tag:blogger.com,1999:blog-26860414218197133482024-03-05T09:35:18.246-08:00Tuhansia sivujaMarja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.comBlogger316125tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-79025819532622771192020-06-12T10:40:00.000-07:002020-06-12T10:40:12.584-07:00Aina tytär, aina äiti: Aikuisen naisen suhde äitiin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9dclOvdx5pN9CbWgELbnH7ijIWS9dgcE2g3ANLxD_R7Hj45Fd4jQjtmlBAS_7G2S502S5sfDcRDl49RlS9wdSkOy1zaXkY0hqgQI5F762HxA42L-WFmwSPwOTUB-eiUGKwLoMOuOB15IF/s1600/Hiilamo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="261" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9dclOvdx5pN9CbWgELbnH7ijIWS9dgcE2g3ANLxD_R7Hj45Fd4jQjtmlBAS_7G2S502S5sfDcRDl49RlS9wdSkOy1zaXkY0hqgQI5F762HxA42L-WFmwSPwOTUB-eiUGKwLoMOuOB15IF/s320/Hiilamo.jpg" width="208" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki</b><br />
Kirjapaja, 2020<br />
<br />
184 s.<br />
<br />
<br />
<br />
Aina tytär, aina äiti – kaksi elämäni ainutlaatuisinta roolia, joihin ei aika, eikä edes kuolema pysty puuttumaan. Äidin ja tyttären suhde on usein monilla kasvukivuilla, säröillä ja pohjattomalla rakkaudella ladattu. Kun suuresta avuttomuudesta ja tarvitsevuudesta on suurin piirtein kasvanut itsenäisyyteen, onkin omien lasten myötä aika käydä samaa prosessia läpi äidin näkökulmasta. Asian merkityksellisyydestä kertoo sekin, että myös terapeuttien sohvilla palataan usein äitisuhteeseen. Tämän ovat työssään huomanneet myös psykoterapeutit <b>Kirsi Hiilamo</b> ja <b>Heli Pruuki, </b>jotka pohtivat kirjassaan aikuisen naisen suhdetta äitiinsä.<br />
<br />
Äidin huolenpito on lapselle elinehto, mutta turvallisen kiintymyssuhteen syntymisen tiellä on monenlaisia haasteita. Myös äiti on oman aikansa lapsi ja kun katsomme lähihistoriaa taaksepäin, elämä on ollut silkkaa selviytymisrulettia sodan, työmäärän ja puutteellisten olojen keskellä. Yksin pärjääminen, vastuunkanto ja kiltteyskin ovat olleet arvossaan, eikä tunneyhteydelle ole aina ollut aikaa. Puhutaan välttelevästä kiintymiskäyttäytymisestä, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista ja toisiin ihmisiin luottamista. Menneiden sukupolvien kuormat, taakkasiirtymät, ovat raskasta raahattavaa.<br />
<br />
Äiti on tyttärelleen ensimmäinen ja tärkein naisen malli. Vielä aikuisenakin omat valinnat saavat herkästi kysymään, hyväksyisikö äiti tämän tai arvostelisiko tuota. Kun elämässä tapahtuu merkityksellisiä asioita, ensimmäinen ajatus on soittaa äidille ja jakaa ne hänen kanssaan. Osa tätä elämänkaarta on osien vaihtuminen, kun hoivavastuu siirtyykin äidiltä tyttärelle.<br />
<br />
Kirjan lopuksi kahdeksan naista on kirjoittanut kirjeen äidilleen. Kirjeet summaavat hienosti kirjan idean: on tarvetta ymmärtää elettyä elämää, on jaettua naiseutta, on kiitollisuutta. On alkoholimyrkytykseen kuolevia äitejä. On äitejä, joilta kestää vuosikymmeniä ymmärtää oman lapsen transsukupuolisuutta. Kirja antoi monia oivalluksia ja selkeytti omia ajatuksia. Tämän luettuaan voi tarttua kirjan haasteeseen ja kirjoittaa kirjeen omalle äidilleen, elävälle tai kuolleelle.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/aina-tytar-aina-aiti-aikuisen-naisen-suhde-aitiin/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 12.6.2020</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-2594566843460146512020-05-31T01:05:00.002-07:002020-05-31T01:05:41.558-07:00Sitä saa mitä antaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ6OOe_8sAvatCn2jYCSJuu-LMWWO_4FBMUSBCMq0uWIhc15V5wJEmlV7n8gua8gZGhDw5rSzXtLsF6IsMCqXAB_4VwF6-T3Iq1sMVZYQS6zMJqcOiUjUd7FWZnvsU6XkH0MkFsfCaQqft/s1600/Kinsella.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1011" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ6OOe_8sAvatCn2jYCSJuu-LMWWO_4FBMUSBCMq0uWIhc15V5wJEmlV7n8gua8gZGhDw5rSzXtLsF6IsMCqXAB_4VwF6-T3Iq1sMVZYQS6zMJqcOiUjUd7FWZnvsU6XkH0MkFsfCaQqft/s320/Kinsella.jpg" width="202" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sophie Kinsella</b><br />
WSOY, 2020<br />
<br />
Alkuteos: I Owe You One (Random House, 2019)<br />
Kääntäjä: Kaisa Kattelus<br />
406 s.<br />
<br />
<br />
<br />
Kirja alkaa tuttuun kinsellamaiseen tapaan: päähenkilö Fixie Farr ei voi vastustaa sisäisiä motiivejaan toimia oman näkemyksensä mukaan tässä ja nyt. Fixie on tottunut fiksaamaan yhtä sun toista muiden jäljiltä. Ja nyt se häiritsevä elementti on kokistölkki perheyrityksen liiketilojen ylähyllyllä. Olkoonkin, että samoilla minuuteilla odotellaan Farrien kauppaliikkeeseen tärkeitä vieraita – nyt tikkaat ja vesisanko esiin, tölkki on korjattava pois ja sen aiheuttamat roiskeet myös! Jokainen sen tietää, että viime hetken kiireet saavat aikaan yllättäviä yhtälöitä.<br />
<br />
Kirjan juonen varsinainen fiksausketju käynnistyy kuitenkin kahvilassa, jossa tuntematon mies pyytää Fixietä vahtimaan hetkeksi läppäriään. Fixie pelastaa miehen koneen katastrofin keskeltä ja saa mukaansa kahvimukin pahvivyöhön tekaistun velkakirjan:<i> ”Lunastettavissa rajattoman ajan.”</i> Sen myötä Fixien ja Sebastianin polut polveilevat yksiin monen monta kertaa. Polulle ujuttautuu myös Fixien nuoruudenrakkaus Ryan, kerran jo menetetty vaan ei unohdettu.<br />
<br />
Fixien elämän ohjenuorana ovat hänen isänsä sanat: Perhe on tärkein. Isän kuoltua äiti ja lapset luotsaavat perheyritystä eteenpäin. Sisarukset Nicole ja Jake tuntuvat tietävän kaikessa paremmin, mitä haluavat. Alakynteen jäänyt Fixie saa todella tehdä töitä, jotta hänen äänensä – se järjen ääni – kuullaan.<br />
<br />
<i>Sitä saa mitä antaa </i>on tuttua ja viihdyttävää<b> Kinsellaa. </b>Minua viehätti erityisesti se, että esimerkiksi <i>Himoshoppaaja</i> -sarjan Beckyyn verrattuna Fixie on epädramaattisempi ja todellisuudentajuisempi hahmo. Ehkä tuttuus tulee juuri vastuuntuntoisuudesta, suomalaisittain hyvin tunnistettavasta piirteestä. Hänen tunteisiinsa ja ponnisteluihinsa vaikeuksien keskellä on helppo lukijan eläytyä.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sita-saa-mita-antaa/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 31.5.2020<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-4353550556166877742020-05-11T09:24:00.002-07:002020-05-11T09:24:26.937-07:00Satapurin jalokivi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnScC0jinuVjf_XXFcRDVQF28obBSn-O8Wjs99Od3w_sxOB6VelfY9SOBlMXqVvrc0mSCwOllG9XmDUMKKgdbCB5kcdU4PPocFEBHu-_NTWfduTVrY9NWpjbZE9qE22D4gJkHGVtCjHuFw/s1600/Massey.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1091" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnScC0jinuVjf_XXFcRDVQF28obBSn-O8Wjs99Od3w_sxOB6VelfY9SOBlMXqVvrc0mSCwOllG9XmDUMKKgdbCB5kcdU4PPocFEBHu-_NTWfduTVrY9NWpjbZE9qE22D4gJkHGVtCjHuFw/s320/Massey.jpg" width="218" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sujata Massey</b><br />
Gummerus 2020<br />
<br />
<br />
Alkuteos: The Satapur Moonstone (Soho Crime, 2019)<br />
Kääntäjä: Maija Heikinheimo<br />
407 s.<br />
<br />
