sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Nainen joka varasti elämäni






Nainen joka varasti elämäni
Marian Keyes



Tammi,
2015


"Joskus saa mitä haluaa, joskus saa mitä tarvitsee ja joskus saa mitä sattuu saamaan."



Matematiikka on tieteiden kuningatar - ja kirjamatematiikka sen vallattomasti aaltoileva sivuhaara! Se tarkoittaa, että luet yhden kirjan uudelta tuttavuudelta ja sen seurauksena luettavien listalle putkahtaa tusina kirjaa lisää. Marian Keyesin kohdalla kirjaimellisesti tusina, sillä Nainen joka varasti elämäni on hänen kolmastoista suomennettu kirjansa.

Stella Sweeney on nelikymppinen perheenäiti, joka puurtaa toisen kirjansa parissa. Hän puhkuu yritteliäisyyttä, ainakin taloudellisten realiteettien yllytyksestä. Toisaalta, jos huoneessa on jaffakeksejä jemmassa, niin mukavuudenhaluisuuteenkaan ei ole pitkä matka. Arkeen tuo haastetta niin teini-ikäiset lapset kuin asteen verran reppana mies ja kirjoittamisestakin lipsahtaa herkästi harhateille. Stella on tietenkin naissankariainesta, rohkea ja sitkeä vastusten selättäjä. Sisua tarvitaankin, kun hän sairastuu harvinaiseen ja äkilliseen autoimmuunisairauteen, joka kaataa hänet lähes vuodeksi halvaantuneeksi ja puhumattomaksi sairaalaan. Stellan elämä ei suinkaan pysähdy sängyn pohjallakaan polkemaan paikoilleen.Lukijalla on yllättävän hauskaa näin vakavan paikan edessä.

Marian Keyesiin viitataan mimmikirjallisuuden mestarina ja nimitys tuo väistämättä mieleen Katherine Pancolin. Jos yhden Keyesin kirjan pohjalta uskallan vetää yhteneväisyyksiä näiden kirjailijoiden välille, niin kevyen hömpän ja huumorin taustana on vakavia ja rankkojakin aiheita. Keveys kasvaa syvyyttää ja koskettaa. Luin muutaman artikkelin Marian Keyesistä ja se kyllä avasi kirjan juonta aivan uudella tavalla. Keyes on itse käynyt läpi alkoholismin ja vaikean depression, kärsinyt itsetuhoisuudesta. Melkoinen paketti itsekoettua mistä ammentaa mielenterveysongelmia kirjan henkilöillekin.

Niin, kuka varastikaan ja kenen elämän? Todennäköisesti ei kukaan ei kenenkään, sillä ajatus kuulostaa turhautuneelta puuskahdukselta tilanteessa, jossa ohjat eivät vain ole kestäneet omissa käsissä. Perin inhimillistä: "Minä en sanonut mitään. Enhän minä pystynytkään. Mutta taas kerran ihmettelin, miten vähän me tiedämme muista ihmisistä. Miten me niin usein nielemme  sen pinnallisten tarinan, jota meille kaupataan." (Lainaus s. 183).

Aperitiiviksi kimaltavan kaunis kansi, ja siitä sitten koko kattaukseen, olkaas hyvät. Minun osaltani Keyes ei jää tähän kirjaan ja lämpimästi suosittelen sinullekin.






5 kommenttia:

  1. Olenhan minä muutaman Keyesin lukenut, mutta siitä on aikaa. Ehkä nuo kimmeltävät kengät oli liikaa tuossa kannessa, kirjan nimi on hyvä. On hyvä, että kirjoittajalla on omaakin elämää, tosin Keyesin elämä kuulostaa rankalta.
    Kiitos lukuvinkistä ja hyvää pääsiäistä :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä, tämä pitää itselle metsästää luettavaksi.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa todella hyvältä, kyllä minunkin pitää tämä lukea, Keyes on ihana. <3 Kiitos houkuttelevasta bloggauksesta, ja ihanasta blogista muutenkin, jonka lukijaksi muistin nyt vasta rekisteröityä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse haluaisin lukea Keyesiä lisää, mutta tämä luettavien lista vain vain paisuu ja paisuu... Onnistuisinko kuitenkin ensin alentamaan tuota yöpöydän pinoa? Ja aivan ihanaa, että tulit tänne ja liityit lukijaksi. Lämpimästi tervetuloa! Jokainen tällainen kommentti on myös muistutus siitä, että pitäisi jotain k i v a a välillä järjestää täällä blogissa. Olisi kurja kirjoittaa vain itselleen, kyllä se motivaatio nousee sieltä lukijoiden piipahduksista ja kommenteista blogissa.

      Poista
  4. Tuttu kirjailija, tuli ahmittua tuotannosta useampi kappale vuosia sitten. Kiitos muistutuksesta, tämä uutukainen täytyy kalastella jostakin!

    VastaaPoista