Miika Nousiainen
Otava, 2016
Kirjan takakannen kirjastotarrassa Juurihoito on linjattu suku- ja hammaslääkäriromaaniksi. Ensimmäinen lukemani hammaslääkäriromaani ikinä - mielessä kävi, että siksiköhän kirjaan tarttuminen venähti näin pitkälle. Hammaslääkäriajan tilaaminenkin vaatii aina oman energiansa ja tahtotilan hakemisensa, se saattaa lipsahtaa ohi useammankin kerran huomisen listalle. Toisaalta odotukset ja uteliaisuus Vadelmavenepakolaisen jälkeen olivat korkealla ja lukuharrastusreseptorini jo valmiustilassa aktivoitumaan Nousiaisen tekstistä. Osasin ennakoida, että kyllä tässä on kyse paljon enemmästä kuin hammaskivulta pelastamisesta.
Lukemisen edetessä minulle valkeni, että luen tätä kirjaa itselleni juuri oikeaan aikaan. Löysin tarinasta kyllä Nousiaisen huumorin ja hauskan tilannekomiikan, mutta useassa kohdin suodatin ne kyynelten läpi. Tässä elämäntilanteessa, vain reilu kuukausi äidin kuoleman jälkeen, tämä olikin paitsi viihdyttävä ja hauska, myös hyvin koskettava lukukokemus. Perhe, suku, sisarukset - oma elämänikin oli ollut melkoista juurihoitoa kuluneet viikot.
- Sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
- Ai sen sukulaisuuden?
- Ei kun hammaslangan. Olen hammaslääkäri, en sukututkija.
Hammaslääkärin työ on Eskon elämä ja kutsumus. Kerran hän kuitenkin saa vastaanotolleen potilaakseen Pekan, jolla on sama harvinainen sukunimi - ja mikä vielä olennaisempaa - puuttuvat vitoset. Vaikka Esko alkuun yrittää sivuuttaa asian, hänelle on selvää, että hoidettava on hänen veljensä. Asian myöntämisestä alkaa seikkailu, joka vie veljekset maailmalle ja matkalle omaan sisimpäänsä. Matkan edetessä Esko ja Pekka löytävät lisää läheisiä sukulaisia ja pikkuhiljaa heille aukeaa myös vanhempiensa menneisyys. Erilaisuus on vain pintaa, kun sisarusrakkaus tekee katraassa työtään. Juurihoito auttaa myös mielen tulehduksiin ja kipuihin.
Moni kirjan kohta nauratti niin, että oli palkitsevaa lukea se ääneen lähipiirillekin. Ja juuri samat kohdat rouhaisivat mieltä ja saivat silmät vettymään, sillä niissä oli selvimmin läsnä perheen ja rakkauden merkitys. Lupa olla vähän outo ja tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään. Tuntea juurensa ja olla ylpeä niistä. Saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.
"Ilta jatkuu hilpeänä ja seurueemme pitää valtavaa älämölöä. Ympäröivistä pöydistä vilkuillaan paheksuvasti. Nautin tilanteesta. Vihdoinkin minulla on perhe jota hävetä. Kyllä ihminen läheisiltään rakkautta saa, mutta nämä hetket, jolloin saa hävetä läheisiään, ovat korvaamattomia."
Juurihoito on veijarimainen sukutarina, joka liittää yhteen hyvin erilaisissa elämänpiireissä kasvaneet sisarukset. Ja näiden elämänpiirien ja erilaisten elämänkohtaloiden kautta tarina ottaa kantaa laajemminkin suvaitsevaisuuteen ja sen puutteeseen. Elämä on pitkälti arpapeliä ja ihmisen valinnanmahdollisuudet rajallisia. Niissä puitteissa on pienen ihmisen yritettävä. Jotenkin kovin inhimillinen, lämminkin tarina.
Tuskin maltan odottaa, että saan lukea tämän kirjan! Olen jo pari kuukautta jonottanut sitä kirjastosta. Tänään kyllä näin sen ruokakaupan pokkarihyllyssä, mutta sain ainakin toistaiseksi hillittyä itseni enkä ostanut sitä... Mutta nytpä tietää, että siellä se on, jos ei jaksa kirjaston kirjaa odottaa... Vadelmavenepakolaisesta minäkin pidin, se oli hauskimpia lukemiani kirjoja! Hienoa, että sinulla oli juuri oikea hetki lukea tätä kirjaa ja että se myös kosketti eikä vain naurattanut. Voimia surusi keskelle!
VastaaPoista