Korona-aikaan matkustetaan turvallisesti kirjojen siivin, ei vain toiseen paikkaan vaan myös aivan toisenlaiseen aikaan. <b>Sujata Masseyn </b><i>Satapurin jalokivi </i>on toinen osa <i>Perveen Mistry tutkii</i> -dekkarisarjaa ja se sijoittuu 1920-luvun Intiaan. Perveen on nuori juristi ja työskentelee isänsä lakiasiaintoimistossa Bombayssa. Varakas ja myös ilmeisen edistyksellinen perhe on mahdollistanut Perveenin lakiopinnot Oxfordissa, vaikka aika ja ympäröivä kulttuuri vielä tiukasti rajaavatkin naisten vaihtoehtoja elämässä.<br />
<br />
Nyt kuitenkin Perveenille tarjoutuu työtilaisuus nimenomaan sukupuolensa ja naiselle poikkeuksellisen koulutuksensa vuoksi. Syrjäisessä Satapurin ruhtinaskunnassa on puhjennut riita tulevan hallitsijan, maharadža Jiva Raon, koulutuksesta. Pojan äiti haluaa lähettää Jiva Raon Englantiin opiskelemaan, vanhempi maharani haluaa pitää hänet kotiopetuksessa. Koska Satapurin palatsin naiset harjoittavat purdahia, he eivät voi olla tekemisissä perheen ulkopuolisten miesten kanssa. Siispä Perveen palkataan neuvottelemaan kahden maharanin kanssa, jotta asiaan saattaisiin ratkaisu.<br />
<br />
<br />
<br />
Pitkällä matkallaan palatsiin Perveen tapaa ensin Satapurin asiamiehen, Colin Sandringhamin. Colin ja Perveen käyvät läpi tulevaa tehtävää ja Perveenille valkenee, että hallitsijoita on kuollutkin jo kaksi muutaman vuoden sisään ja Jiva Raon täysi-ikäistymistä joudutaan odottamaan vähintään kahdeksan vuotta. Kuulostaa pahaenteiseltä, että myös Jiva Raon turvallisuus saattaa olla uhattuna. Eikä Perveen voi olla ollenkaan varma enää omasta turvallisuudestaankaan palatsiin saavuttuaan. Uhkat tuntuvat kasvavan enemmänkin palatsin sisältä kuin sitä ympäröivästä viidakosta tiikereineen. Palatsissa ja sen ympärillä häärää paljon väkeä, mutta keneen Perveen voi luottaa?<br />
<br />
Tätä kirjaa lukiessa ei pääse hetkeksikään unohtumaan, missä ympäristössä mennään. Intialaiset tavat, uskomukset ja perinteet kulkevat punaisena lankana juonen rinnalla – ja usein jopa juonen ohittaenkin. Ja lisäksi kaiken taustalla hohkaa brittiläinen imperiumi, toisille vihollinen, toisille liittolainen. Ja jos Sujata Masseyn Intia viehättää, niin muistuttelen myös hänen Japaniin sijoittuvista <i>Rei Shimura</i> -dekkareistaan!<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/satapurin-jalokivi/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 10.5.2020</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-10086966206650135502020-04-04T05:12:00.001-07:002020-04-04T05:12:41.825-07:00Agatha Christie: Arvoituksellinen elämä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZp_944o5rB6XvXfBoOJbiTnEXtFU3tcJs1dXwl6BUPiDvbKYwvaLiOhDDmdA4EzxSqJ8A_lYm8BPguoXVb1LXSDmiwxIdp03_S-OCQMMREQHDr3AlCTD4KvRIDyk7WeK4QIY3tjxxH514/s1600/agatha_christie_240.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="945" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZp_944o5rB6XvXfBoOJbiTnEXtFU3tcJs1dXwl6BUPiDvbKYwvaLiOhDDmdA4EzxSqJ8A_lYm8BPguoXVb1LXSDmiwxIdp03_S-OCQMMREQHDr3AlCTD4KvRIDyk7WeK4QIY3tjxxH514/s320/agatha_christie_240.jpg" width="226" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Marie-Hélène Baylac</b><br />
Minerva, 2020<br />
Alkuteos: Agatha Christie : Les Mystères d’une vie<br />
Kääntäjä: Noora Niemelä<br />
<br />
407 s.<br />
<br />
<br />
<br />
Kesä, tuo dekkareiden luennan kulta-aika, tekee tuloaan. Nyt on sopiva hetki kurkistaa rikosten kuningattaren elämään kirjojensa takana, sillä <b>Agatha Christien</b> omassa elämässäkin riitti rohkeita ja yllätyksellisiä käänteitä. Kirjailijalle jokainen kohtaaminen ja paikka tarjosi potentiaalisia ideoita ja ituja, joita hän saattoi hyödyntää kirjoitustyössään. Ja mitä hänen meriittinsä kertovatkaan mielikuvituksen ja ahkeruuden yhdistämisen voimasta! Hänen kirjojaan on myyty maailmanlaajuisesti noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on käännetty 44 eri kielelle. Myyntiluvuissa vain <i>Raamattu</i> ja <b>Shakespeare</b> menevät Christien edelle. Hänen tunnetuimmat hahmonsa, Neiti Marple ja Hercule Poirot, elävät yhä Christien romaaneissa, novelleissa ja filmeissä.<br />
<br />
<b>Agatha Miller </b>oli varakkaan, viktoriaanisen perheen lapsi. Onnellinen ja suojattu elämä alkoi kuitenkin murentua Frederick-isän kiinteistösijoitusten tappioiden ja lopulta isän varhaisen kuoleman myötä. Elämä kävi niukemmaksi, mutta Agatha saattoi kuitenkin opiskella Pariisissa pianonsoittoa ja laulua sekä haaveilla oopperalaulajan urasta. Myös kirjoittaminen alkoi jo hyvin varhain, tosin alkuun aikakauslehdet palauttivat hänen lyhyet kirjoitelmansa bumerangeina takaisin.<br />
<br />
Agatha astui seurapiireihin Kairossa vuonna 1908 ja alkoi saada avioliittotarjouksia. Ensimmäinen avioliitto<b> Archibald Christien</b> kanssa ajoittui ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin ei normaalista nuoren parin elämästä ollut puhettakaan. Agathan kirjailijanuran kannalta vuodet olivat merkityksellisiä, sillä hän työskenteli sodan aikana ensin sairaanhoitajana ja sittemmin sairaalan apteekissa. Apteekkityö kasvatti hänen tietämystään lääkkeistä, jotka toisin käytettyinä muuttuivat myrkyiksi ja mahdollistivat jopa murhan. Ensimmäisen avioliiton aikaan ajoittuu myös Agathan ainoan lapsen, Rosalindin, syntymä. Avioliiton loppupuolella Agatha Christie toteutti skandaalimaisen katoamisensa, jolloin hänen epäiltiin jopa joutuneen miehensä murhaamaksi.<br />
<br />
Lähi-idän matkoillaan Agatha Christie tapasi arkeologi <b>Max Mallowanin</b>, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1930. Arkeologisiin kaivauksiin liittyvät matkat tarjosivat jälleen runsaasti materiaalia Christien kirjoihin.<b> Baylac </b>kuvaa kirjassa tarkkaan noita vuosia ja kasaa suuria odotuksia hetkiin, jolloin aion lukea Christien tuotantoa uudestaan muutaman vuosikymmenen jälkeen. Mitä yhteneväisyyksiä tähän kirjaan löydänkään Hercule Poirotin, tuon belgialaissyntyisen etsivän, poluista? Aloitanko kirjasta <i>Kuolema Niilillä,</i> vai ehkä sittenkin <i>Idän pikajunan arvoituksesta?</i><br />
<br />
Baylacin elämäkerta on perinpohjainen kuvaus rohkean, julkisuutta kartelleen kirjailijan elämästä. Hän on viettänyt varsin liikkuvaista elämää, joten kirjoittamiseen käytetyn ajan on täytynyt olla tehokasta. Esimeriksiksi vuosina 1930-1939 hän kirjoitti peräti 17 salapoliisiromaania. Hän kirjoitti romaaneja myös salanimellä <i>Mary Westmacott.</i> Myöhempinä vuosinaan hän hiljensi kirjoittamistahtiaan, jotta saattoi omistautua enemmän teatterille. Näytelmistä kuuluisin on <i>Hiirenloukku, </i>joka sai ensi-iltansa vuonna 1952 ja josta on mahdollisuus nauttia Suomen teattereissakin yhä – ainakin<i> Teatteri Provinssin</i> listoilla näytelmä on parhaillaankin. Huikea nainen, huikea elämä!<br />
<br />
Agatha Christien syntymästä tulee kuluneeksi 130 vuotta tänä vuonna; suosittelen juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä tämän elämäkerran ja hänen elämäntyönsä parissa.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/agatha-christie-arvoituksellinen-elama/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 31.3.2020<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-69074813526906735772020-03-31T09:53:00.000-07:002020-03-31T09:53:02.250-07:00Syvän maan juuret<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSDx8D16q2zpXzZNgM56GB2bj_9_0bM43DodbIyUpPgkcmBreKr2KFcKPPAEBg8uuk6cgPhFvDZH7M-eUojS4flVt0OHffGvx2GOKO0FVawnZGYutyizoq783q4e5jf_w256yjapvmpSfl/s1600/Klingberg.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1062" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSDx8D16q2zpXzZNgM56GB2bj_9_0bM43DodbIyUpPgkcmBreKr2KFcKPPAEBg8uuk6cgPhFvDZH7M-eUojS4flVt0OHffGvx2GOKO0FVawnZGYutyizoq783q4e5jf_w256yjapvmpSfl/s320/Klingberg.jpg" width="212" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Eeva Klingberg</b><br />
Gummerus, 2020<br />
<br />
472 s.<br />
<br />
<i>Syvän maan juuret</i> vie lukijansa Yhdysvaltoihin, 1930-luvun Alabamaan. Orjuus on poistunut jo edellisellä vuosisadalla, mutta tummaihoiset ovat yhä toisen luokan kansalaisia. Epätasa-arvoisuus näyttäytyy näkyvästi arjessa, eletään erillään ja värillisen osa on perheessä palvelijan osa. Takakansi lupaa kansainvälisen tason lukuromaania ja ensimmäinen mielleyhtymä aiheesta ja sen esittelystä on kovin amerikkalainen. Kyseessä on kuitenkin suomalais-irakilaisessa perheessä kasvaneen <b>Eeva Klingbergin </b>esikoisromaani.<br />
<br />
Ernest Grayn kirjailijanura New Yorkissa ei oikein ota sujuakseen. Menestystarinaa odotellessa hän on tehnyt opettajan töitä elannokseen. Niin kirjoittaminen kuin jo vastentahtoiseksi käynyt opettaminenkin saavat jäädä, sillä Ernest saa veljeltään puhelun: isä on kuollut. Ernestin on aika palata kotikonnuilleen Alabamaan vuosikymmenten tauon jälkeen. Paitsi isän kuolema perillä on kohdattava myös ristiriidat oman perheen ja menneisyyden tapahtumien kanssa.<br />
<br />
Kirjassa edetään kahden eri aikatason jaksoissa. On nuori 1930-luvun Ernest ja hänen perheensä. On perheen tummaihoinen palvelijatar Doreen ja hänen poikansa Samuel. Perheiden pojat viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka se ei ympäristön mielestä aina suotavaa olekaan ja yhdessäololla on rajoituksensa. Rasistiset jännitteet koettelevat pikkukaupunkia vähemmästäkin – saati sitten, kun ikävyydet ravistelevat ihmisten elämää.<br />
<br />
Ernestin varhaisvuosien kanssa vuorottelevat isän kuoleman jälkeiset tapahtumat vuonna 1974. Kohdatessaan kotikylän ihmisiä Ernest on yhä uudestaan kasvokkain neljänkymmenen vuoden takaisten tapahtumien kanssa. Vanhat kivut raastavat monen kyläläisen mieltä, eivätkä vähimmin Ernestin itsensä. Onko viimein mahdollista tehdä rauha menneisyyden kanssa, ehkä jopa löytää se oma tarinakin?<br />
<br />
<i>Syvän maan juuret</i> kuvaa mielenkiintoisesti Yhdysvaltojen luokkaeroja ja rotuerottelua 1930-luvulla, mutta koukuttavaksi tämän kirjan tekee jännitys, jota Klingberg on taitavasti perhetarinaan kutonut. Ja se koukku kestää ihan loppumetreille saakka! Tästä suositukset niin historiasta kiinnostuneille kuin jännityksestä nauttiville.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/syvan-maan-juuret/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 31.3.2020</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-80663569202474126132020-03-03T08:42:00.000-08:002020-03-03T08:42:09.614-08:00Silloin tällöin onnellinen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvZa6ZdP6dXk8qitLX7em9_fqB-6CXwS30-lefWjZeZNNa8ZkiDmdLDC9Zy0EJs1DXtErwCaio8fws1rcU8q0Fzsb0WGz-8iD5XGGbZhwlBjDT1Lpt8I4hVZU4ZH7Ptlww8NpBSkGrEYIc/s1600/R%25C3%25B6nk%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1087" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvZa6ZdP6dXk8qitLX7em9_fqB-6CXwS30-lefWjZeZNNa8ZkiDmdLDC9Zy0EJs1DXtErwCaio8fws1rcU8q0Fzsb0WGz-8iD5XGGbZhwlBjDT1Lpt8I4hVZU4ZH7Ptlww8NpBSkGrEYIc/s320/R%25C3%25B6nk%25C3%25A4.jpg" width="217" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Antti Rönkä ja Petri Tamminen</b><br />
Gummerus, 2020<br />
<br />
219 s.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;"><span style="box-sizing: inherit; font-weight: 700;">Petri Tamminen</span> kirjoittaa opiskelemaan lähteneelle pojalleen sähköpostia: ”Mitä sinulle Antti nyt kuuluu?” Kysymyksestä saa alkunsa isän ja pojan sähköpostikirjeenvaihto ja sen pohjalta syntynyt kirja, <em style="box-sizing: inherit;">Silloin tällöin onnellinen</em>. Kirjassa kohtaavat paitsi isä ja poika myös kaksi kirjailijaa, jo pitkän uran tehnyt isä ja esikoiskirjaansa työstävä poika.</span></div>
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;">Alussa viesteissä on tunnustelun makua erityisesti isän puolelta. Yhteisessä historiassa on painolastinsa, jota Antin avoimuuden ja rehellisten pohdintojen kautta päästään kuitenkin työstämään. Anttia kalvaa epävarmuus kirjoittamisensa ja koko elämän suhteen; häpeän, itsesyytösten ja pelkojen lista tuntuu loputtomalta. Jopa niin, että on helpompi miettiä ei-pelottavien asioiden listaamista – ja niitä löytyy peräti yhdeksän kappaletta. Ja mitä vastaa isä Petri? Hän karsii pojan turvallisten listan kolmeen. Tekstissä on nerokasta itseironiaa, kapeiden huulien välistä karkaavaa hymähtelyä, mutta mikään ei himmennä miesten häpeä- ja pelkokuorman määrää.</span></div>
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;">Antin työn alla oleva esikoiskirja kertoo hänen kokemastaan koulukiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä. Kun Petri saa tekstiä luettavakseen, se sekä ilahduttaa häntä kirjailijana ja kirjoittamisen opettajana että syyllistää ja painaa isänä. Miksei hän huomannut, miksi ei pystynyt auttamaan? Syyllisyys huipentuu lamaannukseen, kun lääkkeiden yliannostus ja alkoholi on viedä pojan hengen.</span></div>
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;"><span style="box-sizing: inherit; font-weight: 700;">Antti Röngän</span> ja Petri Tammisen vuoropuhelu vavahduttaa ja havahduttaa: se kirjoittamisen palo ja tuska, se isän ja pojan suhteen haavoittuvuus ja kompleksisuus! On nautinto lukea heidän yksityiskohtia havainnoivaa tekstiään, kirjallisuudesta lainattujen sitaattien tarkastelua suurennuslasilla. Ja toisaalta sitä raakaa itsensä analysointia, jonka toinen osaa ottaa vastaan. Ei sittenkään vain pelkoa vaan myös rohkeutta. Ei niin suurta häpeää, etteikö silloin tällöin onnellinen.</span></div>
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;">Tässä kirja, joka kestää useammankin lukukerran. Isille, pojille, kirjoittamisensa kanssa kipuileville.</span></div>
<div style="box-sizing: inherit; color: #404040; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Oxygen-Sans, Ubuntu, Cantarell, "Helvetica Neue", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 1.5em;">
<span style="background-color: #fff2cc;">Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/silloin-talloin-onnellinen/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 27.2.2020</span></div>
</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-469873960731886252020-01-14T06:31:00.002-08:002020-01-14T06:31:07.797-08:00Sinisilmäiset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiXai23fivJFr8-RnqlUUjliGfQ1tuNkOX06BrX8akTKqRo7OG9MF3CCVq-LWUAi1tvglpRBMjN2ZZ-_lOrnZrr74lpQBgdXGCoLp3BvDQTb7nFNLhEuF9OsjIcSw3rz3iuhGXX5UdcqLq/s1600/sinislm%25C3%25A4iset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1005" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiXai23fivJFr8-RnqlUUjliGfQ1tuNkOX06BrX8akTKqRo7OG9MF3CCVq-LWUAi1tvglpRBMjN2ZZ-_lOrnZrr74lpQBgdXGCoLp3BvDQTb7nFNLhEuF9OsjIcSw3rz3iuhGXX5UdcqLq/s320/sinislm%25C3%25A4iset.jpg" width="201" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Malcolm Gladwell</b><br />
