lauantai 15. elokuuta 2015

Hausfrau - kotona Sveitsissä




Hausfrau - kotona Sveitsissä
Liisa Helve-Sibaja



Atena,
2015




Tämäpä vasta upea kirjamatkailuvuosi onkin! Olen ollut jo Leilan mukana Italiassa, Lenitan matkassa Kreikassa ja nyt hulppeasti Alppien suunnalla Sveitsissä. Liisa Helve-Sibajan kirja on kutsu ottaa selville, kuinka hän "upposi fonduepataan ja pääsi pinnalle."

Tunsin itseni tervetulleeksi Zollikonin kultarannikolle, vaikka yllätyinkin itseäni ravistelevasta jonkinasteisesta kulttuurishokista. Sveitsi on ihan oma mielenkiintoinen maailmansa ja arkirutiinien "testaa kuinka sveitsiläinen olet" -kisassa reputtaisin armottomasti. En hallitse sveitsiläistä solmutekniikkaa, jolla kuulu paketoida kierrätyslehdet siistiin nippuun enkä ole tullut ottaneeksi kuntosalille desinfiointipulloa mukaan. En lakaise aamuisin ulko-oven edustaa maahan pudonneista lehdistä. Siivous- ja siisteysnormeja huomattavasti helpommin selviän kyllä sveitsiläisestä suklaasta ja juustoista, ne eivät ole ongelma!

Liisa Helve-Sibaja on asunut costaricalaisen miehensä kanssa Sveitsissä 14 vuotta. Kirjassa todellakin ollaan paljon kotona, sillä perheen sisäinen työnjako menee ihan perinteisten sukupuoliroolien kaavan mukaan. Mies tekee pitkää päivää, nainen on perheen arkivastaava. Päivähoitopaikkoja ei joko ole tai ne maksavat maltaita. Ja ruokaakin on laitettava kahdesti päivässä, kun koululainen tarvitsee lounaansa tarkalleen oikeaan aikaan. Sveitsitär saattaa pitää järjestelyä aivan normaalina, mutta pohjoismaiseen tasa-arvoon ja kulttuuriin kasvaneen naisen Hausfrau-leima saa ainakin ajoittain nikottelemaan. Kuten tämän kirjan kirjoittajankin. Joissakin tasa-arvokysymyksissä, kuten naisten äänioikeudessa, Sveitsi vaikuttaa todelliselta takapajulalta.  Toisaalta, eihän tuo arki yhtään hullummalta kuulosta - ehkä meidät luotiin tekemään muutakin kuin palkkatyötä...

Ideakeittiöläisenä vallan ihastuin, kun muun tekstin lomassa kirjassa on sopivasti reseptejä siellä sun täällä. Niiden myötä lukija pääsee kurkistamaan ikään kuin syvemmälle perheen keittiöön, koska ruoalla nyt joka tapauksessa oma merkittävä roolinsa jokaisessa kulttuurissa. Suklaan ja juuston toki tiedämme, mutta muuten sveitsiläisen keittiön salat ovat ainakin itselleni vielä hämärän peitossa.

Jos maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa Suomessa pohdintaa ja polemiikkia, niin sitäkin selvempi on Sveitsin kanta asiassa. Maan ulkomaalaisvastaisuus on ylittänyt kansainvälisenkin uutiskynnyksen monesti ja Sveitsi on halunnut selkeästi asettaa rajoitteita maahanmuutolle ja esimerkiksi turvapaikanhakijat yhdistetään helposti rikoksiin ja väkivaltaan. Ulkomaalainen rötöstelijä ei saa armoa sveitsiläisten silmissä. Maassa päätettiin kansanäänestyksellä vuonna 2010, että ulkomaalainen voidaan automaattisesti karkottaa maasta vakavan rikoksen jälkeen. Ja miksipä ei vauras, siisti ja turvallinen maa houkuttelisi tulijoita muualta?

Hausfrau kotona Sveitsissä on viihdyttävä, ajatuksia herättävä, sopivasti historia- ja maantietoa jakava ja lisäkysymyksiä herättävä kirja - voi miten mieluusti lukisin vielä jatko-osankin tähän! Kirja on ehjä ja ajateltu kokonaisuus, mutta pistää miettimään, miten paljon se kätkeekään prosessoitua tunnetta ja voimia vaativaa sopeutumista. Suuret unelmat uudesta ja luopuminen asioista, joihin on juurtunut. Kohdemaahan ja sen kulttuuriin on päästävä sisälle aivan toisin kuin turistina eikä mukaansa saa suvun ja tuttavien turvaverkostoa. On löydyttävä uusi kieli ympäristön kanssa monessa mielessä. Vastineeksi saakin sitten rikkaita kokemuksia, näkökulman kahteen tai vaikka useampaankin kulttuuriin ja toden totta itserakennetun elämän. Onneksi me kotikyläämme jumittuneetkin saamme osamme ulkosuomalaisuudesta näiden kirjojen myötä. Tosi hyvä juttu!

Kirja on saatu arvostelukappaleena, josta lämmin kiitos.





3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja. Vaikuttaa ihan hauskallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti kirjoitettu ja silti tuutin täydeltä asiaa! Mietin, että minulla on iän kaiken ollut ulkomailta kirjekavereita ja sen harrastuksen myötä ikkuna auki moneen kolkkaan maailmaa. Se on kuitenkin aivan erilaista arjen jakamista, kun molemmat kirjoittavat omasta näkökulmastaan ja oman kulttuurinsa sisältä - vaikka yrittäisikin nähdä asian niin, että tämä tai tuo on toisen silmissä eksoottista tai erilaista. Jotenkin vaan tuli tätä kirjaa lukiessa mieleen se runo "...Ja vastarannalla huutaa toinen suomalainen..." Kauankin ulkomailla asuneella säilyy äänessä sitä sinivalkoisuutta ja suomalaista tapaa katsoa asioita.

      Poista
  2. Tämä(kin) pitäisi ehdottomasti lukea. Sveitsi on mulle aivan tuntematon maa, vaikka mun nuorena aika läheinen serkku on asunut siellä. Se vaikuttaa kovin erilaiselta kuin muut Euroopan maat.

    VastaaPoista