa omalta osaltaan eteen päin, albaanien tapojen ja arvojen raameissa ja äänessä ollessaankin hän on taustalla, hiljaa tai ainakin jo pelkästä katseesta valmis hiljenemään. Väkivaltaisen, dominoivan isän ja alistetun äidin suhde jättää jälkensä myös Bekimiin, joka ajelehtii jotenkin irrallisena omassa elämässään. Ulkopuolisuuden kuvion täydentää sodan  ristiriidat, jotka ajavat perheen pakosalle kauas omituiseen ja usein muukalaisvihamieliseen Suomeen. Rasisistisiin ilmauksiin, jotka eivät kuulu kenenkään korville ja jotka ovat tahmeansottaista, inhottavaa luettavaa - joiden ei toivoisi kenellekään olevan totta.

Tarinassa ovat vahvasti mukana kissat ja käärmeet, joilla on kokonaan omat painavat viestinsä kerrottavanaan. Kissankorkuisin kirjaimin symboliikkaa ja maagisuutta. Kun luin puhuvasta kissasta, tuntui kuin olisin siirtynyt aikuisten satuun. Bekimin elämässä ei juurikaan tunnu ihmisillä olevan sijaa, vain satunnaisesti joitakin mukaan tarttuneita miehiä ja hetken hyvää heidän kanssaan ilman sitoumuksia. Sen sijaan kissojen ja käärmeensä kanssa hän käy dialogia, joskin silloinkin hän on enimmäkseen altavastaajana. Eläin kertoo, missä mennään ja kenen ehdoilla. Tämä taianomaisuus jäi omalta osaltani lähinnä kiehtovan asteelle, en osaa arvailla kaikkea sitä symboliikkaa... Ehkä ennen kaikkea isää ja äitiä, miestä ja naista. Bekimin ulkopuolisuutta ja toiseutta, maahanmuuttajan ohutta olemassaoloa vahvan ja itsetietoisen Minän rinnalla. Ja kannen musta kissa on ihan omiaan tähän tarinaan, juuri kissa eikä mikään muu.

Pajtim Statovci on muuttanut kaksivuotiaana Kosovosta Suomeen. Hänellä on ikkunat auki kahteen kulttuuriin, tietoa ja taitoa tuoda esiin kahden maan arvoja ja asenteita. Minua kirjassa viehätti suuresti juuri nuo albaanien tapojen kuvaukset. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jopa niin, että toinen lukukerta toisi varmasti lisää syvyyttä ja uusia oivalluksia kirjan symboliseen osuuteen. Kirja on saatu arvostelukappaleena Kustannusosakeyhtiö Otavalta. Ja yksi todella tärkeä juttu vielä - Suurenmoista, että kirjaankin painetaan Tehty Suomessa -avainlippu!