WSOY, 2019<br />
<br />
Alkuteos: Talking to Strangers (Little, Brown & Company, 2019)<br />
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro<br />
<br />
370 s.<br />
<br />
<b>Malcolm Gladwell</b> pohtii uusimmassa kirjassaan<i> Sinisilmäiset,</i> miksi meitä on niin helppo huijata. Kirja palauttaa mieliin muun muassa kaikkien aikojen arvopaperihuijauksen reilun vuosikymmenen takaa, jolloin<b> Bernard Madoffin</b> yhtiöön sijoittaneet menettivät petoksessa jopa 50 miljardia dollaria. Oivallisia tapausesimerkkejä löytyy myös niin CIA:n agenteista kuin tuomareidenkin vaikeudesta erottaa totuudenpuhuja valehtelijasta.<br />
<br />
Gladwell aloittaa kirjansa afroamerikkalaisen <b>Sandra Blandin</b> tapauksesta. Matkallaan ruokaostoksille Bland joutuu poliisin pysäyttämäksi, koska hän on vaihtanut kaistaa näyttämättä vilkkua. Kohteliaana alkanut keskustelu päättyy täyteen konfliktiin ja Blandin pidätykseen. Kolmen päivän päästä nuori nainen tekee itsemurhan sellissään. Heidän keskustelunsa on tallentunut poliisiauton kojelaudan videokameraan ja on siten jälkeenpäin tarkkaan analysoitavissa. Tämän esimerkin avulla Gladwell haluaa osoittaa, miten herkästi tulkitsemme meille tuntemattoman ihmisen käytöstä ja puhetta täysin väärin. Sandra Bland ei suinkaan ollut huijari, ihonvärillä, oletuksilla ja asenteilla lienee ollut molemmin puolin vaikutusta tapahtumien kulkuun. Olennaista oli kuitenkin se, että kasvokkain olo ei auttanut näitä kahta ”lukemaan” toisiaan yhtään sen paremmin.<br />
<br />
Gladwell lähtee rehellisyysolettamasta: meillä on sosiaalinen tarve luottaa toisiin ihmisiin. Yhteiskuntaa on ollut helpompi rakentaa luottamuksesta kuin kaiken epäilystä käsin. Toisekseen pyrimme muodostamaan meille vieraasta ihmisestä käsityksen hänen ulkoisen olemuksensa ja käytöksensä perusteella. Gladwellin mukaan olemme aika huonoja erottamaan näytellyn viattomuuden ja toisaalta saatamme herkästi tuomita viattoman, jonka käytöksestä jännittäminen tekee epäilyttävän. Myös tapahtumaympäristöllä on oma vaikutuksensa: erikoisena yksityiskohtana on selvitetty tarkkaan kaasuitsemurhien kehitystä Englannissa ja Golden Gate -sillan suosiota itsemurhapaikkana.<br />
<br />
Osassa kirjan esimerkeistä Gladwellin johtopäätökset tuntuvat ehkä hieman yksiniitisiltä, mutta mielenkiintoista ajattelemisen aihetta kirja kyllä antaa. Virhearviot ja havainnoinnin rajallisuus ovat inhimillisiä ominaisuuksia, olipa ihminen missä asemassa hyvänsä. Joskus se vie syyttömän vankilaan, joskus pedofiili saa jatkaa rikoksiaan vuosia kenenkään puuttumatta. Miksi hälytyskellot eivät soi selvistä vihjeistä huolimatta?<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sinisilmaiset-miksi-luotamme-toisiin-silloinkin-kun-ei-pitaisi/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 14.1.2020</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-3523243617383226282020-01-11T04:46:00.000-08:002020-01-11T04:46:11.259-08:00Surun virrassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjELrnYk2D2dW6aL6mJ6-9NQ1agEvhnFUqHMkDiaNPmqYOraBAak31ZwZjwB9Y_UykOKzku_tUGQ82vktYF2fc2DMjaj6suBwA3ER3y3h9eJqaVpVI3pmubUu8M0vOmJ6iFrszn0Oc8S-O1/s1600/Surun.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1127" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjELrnYk2D2dW6aL6mJ6-9NQ1agEvhnFUqHMkDiaNPmqYOraBAak31ZwZjwB9Y_UykOKzku_tUGQ82vktYF2fc2DMjaj6suBwA3ER3y3h9eJqaVpVI3pmubUu8M0vOmJ6iFrszn0Oc8S-O1/s320/Surun.jpg" width="225" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Juha M. Itkonen</b><br />
Kirjapaja, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Surua koskettelevia kirjoja on ilmestynyt tiuhaan tahtiin, mikä kertonee juuri asian merkityksellisyydestä. Tavalla tai toisella se koskettaa meitä jokaista, vähintäänkin henkilökohtaisesti ja usein myös vaativina tilanteina työelämässä. <b>Juha M. Itkonen </b>käsittelee surua uudessa kirjassa kolmesta näkökulmasta: läheisensä menettäneen omakohtaisena suruna, pappina ja surututkijana. Hän on kokenut oman lapsen menettämisen ja tehnyt väitöskirjan kirkon antamasta tuesta kohtukuolemaperheille.<br />
<br />
Surusta on puhuttu surutyönä ja sen erilaisina vaiheina, jotka auttavat ihmistä hyväksymään menetyksen ja jatkamaan elämää. Uudempi surututkimus kuitenkin korostaa surun yksilöllistä luonnetta, johon jäykähkö malli lineaarisesta prosessista ei täysin sovi. Ensinnäkään suru ei ole projekti, joka täytyy suorittaa tietyssä ajassa ja oikeaoppisesti. Sureva joutuu toki käsittelemään valtavasti tunteita ja helpommat ja vaikeammat vaiheet vuorottelevat uudessa tilanteessa. Surutukija rinnalla pidättäytyy määritelmistä ja antaa surulle tilaa juuri sellaisena kuin se on, pienenä tai suurena, kyyneleisenä tai kuivin silmin. Itkonen puhuu surun virrasta, joka saa virrata vapaasti omalla painollaan. Suru syntyy rakkaudesta;<i> ”Suru on rakkauden varjo.”</i> Miksi olisi tarpeen unohtaa jotain niin ainutlaatuista ja tärkeää? Vaikka kuolema pakottaa luopumaan itselle rakkaasta, tämä voi ja saa silti pysyä osana omaa elämäntarinaa. Kokemus on parhaimmillaan elämää rikastuttava.<br />
<br />
Surun virrassa auttaa ymmärtämään omaa ja toisen surua, mutta sielunhoitokirjana se on suunnattu ennen kaikkea seurakuntien työntekijöille ja sopii hyvin myös terapia- ja sosiaalityön ammattilaisille. Kirjan painopiste on luterilaisen kirkon kautta annettavassa surutuessa. Wikipedia määrittelee sielunhoidon näin: <i>”Sielunhoito on uskonnollisen yhteisön piirissä harjoitettavaa, psyykkiseen kokemistodellisuuteen kohdistuvaa auttamista. Sielunhoito voi sisältää muiden muassa kuuntelemista ja rukousta.”</i> Hautausjärjestelyjen myötä kirkon työntekijät ovat etulinjassa kohtaamassa surevia ihmisiä. Työn kulmakivenä on perussanoma kuoleman voittavasta rakkaudesta. Seurakunta kohtaa surevia hyvin monissa tilanteissa ja mahdollistaa surun käsittelyä esimerkiksi vertaistukiryhmissä. Oma lukunsa ovat äkilliset kuolemat, kuten itsemurhat ja henkirikokset, jolloin tarvitaan erityistukea.<br />
<br />
Kirja on tuhti tietopaketti alan ammattilaisille mutta myös antoisaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää surun ja surevan maailmaa. Itkonen kirjoittaa lämpimästi ja ymmärtävästi – unohtamatta kaiken alkujuurta, rakkautta.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/surun-virrassa-laheisensa-menettaneen-sielunhoito/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 8.1.2020<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-52453420014473683892019-12-28T06:05:00.001-08:002019-12-29T06:23:43.673-08:00Kunnes jalkasi kantavat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqYCMX472AP-oDZIV8-o94T6nu3MmkjK20TJJJWRW-f4xHGidLFfGQdF13ww-rqHkO7qkgwjrT3vPn4sgyP2Iewapgf3KDKaWTaSAdloz38yQXXQuQHPdF5hzqkk8xWpeW9u9eE2AKwFle/s1600/DSCF2779.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqYCMX472AP-oDZIV8-o94T6nu3MmkjK20TJJJWRW-f4xHGidLFfGQdF13ww-rqHkO7qkgwjrT3vPn4sgyP2Iewapgf3KDKaWTaSAdloz38yQXXQuQHPdF5hzqkk8xWpeW9u9eE2AKwFle/s320/DSCF2779.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Pirjo Puukko</b><br />
