lauantai 14. maaliskuuta 2015

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin





Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin
Matti Rämö


Minerva,
2015


Hurja mies menemään tuo Matti Rämö! Nyt ilmestynyt kirja on hänen seitsemäs pyöräilykirjansa ja se kertoo kuuden viikon ja 3500 kilometrin matkasta Helsingistä Odessaan, Mustanmeren poikki Georgiaan ja aina Istanbuliin saakka. Oletko ehkä laillani erehtynyt joskus ajattelemaan, että bussimatka Baltiassa tai Euroopassa on liian hidasta etenemistä ja parempi lentää suoraan kohteeseen? Arjen säntäilyssä pääsee unohtumaan se suuri filosofinen totuus, että matkanteko on usein tärkeämpää kuin perille pääsy. Vaihtuvat ne maisemat, maat ja maanosat polkupyörän satulassa istuessakin - josko vaihtuvatkin juuri sitä sopivaa tahtia, että mieli ja sielu ehtivät hyvin mukana.

Tämä on Matti Rämöltä jo seitsemäs fillarointieuforinen matkakirja. Luettuani vajaa vuosi sitten hänen kirjansa Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan tiesin tarttuvani seuraaviinkin hänen seikkailukirjohinsa. Nautin hänen tavastaan kirjoittaa ja ottaa lukija matkaan mukaan. Auringon nousun myötä herätään aamutoimiin ja otetaan suunta kohti seuraavaa etappia. Illalla etsitään "puskista" teltansopivaa leiriytymispaikkaa.  Päivään mahtuu vaihtuvia maisemia, kohtaamisia, ruokailuhetkiä, vaihtelevasti auringonpaistetta ja sadetta.

Mietitäänpä hetki tuota yksinpolkemisen politiikkaa. Viivyt matkalla viikkoja, kuukausiakin ja pakkaat kaiken tarvitsemasi pyörän tarakalle ja sivulaukkuihin. Mitään ylimääräistä ei mahdu mukaan, mutta kuitenkin on varauduttava säähän kuin säähän. Niin yön koleuteen kuin päivän paahteeseenkin. Ajaminen on fyysisesti rankkaa eikä henkistäkään puolta ole kaveri mukana huoltamassa; itsestään ja jaksamisestaan on osattava pitää huolta ja jakaa voimansa oikein. Sairastuminen pistää aikataulut uusiksi ja saattaa saada kaipaamaan omaa sänkyä ja kodin mukavuuksia. Tiet, kadut ja lehmipolut ovat mitä ovat päällysteiltään ja leveyksiltään. Hulppeat pyörätiet vaihtuvat olemattomiin pientareihin. Rekat pyyhkivät miltei iholle pyörän ohittaessaan. Ja oma liikennekulttuurinsa on jokaisella maalla muutenkin. Yövyt yksin pienen pienessä teltassa keskellä tuntematonta ja heräät aamulla linnunlauluun. Se ei tosin onnistu kaikilta, jos sattuu pelkäämään rosvoja, käärmeitä, punkkeja (allekirjoittaneen listaa!)- tai sitten vain kaikkea sitä tuntematonta, mitä yön pimeys sisällään kantaa. Kulkupelikin on pidettävä kunnossa, tuhannet kilometrit ovat pyörällekin iso haaste. Nämä seikat, joita itse hieman silmät selällään ihmettelen, ovat kuitenkin kokeneelle pyörämatkaajalle järjestely- ja suunnittelukysymyksiä, arkista polkemista. Katse on ympäröivän maailman ihmeissä ja kauneudessa. Draaman ja dramatiikan potentiaalisia aineksia kyllä, mutta onhan niitä kotonakin.

Tällä nimenomaisella matkalla draaman näyttämöksi nousee Odessa. Rämön pyörä varastetaan sillä aikaa, kun hän hetkiseksi poistuu hoitamaan asioitaan. Tuttu ja itselle "kalustettu" kulkuväline on ensityrmistyksen jälkeen korvattava Odessan tarjonnalla. Istanbulissa Taksim aukiolla mielenosoitukset muuttuvat mellakoiksi ja Matti Rämökin saa kokea mellakkapoliisin kyynelkaasuhyökkäyksen. Hän tapaa siellä myös tyttärensä ja he viettävät hieman epätavanomaista isä-tytärpäivää väkijoukossa, joka juoksee pakoon vesitykkejä ja yrittää suojautua pippurikaasulta.

Kirjan matkaa elävöittävät valokuvat reitin varrelta sekä humoristiset, osuvat piirrokset. Minua koukuttaa näissä kirjoissa myös se mittava taustatyö, joka aukaisee lukijalle kunkin alueen historiaa ja oloja. Tietoa on tuhdisti, mutta se on kuitenkin helposti omaksuttavassa ja mielenkiintoisessa muodossa. Paitsi että kirjassa mennään pintaa syvemmälle historiaan, alue on juuri nyt kiinnostavaa myös ajankohtaisuutensa vuoksi. Tai samasta jatkumostahan on kyse, historia kuplii pintaan tämän päivän uutisissa.

Reissu heitetty - nyt jään odottamaan seuraavaa. Himalajalleko siis seuraavaksi, Matti Rämö?



2 kommenttia: