perjantai 2. tammikuuta 2015

Kotka lentää länteen





Kotka lentää länteen
Juha Mäntylä



Nordbooks,
2014


Joulunpyhät ovat otollista aikaa tarttua oman kirjahyllyn lukemattomiin, kun kirjastoonkin on laskeutunut joulurauha ja ovet pysyvät kiinni. Tulipa sitten luettua tämä Juha Mäntylän uusin, marraskuussa ilmestynyt rikosromaani. Kirja on ensimmäinen kosketukseni Mäntylän tuotantoon, joskin olen saattanut törmätä hänen aiempiin rikosromaaneihinsa kotonamme. En suinkaan ole ainut lukija tässä huushollissa ja syrjäsilmällä seuraan aina sitä toistakin lukemattomien pinoa - ruoho on harvoin vihreämpää aidan takana, mutta silloin tällöin nappaan sieltä hyvän vinkin.

Teemu Jurkasta piti tulla kuuluisa asianajaja, mutta hohdokkaan lakiuran sijan hän päätyy yksityisetsivän hommiin Porissa. Perheettömän miehen elämä kulkee vapaita, enemmän tai vähemmän boheemeja oman mielen mukaisia ratoja: "Kaksion keittiö oli likainen, tiskivuori altaassa sortumassa,jääkaappi ammotti tyhjyyttäänm hädin tuskin valokaan viitsi palaa jääkaappia avattaessa." Keikat ovat usein perinteisiä aviorikostapauksia, potentiaalisen pettäjän varjostusta. Palkkiota irtoaa sen verran, että rahaa riittää ruokaan ja kirppariostoksiin sekä baari-iltoihin.

Kosmetiikka-alalla toimiva Kaisa Virta palkkaa Teemu Jurkan selvittämään, kuka häntä seuraa ja mistä syystä. Pian tilanne alkaa hahmottua Jurkalle; yhtä sun toista tapahtunutta alkaa kietoutua yhteen. Epämääräinen kirje vuosien takaa. Yhteydet Venäjälle. Ympyrät laajenevat, kunnes lopulta ollaan keskellä merkittävää selkkausta.

Kirjan juoni on mielenkiintoinen, yllättäväkin. Kirjalijan ote on aika äijämäinen eikä välttämättä kunnolla tavoita ainakaan kaltaistani naislukijaa. Henkilöt Teemu Jurkkaa lukuunottamatta jäävät vähän liiaksi vain tyypeiksi tekojensa takana, mitään läheisempää yhteyttä en heihin lukijana saanut. Asetelma sinänsä on kiehtova, keskinkertaisen oloisella ja vähän yrmyllä yksityisetsivällä on vastassaan melkoinen koneisto. Kyllä tämän välipalaksi popsii ja tarinan lopun tahtoo nähdä, vaikka ei kirja lukukokemuksena hetkautakaan.


1 kommentti:

  1. Kannen kuvaa mietin, ei oikein auennut minulle. Tarina kulkee kyllä monenmoisia polkuja, hautausmaan kauttakin.

    VastaaPoista