Stresa, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
Lukuharrastukseni on jo hyvän aikaa ollut hyvin voittopuolisesti vinkkailua kirjavinkit.fi - sivustolla, joten vain hyvin harvakseen olen ottanut vastaan arvostelukappaleita blogia varten. <b>Pirjo Puukon</b> esikoisromaanin esittely vakuutti minut kuitenkin heti niin, että ilomielin otin kirjan luettavakseni. Logistiset ongelmat jarruttelivat kirjan saapumista, mutta onnekseni sain sen sopivasti juuri joululukemiseksi. Aattovalmistelut sujuivat sutjakkaammin, kun niitä kevensi lukutuokioilla.<br />
<br />
Mikä kirjan esittelyssä siis sai kiinnostuksen heräämään? Kirjassa kulkevat rinnan äidin ja tyttären, Ellin ja Anitan, elämäntarinat. Aikakausi on eri, elämän tarjoamat rajat ja mahdollisuudet erilaiset. Elli ja Anita näkevät ja kokevat elämän ympärillään hyvin eri tavoin ja alusta alkaen on selvää, että heidän tarinoistaankin kasvaa erilaiset. Silti aivan alussa he ovat olleet yhtä, sisäkkäiset, aivan lähimmät. Äidin ja tyttären suhde on aivan ainutlaatuinen, sillä naiseus tulee yhdistämään heitä aina, vaikka tytär kasvaakin erilliseksi itsekseen ja tekee omat ratkaisunsa. Elämän kriisivaiheissa ja muutoksissa äitisuhteen käsittelemättömät ongelmat voivat pulpahtaa pintaan niin suhteessa itseen kuin muihinkin ihmisiin.<br />
<br />
Ellin elämän alku joskus 1920-luvulla on ankea. Hänen äitinsä on kuollut ja pieni nyytti jää isovanhempiensa ja tätiensä hoiviin pieneen Hallanmökkiin. Elli merkitsee yhtä suuta enemmän ruokittavia, joten kodin töihinkin on syytä kantaa kortensa heti, kun vähänkin askareisiin kykene. Vain mummoltaan Emilialta Elli ehtii saada hieman syliä ja lämpöä, ennen kuin mummokin kuolee pois. Hetkellisesti myös Viipurissa asuva kummitäti yrittää helpottaa pienen tytön elämää. Päällimmäisenä säilyy kuitenkin aina selviäminen elämässä eteenpäin työn ja itsensä varassa olemisen keinoin.<br />
<br />
Vuonna 1949 Ellin piikomisajat ovat takana päin, sodasta on siirrytty jälleenrakentamisen aikaan. Elli on naimisissa Taunon kanssa; ajatukset ensirakkaudesta ja komeasta sotilaasta on työnnettävä taka-alalle, onhan Tauno kuitenkin kunnollinen ja työteliäs. Elli huomaa olevansa raskaana eikä havainto ilahduta kumpaakaan. Elämä vielä selvillä vesillä muutenkaan. On sopeuduttava lapsiperheen arkeen, jokusen vuoden päästä syntyy Markku. Myöhemmin lapsiluku kasvaa kolmeen. Töiden perässä muutetaan Savosta Helsinkiin, ollaan yksi perhe enemmän suuren muuttovirran lähiöissä. Lapset kasvavat, yhteiskunta muuttuu, uudet keksinnöt helpottavat ihmisten elämää - mutta kuten elämänsä alusta asti, Ellin rajat tuntuvat määrittyvän yhä ulkopuolelta. Anitasta hän haluaa kasvattaa vahvan ja omatahtoisen, jonka ei hänen tavallaan tarvitse säikähtää kenenkään katseita ja puheita.<br />
<br />
Suomi kulkee maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusmaaksi. Toisin kuin äitinsä, Anita saa opiskella ja kapinoida uudenlaisen ajattelun puolesta. Kun aiempi sukupolvi vaikeni sodasta, nyt nuoriso syttyy sodanvastaisuuden puolesta. Seurustelu ei enää tarkoita pikaista avioliittoa, tuntuu ihan järkevältä muuttaa Olan luokse. Äidin mieleen Ola ei ole, Pohjanmaalta on pettureita tullut aiemminkin.<br />
<br />
Äiti ja tytär, tytär ja äiti. Vuoroin äänessä Elli, vuoroin Anita. Viimeistään itse lasta odottaessaan joutuu tytärkin pohtimaan omaan äitisuhdettaan. Taustalla Suomi suurine muutoksineen; olosuhteet ovat erilaiset mutta pohjalla silti sama perusvire. Jotain mikä ei pääse puhkeamaan parhaaseensa, hellyyttä vajaamittaisesti, aina luottamusta pidätellen. Kun on ratkaisujen aika, voiko Anita toimia kuten äiti hänestä toivoi - vahvasti ja oman tahtonsa mukaan?<br />
<br />
Ajattelemisen aihetta? Ellin ja Taunon perintö elää yhä. Vaikenemisen ja katkeruuden kulttuuriin kysytään omakohtaista kantaa vielä 2000-luvulla kohtaamisissamme, tärkeimmissä suhteissamme.<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-36812868576938653452019-12-26T01:40:00.001-08:002019-12-26T01:40:39.053-08:00Maaseudun tulevaisuus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmSEURFCyG4xwIzVSkwvGM9yHK84OgqPiD7WpgdiKql4Yk5wE6d9OwNRPVvEATPsuvn8EZJVfYfxMyT4KV455DpHxMK4tQKrgVJCdmHSmF8AAF1YDIG8taTJbJ9yNVRIV7fkqGk-C8YCT9/s1600/Maaseudun+tulevaisuus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmSEURFCyG4xwIzVSkwvGM9yHK84OgqPiD7WpgdiKql4Yk5wE6d9OwNRPVvEATPsuvn8EZJVfYfxMyT4KV455DpHxMK4tQKrgVJCdmHSmF8AAF1YDIG8taTJbJ9yNVRIV7fkqGk-C8YCT9/s320/Maaseudun+tulevaisuus.jpg" width="202" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Antti Heikkinen</b><br />
WSOY, 2019<br />
<br />
228 s.<br />
<br />
Väki vähenee, palvelut heikkenevät ja EU kurittaa. Kaikkien maaseudun hiljentämistoimenpiteiden jälkeenkin Nasaretin kylä kuhisee elämää. <b>Antti Heikkinen</b> läpileikkaa kuvitteellisen savolaiskylän elämänmenoa yhden tapahtumarikkaan kesäpäivän verran.<br />
<br />
Nasaretilaiset valmistautuvat perinteikkäisiin Kirkastusjuhliinsa. Maire Korkalainen äkseeraa ylimpänä talkoolaisena; tarmokkaalla eläkeläisellä on aikaa, kun tilanpito on siirtynyt nuoremmille. Järjestettävää riittää, kun puhujiksi odotetaan kansanedustajaa ja kirjailijaa. Rosvopaistin valmistumista ajallaan on sitäkin syytä valvoa. Muilta kyläläisiltä ei sitten samaan tapaan puhtia juhlavalmisteluihin irtoakaan, kun huomio on oman – tai naapurin – elämän draamallisissa käänteissä. Yhtäällä puolustetaan vaimon kunniaa nyrkein, toisaalla hutaistaan haulia panttivangin perään. Hiljainen kylätiekö – ei ainakaan Nasaretin kylätie!<br />
<br />
Juhlapuheet eivät kuitenkaan paljoa lämmitä silloin, kun keskuslämmityskattilassa on polteltava ulosottoviraston kirjeitä. Maatilan ahdinko kirpaisee syvältä ja on täysin tätä päivää. Yhtä todellista on myös ikääntyneen omaishoitajan hätä tulevaisuudesta, kun omat jaksamisen rajat tulevat vastaan.<br />
<br />
Ajoittain Heikkisen teksti kopaisee kipeästi sydänalasta, seuraavassa hetkessä savolainen asioiden viäntely naurattaa. Hahmot ovat vallan mainioita persoonia, ja heitä on paljon. Oman kutkuttavan lisänsä tuo Camilla, joka haastaa maalaisnäkemykset ilmastoaktivismillaan. Kaupunkilaiselle ei mikään eläinperäinen maistu, mutta hänelle tehdään selväksi, että <i>”Tämä valtakunta on rakennettu läskin, lihan ja lehmänmaijjon voimalla.”</i><br />
<br />
