maanantai 25. toukokuuta 2015

Rakkaudenhirviö







Rakkaudenhirviö
Saara Turunen



Tammi,
2015


Mummo menettelee Kotivinkin ohjeiden mukaan ja antaa lapselleen ruokaa vain tasatunnein ja laittaa itkevän lapsen saunaan rauhoittumaan. Äiti pesee lattian, pyyhkii pölyt ja oppii istumaan hiljaa ja muita häiritsemättä. Tytärtä ajaa maailmalle levottomuus, tarve löytää itsensä kokoinen ja omalta tuntuva paikka. Sydämen tyhjyys huutaa rakkautta, toista ihmistä täyttämään sen, mikä vajaata on. Maan ääriinkään juokseminen ei vain kavenna kuilua omaan itseen. Rakkaudenhirviön on pysähdyttävä penkomaan oman mielensä pakkia, nostettava päivänvaloon aiempienkin sukupolvien selviytymistaistelut traumoineen.
Tarinan juoni sinänsä on hyvin tavanomainen: Katsotaan elämän jakamat kortit aina vanhempia ja isovanhempia myöten. Omia valintoja pohjataan saatuihin eväisiin. Se on kaiken lähtökohta, joka muovaa itse kunkin polkuja ja persoonaa. Mitä tiukempia taakkoja saa kantaakseen, sitä varmemmin paketissa tulee painoa seuraavan sukupolvenkin reppuun. Kaksi yhden hinnalla! Rakkaudenhirviöllä on edessä yli 400-sivuinen porautuminen menneisyyteensä, ennen kuin hän voi tulla enemmän tutuksi itselleen.
Tytön isä haluaa rakentaa oman talon itäsuomalaiseen kylään metsän reunaan. Kaupunki Citymarketteineen jää kauas taakse, leveän tien päähän. Isän mukana on hauska kulkea rautakaupassa ja autopesulassa. Äidin kanssa elämä on jäykempää; muutosten ja uusien asioiden keskellä äidille on tärkeintä yrittää pysyä ihan vain tavallisena ja mielellään näkymättömänäkin. Erikoisuus on pelottavaa ja hallitsematonta ja se johtaa herkästi häpeään ja epäjärjestykseeen. Ja silloin saa hävetä silmät päästään, mikä on ihmiselle kestämätön paikka.
Tyttö omaksuu vanhempiensa mallin ja yrittää elää äidin kaavamaisten ajatusten mukaan, mutta se ei suinkaan ole aina helppoa. Kun vaarin hautajaisissa on esitettävä laulu Jumalan kämmenellä ihmisten edessä, tytön sisällä kiehuu musta viha. Kapinan ja uhman siemenet on kylvetty. Tyttö kasvaa vieraaksi itselleen ja ulkopuoliseksi maailmalle. Vaikka matkaisi kuinka kauan, kaikki on surullista yksin.
Lopulta tyttö palaa kaikki vuodet mukana kulkeneeseen vanhaan valokuvaan. Ainakin osittain palaset loksahtavat paikoilleen kuin sovinnon merkiksi. Loppujen lopuksi, jospa matkan teko on oleellisempaa kuin perille pääsy. Ulkopuolisuuteen ja epäluuloisuuteen totutettu hukkaa monta hyvää hetkeä ja menettää paljon. Tai sitten ei – tämäkin on hurja löytöretki itseen ja kaiken matkan teon arvoinen! Kaapissa saattaa olla luurankoja, mutta kuinka ainutlaatuinen tyyppi sieltä astuukaan ulos! Minä itse kaikkineni risoineni ja säröineni.
Rakkaudenhirviön lyhyet luvut saavat juonen etenemään mielenkiintoisesti pieninä jaksoina. Teksti on herkullisen niukkasanaista eikä turhia rönsyile. Samalla kertaa vaivatonta ja silti maaliinsa tarkasti osuvaa. Nautin kirjan lukemisesta niin paljon, että ajoittain oli ihan pakko lukea sitä laajemman kuulijakunnan puutteessa miehelleni. Esimerkiksi kodin – tai lähinnä äidin – tiukkaa uskonnollisuutta kuvataan tytön silmin nautittavan osuvasti.
Minuun Rakkaudenhirviö kolahti siis ihan kympillä.  Kirjan puhutteleva kansikuva sisältää tärkeän viestin lukijalle. Toivottavasti kiinnostut selvittämään sen merkityksen!

Julkaistu Kirjavinkeissä 25.5.:

1 kommentti: