Berliininpoppelit -trilogia
Anne B. Ragde
Tammi,
2015
Berliininpoppelit-trilogia sulkee sisäänsä Ragden kirjatBerliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Tuhdintuntuista pakettia ei ole syytä säikähtää, sillä tämä tarina kannattaakin lukea aikajärjestyksessä ja yhteen pötköön. Norjalaisesta Neshovin suvusta kertova perhedraama jatkuu tiiviinä trilogian osasta toiseen.
Neshovin veljeksistä Tor on jäänyt kotiin sikalaa hoitamaan ja asuu pahoin ränsistyneellä sukutilalla vanhempiensa kanssa. Margido toimii hautaustoimistoyrittäjänä ja veljeksistä kolmas, Erlend, on nyrjähtänyt omilleen Kööpenhaminaan asti. Perheen sisäiset jännitteet ja salaisuudet ovat pitäneet veljekset erillään vuosikausia. Margidolla ja Erlendillä ei ole ollut intressejä pitää yhteyksiä yllä kotitilalla asuviin vanhempiinsakaan. Tilanne muuttuu, kun äiti vaipuu koomaan ja lyhyen sairaalajakson jälkeen kuolee.
Kolme aikuista poikaa kokoontuu sukutilalle sopimaan hautajaisista ja tilan jatkosta – ja tutustumaan toisiinsa. Veljeksiä ei DNA:n lisäksi tunnu yhdistävän alkuun juuri mikään ja heidän ammattikuntiensa erikoisuus vielä korostaa tätä eroa. Torin elämä keskittyy sikalan ympärille, emakot ovat hänen juttuseuraansa ja vastasyntyneet porsaat hänen ylpeydenaiheensa. Sosiaalinen elämä on olematonta tilan ulkopuolella. Tosin kerran elämässään Tor on todistettavasti ollut intiimisti naisen kanssa, sillä nyt tilalle saapuu myös tytär Torunn. Margidon ammatti vaatii säntillisyyttä, ympäristöä ymmärtävää ja kunnioittavaa pukumiehen elämää. On jaksettava olla tyynen osaaottava puitteista huolehtija toisten surun keskellä. Erlend puolestaan on jättänyt taakseen puoliliekillä elämisen ja kaavamaisen varovaisuuden – hän on elämän nautinnoille altis sisustussuunnittelija. Bollingeria pöytään! Hän on myös veljeksistä ainut, jolla on kumppani vierellään. Kaiken taustalla leijuu vahvatahtoisen edesmenneen Annan henki. Ja entä isä, lähes näkymättömäksi kulunut ja puhumattomaksi käynyt vanhus.
Torin odotukset kääntyvät tyttären puoleen sikatilan jatkamisessa. Sukupolvenvaihdos kattaa laajan skaalan tunteita, epävarmuutta ja riskejä. Ilman surua ja syyllisyyttä ei tilanteesta selvitä Neshovissakaan. Myös vekkuli homopari, Erlend ja Krumme, pääsee tarinan edetessä enemmän esiin. He ovatkin tarinan varsinainen rakkauspari, vaikka pientä yritystä on toisilla tahoillakin.
Ragden trilogiassa tuntuu tapahtuvan erityisen paljon juuri silloin, kun juoni ei juurikaan etene. Veljekset tulevat kauttaaltaan tutuiksi tekstin myötä ja he ovat sydäntä viiltävän paikallaan jokainen omalla tontillaan. Taustojaan vasten he ovat kaiken ankeuden ja vähäeleisyyden keskelläkin sympaattisia hahmoja. Aivan eritoten ihastuin Ragden tapaan kuvata sikalan tapahtumia ja Torin kiinteää suhdetta elinkeinoonsa ja eläimiinsä – elämäntehtäväänsä. Samoin Margidon työtä on kuvattu oivaltavasti; päältä siistiä, vaikka pinnan alla kuoleminen on joskus sotkuista puuhaa. Arjen realismi, päätösten ja valintojen vaikeus on puhuttelevaa. Ei niin kaukanakaan suomalaisesta sielunmaisemasta tämä, ilmankos kosketti syvältä. Suosittelen!
Julkaistu Kirjavinkeissä 17.7.
Minäkin luin tämän ja pidin. Arkinen ja hellyttävä samalla kertaa. Henkilöihin aivan kiintyi, vaikkei heistä kukaan ole suuriin mittoihin yltävä sankari.
VastaaPoista