Minulle Antti Heikkinen on viime vuosien parhaimpia kirjailijälöytöjä. Ja taitaapi olla niin, että tekstit vain paranevat kirja kirjalta. Vauhdikkaan näytelmänkin näistä aineksista saisi aikaiseksi!<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/maaseudun-tulevaisuus/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 16.12.2019<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-49912775815964222212019-12-09T10:43:00.000-08:002019-12-09T10:43:13.111-08:00Tuonela<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxs3_C7nf2jPIM6FtZIEF-UYTaovltzhuIQ0DODfACD8SXoQroO3Y-UMxcPSzsUt917tI8cN65e8EEjLnzVjwX3BuM1dcXz9ZZ_CAW1HcaG5kzWZ4jr7xnfyRuC176HnDmsPPW86tNkCsE/s1600/Tuonela.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1082" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxs3_C7nf2jPIM6FtZIEF-UYTaovltzhuIQ0DODfACD8SXoQroO3Y-UMxcPSzsUt917tI8cN65e8EEjLnzVjwX3BuM1dcXz9ZZ_CAW1HcaG5kzWZ4jr7xnfyRuC176HnDmsPPW86tNkCsE/s320/Tuonela.jpg" width="216" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Mikko Kamula</b><br />
Gummerus, 2019<br />
<br />
702 s.<br />
<br />
<br />
<br />
Mikko Kamulan <i><b>Metsän kansa </b></i>-sarja etenee aikataulun mukaisesti ja suunnittelluista kuudesta kirjasta on nyt ilmestynyt kolmas, <i>Tuonela</i>. Juko Rautaparran perheen elämä savolaismetsien keskellä on arkista raadantaa ja eloonjäämistaistelua. Edeltävä osa,<a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/search/label/Mikko%20Kamula" target="_blank"> <i>Iso härkä</i>, </a>on vaatinut koko yhteisön ja jopa entisten vihollisten liittoutumista yhteistä uhkaa vastaan. Dramaattisena loppuhuipennuksena tuhoisa härkä onnistutaan kukistamaan, mutta samalla Juko Rautaparta menettää poikansa Tenhon. Tai ei aivan, sillä Yörnin äijä onnistuu puhaltamaan jo Tuonelaan matkaavaan poikaan haalean hengen.<br />
<br />
Rautaparran perhe suree lähes kuollutta poikaa ja anelee tietäjien apua. Jopa lappalaisnoidista väkevin pitää paluuta Tuonelasta liki mahdottomana ja kieltäytyy auttamasta. Yörnin äijän on siis lähdettävä itse aliseen maailmaan ja yritettävä hakea oppipoikansa elävien kirjoihin takaisin.<br />
<br />
<br />
<br />
Myös Rautaparran kaksi muuta lasta elävät hyvin tapahtumarikasta kautta. Karjalaisten ryöstöretket aiheuttavat sekasortoa ja johtavat lopulta siihen, että Heiska haastetaan lähtemään vainolaisten perään. Retki on raskas ja vaaroja täynnä, mutta palkkioksi nuorelle miehelle on luvassa rakkautta. Varpu puolestaan tunnustelee tietään parantajana ja työsarkaa riittääkin, kun paisetauti leviää seudulla.<br />
<br />
Kirjan päällekkäisissä maailmoissa on sujuvaa ”vaihtaa kanavaa” – ylisestä aliseen, Tuonelasta Päivölään. Ja välillä palataan päivänvaloon, jotta Varpun ja Heiskan tarinat saavat täyden huomion. Seitsemänsataa sivua se ottaa ja kasassa on ehjä ja hykerryttävän jännittävä siivu keskiaikaista saagaa. Tässä osassa päästään myös todella nauttimaan kalevalaisen mytologian aarteista. Erikoinen, erityinen ja koukuttava sarja, joka saa fantasiankin tuntumaan todelta.<br />
<br />
Julkaistu<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/tuonela/" target="_blank"> Kirjavinkeissä</a> 8.12.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-35963215042178749752019-11-22T08:19:00.001-08:002019-11-22T08:19:20.743-08:00Lupa surra<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDkefy3d5NzJJiEMZJJ3PRwMUD054y7DhJ_Fe9Hb70Avhq6GAeWf8sEmybAzSSnNOl8laBCWzDf7tERp7FeA1jRwoVU4l3rKMyU_PdBDhNT-LfYZrPqW_ugmrzs3oc3G-wA8SSc7MH79it/s1600/Lupa+surra.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1115" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDkefy3d5NzJJiEMZJJ3PRwMUD054y7DhJ_Fe9Hb70Avhq6GAeWf8sEmybAzSSnNOl8laBCWzDf7tERp7FeA1jRwoVU4l3rKMyU_PdBDhNT-LfYZrPqW_ugmrzs3oc3G-wA8SSc7MH79it/s320/Lupa+surra.jpg" width="222" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Miia Moisio</b><br />
Otava, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Menetykset ja vastoinkäymiset eivät juurikaan kysy lupaa eivätkä sopivaa hetkeä. Suru pysäyttää ja anoo kantajaltaan vastauksia, vaikka kysymyksetkin ovat vasta hakusessa. Menetyksen suuruus ja ihmisen persoonallisuus vaikuttavat oleellisesti siihen, milloin ja miten ihminen on valmis käsittelemään surua.<br />
<br />
Viime vuosina olen lukenut monta surua käsittelevää kirjaa, joissa menetykset ovat pääsääntöisesti liittyneet kuolemaan. <b>Miia Moisio</b> pohtii aihetta laajemmin kirjassaan: elämämme aikana kohtaamme lukemattoman määrän pienempiä ja suurempia menetyksiä. Jokainen niistä koskettaa, jokaista on lupa surra. Suru on aina henkilökohtainen, toisen surun määrän tai aiheellisuuden arviointi sivusta on tarpeetonta. Toisaalta suru koskettaa laajastikin lähipiiriä, nykyisin sosiaalisen median ja uutisoinnin myötä jopa maailmanlaajuisesti.<br />
<br />
<br />
Niin kipeää kuin sureminen tekeekin, sillä on selkeä päämäärä. Surun kohtaaminen verottaa voimia, mutta asioiden läpikäyminen auttaa hyväksymään menetyksen osana loppuelämää. Surematon suru ja asian vältteleminen sen sijaan kulkee taakkana, kenties syvällekin koteloituneena. Kun jokin myöhempi elämäntilanne junttaa sen voimalla pintaan, tunteen alkuperää voi olla vaikea tunnistaa – saati niitä sukupolvien työstämättömiä suruja, jotka periytyvät isältä pojalle.<br />
<br />
Miia Moisio on hyvinvointialan yrittäjä, joka on toiminut myös sielunhoidon opettajan tehtävissä sekä kohdannut surevia papin työssään. Vahvimpana tunteena hänen kirjastaan nouseekin myötätuntoisuus, vierellä kulkijan hienovireinen osanotto. Hänen ajatuksensa surusta siltamatkana on hyvin lohduttava; matkalla on alku- ja päätepisteensä. Useampikaan siltamatka ei ehkä tee suremisesta helpompaa. Se voi kuitenkin vahvistaa ymmärrystä siitä, että surusta selviää. Arvokasta, käytännönläheistä tietoa niin surijalle kuin surevia kohtaavillekin.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lupa-surra/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 18.11.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-8207892537809168492019-11-14T11:51:00.001-08:002019-11-14T11:51:18.143-08:00Villahousuhäpeä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF9TyBV3XZnTCn9NEw4aAZeYHqJz_mokcZX-Lw2wlZn2ejxURo9DCjTFTjzPxWdcRCWUhAJ-j-5DKYVXnZ7JVdGZLkwXV9Ux7Ghe3LWaZUrxulJ1wlbBSVLPIRGZkvN7-S8K9OvVscSSZo/s1600/villahousuh%25C3%25A4pe%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF9TyBV3XZnTCn9NEw4aAZeYHqJz_mokcZX-Lw2wlZn2ejxURo9DCjTFTjzPxWdcRCWUhAJ-j-5DKYVXnZ7JVdGZLkwXV9Ux7Ghe3LWaZUrxulJ1wlbBSVLPIRGZkvN7-S8K9OvVscSSZo/s320/villahousuh%25C3%25A4pe%25C3%25A4.jpg" width="202" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Eira Mollberg</b><br />
Tammi, 2019<br />
<br />
360 s.<br />
<br />
<br />
Kuusivuotiaana Eira Mollberg pääsee unelmareissulle Fazerin karkkitehtaalle – ja perillä huomaa lähtöhuumassaan unohtaneensa pukea villahousujen päälle hameen. Mikä häpeä! Vuosikymmeniä myöhemmin elämän vastoinkäymiset suistavat hänet juomaan ja vanha vaiva, villahousuhäpeä, roikkuu yhä tiukasti takinliepeessä.<br />
<br />
”Tekstisi on ala-arvoista. Kuinka sinä olet ylipäänsä koskaan kyennyt kirjoittamaan ylioppilaaksi? Kuinka työväenopisto saattaa pitää luovan kirjoittamisen opettajana kaltaistasi täysin ammattitaidotonta ja osaamatonta kirjoittajaa?”<br />
<br />
Eira Mollberg on lupautunut kirjoittamaan Brita Kekkosen muistelmat, mutta yhteistyö kangertelee ja lopulta kariutuu kokonaan. Muutkin työt takkuavat. Töiden sijaan Eiran tie vie ostoskeskuksen ravintolaan ryyppykavereiden seuraan. Vähitellen elämänkuva ja sen ristiriidat tarkentuvat, kun Eira käy läpi suhdettaan vanhempiinsa ja Heikki-veljeensä.<br />
