maanantai 22. joulukuuta 2014

Terkkuja Leilalta Italiasta





Terkkuja Leilalta Italiasta
Leila Kiiskinen




Mediapinta,
2014






Buongiorno!

Minun piti kirjoittaa tästä kirjasta jo eilen.
Eksyin kuitenkin matkalla.

Sen ei pitäisi olla kovinkaan todennäköistä, kun polvileikkauksesta on alle viikko ja kuljen kahden kepin kanssa.
Eksyinkin Leilan blogiin, joka kantaa samaa nimeä kuin tämä kirja. Vierailen siellä ahkeraan, se on vähän kuin pirskottelisi hyvää mieltä ylleen. Ja mitähän Sergiollekin kuuluu? Ja jos on ollut juhlan aihetta, niin haluan vesi kielellä elää läpi koko ruokalistan aina alkupaloista viimeiseen kakkupalaan. Kaloreita nolla, ellen sitten juhlatuulelle päästyäni etsi pakastimen uumenista jäätelöä tai jääkaapista mustikkapiirakkaa. Tai jotain. Blogia lukiessa kun voi havahtua ajattelemaan, että elämästä saa todellakin nauttia.

Jos olenkin Leilan blogiin ihastunut, niin kirjana nautin näistä teksteistä kaksin verroin. Kirjan kanssa voi kaivautua viltin alle, käännellä sivuja omaan hitaaseen tahtiinsa ja antaa ajatusten lennähtää Saapasmaahan. Parhaita paloja voi huudella perheen miehille (nyt joulun alla miehitys on triplaantunut, kun pojat ovat palanneet maailmalta kotiin), etteivät pidä itsekseni hihittelyä mitenkään huolestuttavana ja toimenpiteitä edellyttävänä oireena. Leila kertoo kirjassaan suomalais-italialaisesta perhe-elämän cocktailista, jota maustetaan välillä Turun sinapilla ja mustamakkaralla. "Kuulen" kirjassa juuri niitä asioita, joiden vuoksi lomareissuillekin lähden - laaksoja, vuoria, maisemia, hyvää ruokaa ja juomaa. Erilaiset variaatiot ja asenteet liikennekulttuurista ja parkkeerausmenttaliteetista. Herkulliseksi kuvaukset tekee juuri se, että mukana on niin suomalaista kuin italialaistakin näkökulmaa. Lämpimällä huumorilla ja kepeällä elämänasenteella höystettynä. Ja kun sitten mennään tähän Suomi-osioon, hymistelen mukana villasukkien ja ruisleivän suhteen - ikävä iskee ilman, että ehtii edes lähteä merta edemmäs. Paitsi mustamakkaran kohdalla; siihen vedän rajan. Mutta ei se mitään, sen suhteen voin leikkiä olevani ulkomailla Tampereella ja maistelevani paikallisia herkkuja. Sentin pituisen pätkän taisin viimeksi leikata hotellin aamupalapöydässä hotelli Ilveksessä.

Kirjan tapahtumapaikka on Spoleto ja tokihan kävin googlettelemaan tätä pikkukaupunkia, joka Rantapallon mukaan on noin tunnin junamatkan päässä Roomasta. Ensimmäinen tapahtuma, johon törmäsin, on Spoletossa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Vini nel mondo -festivaali. Siihen mennessä ehtisin kyllä treenata polveni kuntoon. Voisin kuljeskella Spoleton pikkukatuja ylös alas ja osallistua viininmaistajaisiin... Löysin kauniita maisemia ja umbrialaisen illallisen huvilalla. Ensin kaikki nämä viehätykset, ja samalla sivulla suora ehdotus: "Muuttaisinko Italiaan? Jokamiehen opas muuttoa harkitsevalle! Kts. lisää" No en kai sentään, mutta kyllä nuo maisemat saavat ensi yön uniin tulla!

Tämäntapaisille kirjoille lisäisin nimen alle selvennyksen " opas Suomen kaamoksen käsittelyyn ja selätykseen." Kirjan sivuilta paistaa Italian aurinko, Viva la vita! Arjen tilannekomiikka kirjassa on hyvä muistutus siitä, mistä ne parhaimmat naurun ja elämänilon aiheet löytyvät. Aika läheltä! Tästä tykkäsin, lisää näitä! Kirja on saatu arvostelukappaleena, kiitos Mediapinta.









2 kommenttia:

  1. Kiitän ja niiaa niksautan!<3 Saitpa mut iloiseksi kirjoituksellasi!:)

    VastaaPoista
  2. Voi tällaiset kirjat on ihania tähän aikaan talvesta. T: kesäihminen

    VastaaPoista