maanantai 13. helmikuuta 2017

Vaikka vuoret järkkyisivät





Terhi Törmälehto
Otava, 2017




Terhi Törmälehdon esikoisromaani on saanut ylevän nimen kantaakseen: Vaikka vuoret järkkyisivät. Kauniinpuhuttelevassa kannessa on hento ja hempeä tyttö – tuuli hiuksissaan, tutun laulun sanoja lainaten. Nimen ja kuvan luoma tunnelma kuvaa hyvin tätä kirjaa, jossa pieni ihminen etsii elämälleen yhtä totuutta ja vahvaa perustaa. Pauliina Rauhala kirjoitti Taivaslaulun vanhoillislestadiolaisuudesta, nyt Terhi Törmälehto vie mukanaan helluntailaisuuden yhteisöön.

Kirjan päähenkilö on Elsa, lukiolaistyttö Kainuusta. Hän elää vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa turvallisentuntuista ja tavallista elämää. Iltaisin tuvassa kuuluvat mummun ja ukin körttivirret. Äiti, muita aikuisia eläväisempi, on tullut etelä-Suomesta Kainuuseen rajavartijan vaimoksi. Sen enempää isovanhempien harras körttiläisyys kuin äidin vapaamielisyyskään ei riitä Elsalle. Hän kaipaa vahvaa totuutta, yksiselitteistä ja ehdotonta. Elsa alkaa ystävineen käydä helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, ensin perheeltään salaa. Karismaattinen helluntailaisuus on uutta ja kiehtovaa itseään etsiville nuorille. Kokoukset ovat intensiivisiä ja kielillä puhuminen sanoja rakastavalle tytölle lumoava kokemus. Seurakunnan johtohahmot ottavat tytöt heti suojiinsa ja heidän omahyväisyydellä kuorrutettu uskonvarmuutensa saa tytöt janoamaan Pyhää Henkeä ja kielillä puhumisen lahjaa. Kiihkeistä rukouksistaan huolimatta Elsa saa odottaa ihmettä kauemmin kuin ystävänsä ja epäilyksen siemen on kylvetty, vaikka pysyykin alkuun hyvin pinnan alla.

Ilmapiiri perheessä muuttuu, kun Elsan luja usko tulee näkyväksi myös kotona. “Mummu tupisi ja ukki veisasi omavanhurskaudesta, isäkin vähän ihmetteli ja pahin oli äiti, joka tuskastuneena kysyi, eikö hän mitään muuta keksinyt kuin Kainuun pahimmat sekopäät.”

Nuoren tytön kehityskertomuksen kanssa vuorottelee tarina Elsasta aikuisena. Hän on jättänyt Kainuun taakseen ja asuu Kolumbiassa. Helluntaiseurakunta on tärkeä osa Elsan elämää myös kaukaisilla mailla, mutta aika on jo osin parantanut nuoruuden ehdottomuutta. Elsa on saanut vierelleen ystävän Manuelista, joka on pitkän vankeuden jälkeen päässyt vuorten sissejä karkuun. Manuel piirtelee Elsan iholle kuvia eläimistä ja kasveista, mutta Elsa toivoisi kenties enemmänkin kuin viatonta hivelyä. Kolumbian tapahtumat saavat Elsan lopullisesti punnitsemaan oman elämänsä perustaa. Vaaka ei mittaa pelkästään uskon ja epäuskon määrää. Aikuinen Elsa näkee uusin silmin myös sen nuoren tytön, joka palavasti etsi omaa paikkaansa.

Vaikka vuoret järkkyisivät on herkkä ja kaunis kasvukertomus. Elsa tekee pitkän matkan Kainuun haaveellisesta rauhasta Kolumbian sykkivään eksotiikkaan ja väkivallan maailmaan. Vähäinen tietämykseni helluntailaisuudesta kirkastui tämän lukukokemuksen myötä. Päällimmäisenä ovat Elsan kokemukset, helluntailaisuutta sinänsä käsitellään aika neutraalisti ja ilman tirkistelynmakua uskonnolliseen yhteisöön.

Vuoden esikoisromaanien ketju on alkanut todella lupaavasti, kymmenen pisteen suosittelut myös tälle kirjalle.

Julkaistu Kirjavinkeissä 13.2.2017 

2 kommenttia:

  1. Pidin kovasti tästä kauniisti kirjoitetusta kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tämä kirjakevät on alkanut esikoisromaanien osalta todella hienosti. Mitä onkaan vielä luvassa <3

    VastaaPoista