<br />
Eira Mollbergin alkoholinhuuruinen kausi kestää kaksi vuotta. Hän saa kasteen ortodoksisuuteen vuonna 1989 ja Venäjän ja Viron luostareilla onkin merkittävä rooli hänen toipumisessaan. Luostarielämän yksinkertaisuus ja yhteisöllisyys rauhoittavat. Luostarien vahvat naiset edustavat kenties sitä turvaa, jota oma äiti ei jaksanut perheen ristiriitojen keskellä antaa. Rankimmillaan luhistuminen vaatii myös katkaisuhoitoa ja kuntoutuslaitosten jaksoja.<br />
<br />
Villahousuhäpeä on rehellisyydessään säväyttävä lukukokemus. Eira Mollberg ei säästele itseään, mutta varsin suorasanaisen kohtelun saavat muutkin kirjassa mainitut. Kirjan pohjalta on myös dramatisoitu näytelmä, joka sai ensi-iltansa syyskuussa Avoimet ovet -teatterissa. Erityistä kirjassa ovat kuvaukset luostarijaksoista ja ortoksisuudesta, joita Mollberg kuvaa lämpimästi.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/villahousuhapea/" target="_blank">Kirjavinkeissä </a> 11.11.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-6606385403826307722019-10-27T07:30:00.001-07:002019-10-27T07:30:17.793-07:00Kaupunkimatkailijan kävelyopas - Berliini<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0U8GdmDeLjM5h2OGhxcsWr7KSk-7xky23Nm9MAwpv4KGRWmr8QR6FMHfvO3yh872yrtSPopvnTsafiBdD2AHnaC3nkQ5sy0q4ImjXdM4QpmLHTNcxAwPdqaS9KdSdOmCJ0trSGkIq3Ma6/s1600/Berliini.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1171" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0U8GdmDeLjM5h2OGhxcsWr7KSk-7xky23Nm9MAwpv4KGRWmr8QR6FMHfvO3yh872yrtSPopvnTsafiBdD2AHnaC3nkQ5sy0q4ImjXdM4QpmLHTNcxAwPdqaS9KdSdOmCJ0trSGkIq3Ma6/s320/Berliini.jpg" width="234" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Paul Sullivan</b><br />
Karisto, 2019<br />
<br />
<br />
Alkuteos: Walking Berlin : The Best of the City (National Geographic Society, 2015)<br />
Kääntäjä: Maria Kivelä<br />
192 s.<br />
<br />
<br />
Hyvä matkaopaskirjanen säästää monilta harha-askelilta ja auttaa saamaan lomasta irti enemmän. Kaupunkimatkailijan kävelyopas : Berliini esittelee 15 valmista kävelyreittiä, joiden avulla on kätevä koluta Berliinin tärkeimmät nähtävyydet ja eri kaupunginosien erikoisuudet. Oppaan avulla voi kiertää päivässä kaupungin päänähtävyydet tai aluekävelyjen ja Tutustu tarkemmin -osion vinkeillä paneutua perinpohjaisemmin juuri itseä kiinnostaviin aihealueisiin.<br />
<br />
Erityisen toimivana pidän kirjan jaottelua. Reitti- ja karttaosuus on hyvin pelkistetty ja selkeä. Kunkin kohteen kohdalla on sivuviittaus tarkempiin tietoihin. Kartta-aukeaman jälkeen seuraa Vinkkejä -osuus, josta voi bongata vaikkapa lisänähtävyyksiä tai hyviä kahvila-alueita. Parhaat palat -osioista puolestaan löytyy listauksia houkuttelevista kahvi- ja ruokapaikoista, viehättävimmistä puistoista, joulutoreista ja muista matkamielen kohottajista.<br />
<br />
Kaupunkimatkailijan kävelyopas on kokoonsa nähden todella kompakti tietoteos, joka kulkee kätevästi mukana pienemmässäkin repussa. Oleellinen tieto löytyy, mutta – toisin kuin aikana ennen nettiä – koko historian aikajanaa ei tarvitse enää sulloa oppaaseen. Berliini ei ehkä ole se kaunein ja romanttisin kaupunki, mutta hurmaa suurkaupungin monimuotoisuudellaan niin historianharrastajan kuin shoppailijankin. Itselleni tällainen kävelyopas on se käytännöllisin opas reissussa. Nyt vain lomaa suunnittelemaan!<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kaupunkimatkailijan-kavelyopas-berliini/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 16.10.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-69491362303117552122019-09-24T11:27:00.003-07:002019-09-24T11:27:43.766-07:00Väärin rakastettu? Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgryZ24PC3xsKWjtweHULLmop3gquU-NdZKIlO_ldFUTwtj2Q8dBRTtqDGyJ-5mtnp12jxHXY6CXWPl5TG-QbHIhvMzEPHKZG0yDolcL3k9Gg0LxdZxN0MeYoowBoQIQJ1aWOZDGQxHr-9e/s1600/Vaarin_rakastettuCMYK.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1038" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgryZ24PC3xsKWjtweHULLmop3gquU-NdZKIlO_ldFUTwtj2Q8dBRTtqDGyJ-5mtnp12jxHXY6CXWPl5TG-QbHIhvMzEPHKZG0yDolcL3k9Gg0LxdZxN0MeYoowBoQIQJ1aWOZDGQxHr-9e/s320/Vaarin_rakastettuCMYK.jpg" width="207" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Hannele Törrönen</b><br />
Kirjapaja, 2019<br />
<br />
187 s.<br />
<br />
<br />
Vanhemmille on hyllymetreittäin tarjolla opaskirjallisuutta aina raskausajasta kouluikäisen elämän tukemiseen. Ja kun oma aikuisuus ei ota sujuakseen, siirrytään self help -kirjojen ja elämäntaito-oppaiden osastolle. Mistäpä muualta kuin lapsuudestaan ja vanhemmilta saamistaan eväistä – tai niiden puutteesta – voisi ammentaa ymmärrystä nykyhetkeen. Sen sijaan vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista on kirjoitettu yllättävän vähän tietokirjallisuutta. Hannele Törrönen tarttuu aiheeseen kirjassaan Väärin rakastettu?<br />
<br />
Lapsi on kaikissa olosuhteissa riippuvainen vanhemmistaan, aikuisella on valta hylätä ja pistää välit poikki. Jotakin suhteessa on mennyt niin pieleen, jotakin jäänyt niin kesken, että aikuistuttua suhde omaan vanhempaan ei toimi. Välirikko voi olla totaalista kieltäytymistä yhteydestä tai sitten tapaamiset ovat tahmaista ja vaikenevaa kiukun nielemistä, räväkkää riitelyäkin. Omista lähtökohdistaan parhaansa yrittäneen vanhemman on raskasta huomata epäonnistuneensa elämänsä ainutlaatuisimmassa ihmissuhteessa – mikään välimatka tai teko, kun ei poista vanhemman ja lapsen välistä sidosta. Usein erimielisyyksiin ei ole edes selkeää syytä tai se on painunut suhteen syviin pohjamutiin tavoittamattomiin. Toisinaan taas toisen osapuolen elämänvalinnat ja -vaikeudet voivat aiheuttaa niin suurta pahaa oloa, että itseään suojellakseen toisen on katkaistava kaikki yhteydet. Niin tai näin, taakka on valtava ja häpeällinen. Syyllisyys rajoittaa ja rampauttaa, apua ei useinkaan haeta. Ulkopuolisen voi olla vielä vaikeampi hahmottaa, mitä vuosikymmenten saatossa kertynyt tunnehistoria pitää sisällään.<br />
<br />
Hannele Törrönen on psykologi ja psykoterapeutti, joten kirjan esimerkit pohjautuvat todellisiin tilanteisiin ja lukuisiin pohdintoihin aikuisten lasten vanhempien kanssa. Toki tekstit ovat muokkaantuneet useammasta tarinasta niin, ettei kenenkään yksityisyys vaarannu. Pohdinnat ovat hyvin käytännönläheisiä ja rohkaisevia, pienistäkin askelista toinen toisensa ymmärtämiseen kannattaa iloita. Realismia on se, ettei täysin uutta ja puhtoista alkua läheskään aina luvata. Kirjasta jää mieleen kaikkiin ihmissuhdesolmuihin sovellettava neuvo: On viisautta unohtaa vaatimus totuuden selvittämisestä ja keskittyä huomaamaan, että näin eri tavoin me tämän asian olemme kokeneet. Voisiko juuri se ollakin kiinnostavaa, kuinka erilaiset muistot meillä on samasta tilanteesta – minun totuuteni on eri kuin sinun totuutesi? Tästä näkökulmasta on turhaa kiistellä siitä, mitä todella tapahtui.<br />
<br />
Hannele Törrönen on kirjoittanut kirjan vanhemmille, joiden elämää varjostavat ristiriidat aikuisten lasten kanssa. Itse suosittelen tätä kaikille perheiden sisäisestä dynamiikasta kiinnostuneille, olemmepa sitten niitä aikuisia lapsia tai sen lisäksi vanhempiakin.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/vaarin-rakastettu-vanhemman-ja-aikuisen-lapsen-ristiriidoista/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 7.8.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-27152078260682168442019-09-24T11:23:00.002-07:002019-09-24T11:23:35.415-07:00Enää en pelkää<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcuWKWk6Khp3_PFyvTTHV8gNuKpBGK1yUUM2RSVrNuaN3ZY8fWgKtV0mhz8wwaA7boYO4jbYDpW74yhj60w-kWTASj7PQELsg9kO2e8yB6E-5kzjb1ea0sVJQaBxgyHamRh00FjXuuiDRw/s1600/Hellsten.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1029" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcuWKWk6Khp3_PFyvTTHV8gNuKpBGK1yUUM2RSVrNuaN3ZY8fWgKtV0mhz8wwaA7boYO4jbYDpW74yhj60w-kWTASj7PQELsg9kO2e8yB6E-5kzjb1ea0sVJQaBxgyHamRh00FjXuuiDRw/s320/Hellsten.jpg" width="205" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Tommy Hellsten</b><br />
Kirjapaja, 2019<br />
<br />
137 s.<br />
<br />
<br />
Tommy Hellsten julkaisi 2000-luvun alkupuolella Tietäjä -trilogian. Sarjan päähenkilön, Einarin, kanssa Hellsten taittoi hedelmällistä, erikoista oivallusten kirjamatkaa. Nyt lukiessani kirjaa Enää en pelkää koin itse olevani tietäjän matkassa, niin vahvasti teksti minua puhutteli. Jo kirjan nimi viestii sitä, että jotakin on tullut – tai voi tulla itse kunkin kohdalla – valmiiksi; prosessi voi olla pitkä ja kivuliaskin mutta välttämätön.<br />
<br />
Hellstenin uusin kirja on matka kohti olennaisinta, rakkautta. Polun varrella meitä häiriköivät häpeä, pelko ja monet muut negatiiviset tunteet. Ajatukset vatvovat menneessä ja tulevassa, kiire ja suorittaminen vievät voimat. Kun alamme ankkuroitua tähän hetkeen ja katsoa jopa kärsimystä rakkauden työkaluna, näkökulma muuttuu olennaisesti. Omista vaikeista tunteistaan voikin tehdä askelpuita kohti luottamusta ja rakkautta. Tarvitsemme siihen syliä, vapautta olla heikkoja ja silti rakastettuja. Hellsten puhuu tietoisuudesta, joka on oikeastaan rakkauden synonyymi: meillä on uskallusta nähdä valheellisuutemme, kaikki se häpeästä ja pelosta nouseva defenssien tarve.<br />
<br />
<br />
<br />
Läsnäolon rauhassa voimme myös paremmin hyödyntää intuitiota työkaluna. Hellsten puhuu paljon mysteerissä elämisestä. Kaikkeen ei ole järjellistä tai analyyttista syytä, onhan ihminen jo itsessään suuri mysteeri. Mysteereistä kenties suurin, hengellisyys ja Jumalan ja ihmisen suhde, saa paljon tilaa kirjassa. Vaikkei salattua voi selittää, silti Tommy Hellstenin teksti on vakuuttavaa – ja myös lohduttavaa, jos kuolemanpelon sijaan tai rinnalle voi mieltää myös taivasikävän.<br />
<br />
Tämä kirja ohjaa lukijaansa siihen, mistä puhuukin: läsnäoloon ja pysähtymiseen. Kiireessä ja harppoen teksti ei avaudu. Lopulta luin tämän kirjan kahteen kertaan, toisen kerran ajan kanssa ja vain muutaman luvun kerrallaan. Kirja avaa hyvin sitä, mistä itse suojaksemme rakentamissamme muureissa onkaan kysymys – ja ennen kaikkea: mikä muurien takana odottaa.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/enaa-en-pelkaa-kirja-rakkaudesta/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 298.2019 </div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-72636463546066901022019-07-03T22:46:00.002-07:002019-07-03T22:53:50.728-07:00Herrahissin vauhdissa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-vn0z5E64wbXaon8S6AnczE90NqlySHhzBoB_RP0EIPZ7Vs3ZjyO7MK7Y4IeRkZCSP_4bd0aiU9UB2i_R6kb6iTvlPwGnOoze7oI7lkCM2OJ3wIS3O3ABsEhNQlhYjX8SbVSh03BRkWlO/s1600/Rosila.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1018" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-vn0z5E64wbXaon8S6AnczE90NqlySHhzBoB_RP0EIPZ7Vs3ZjyO7MK7Y4IeRkZCSP_4bd0aiU9UB2i_R6kb6iTvlPwGnOoze7oI7lkCM2OJ3wIS3O3ABsEhNQlhYjX8SbVSh03BRkWlO/s320/Rosila.jpg" width="203" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Pertti J. Rosila</b><br />
<br />
<br />
Tammi, 2019<br />
489 s.<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Pertti J. Rosila</b> työskenteli lähes kolmenkymmenen vuoden ajan eduskunnassa, viimeiset kaksikymmentä vuotta eduskunnan talouspäällikkönä. Muisteltavaa pitkältä työuralta kertyi niin, ettei kaikki suinkaan mahtunut huhtikuussa vuonna 2018 ilmestyneeseen kirjaan <i>Arkadianmäen kirstunvartija. </i>Uudessa kirjassaan Rosila jatkaa kursailemattomaan tyyliinsä selontekoa Arkadianmäen väen edesottamuksista.<br />
<br />
Talouspäällikön toimenkuvaan kuuluu luontevasti yhteistyö tilintarkastajien kanssa. Rosila aloittaakin kirjansa vuoden 1967 skandaalista, jolloin <b>Björn Feiringin</b>, silloisen eduskunnan taloudenhoitajan, jäljiltä löytyivät kassakaapista vuosikausien tilittämättä jääneet miljoonat kansanedustajilta perittyjä veroja ja maksuja. Uuden käytännön mukaan alettiin valita kolme kansanedustajaa tilintarkastajiksi ja neljänneksi auktorisoitu tilintarkastaja. Yleisölle näkyvintä tarkastustoimintaa suorittivat kuitenkin lehtien toimittajat, joista <i>Iltalehdessä</i> ahkeroinutta <b>Jarmo Luuppalaa</b> alettiin jopa kutsua viidenneksi tilintarkastajaksi.<br />
<br />
Rosila kuvaa mehukkaasti kansanedustajien rahankäyttöä, kulukorvauksia ja edustamiseen liittyviä kuluja. Iltalehtien sivuilta tutuiksi tulleet kakkosasunnon hankintaperusteet ja taksimatkat nostetaan esille. Lukijana hämmästyttää se, että yksittäisen kansanedustajan tarpeen mukaan käytäntöjä vekslataan – milloin syntyi <i>Lex Saariota</i>, milloin tarvittiin <i>Lex Tykkyläistä</i>. Jos ei mieli nimensä näkyvän uutisotsikoiden taksitilastoissa, niin siihenkin Rosila paljastaa kiertotien. Entä millainen matkalasku syntyy oman auton käytöstä, kun lääkärintodistuksella voi perustella lentämisen ja junamatkan sopimattomuutta? Toki veronmaksajia kiinnostaa kovasti myös se, miten paljon edustaessa tai työmatkoilla kuluu kallista konjakkia, tai viiniä hallitusneuvotteluissa paremman ruoan kera.<br />
<br />
Vaikka moni kansanedustaja tekemisillään suurikirjaimisiin otsikoihin päätyykin, Rosila pitää kuitenkin tapaamiaan edustajia kunnon väkenä ja vilpillisiä yrityksiä hyvin marginaalisina. Oman edun tavoittelu systeemin sallimissa – ehkä joskus väljissä – puitteissa ei sinänsä olekaan rikollista. Monelle poliitikolle Rosila antaa myös kiitosta, joidenkin niskaan lankeaa runsassivuisesti kritiikkiä ja sillä listalla <b>Alexander Stubb</b> on ylitse muiden.<br />
<br />
Suoraa puhetta, viihdyttävästi. Tätä voinee suositella kaikille veronmaksajille ja äänestäjille.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/herrahissin-vauhdissa/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 28.6.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-47424264761293522152019-07-03T01:45:00.000-07:002019-07-03T01:45:01.820-07:00The nature of Finland in 50 stories<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_W25FjhgiTadHFAiAcshmAU3SQZWkrS1ySou1Lkt77jBpKPtuCzvsaJsgepTgEgH7pSqYsXqSPxVzOd6c_2QqHMM1_XtdmPp-u_7R1L9VLL11oBeFSrVw72Py839iXdoyjtQO1vvYGza1/s1600/haapamatti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_W25FjhgiTadHFAiAcshmAU3SQZWkrS1ySou1Lkt77jBpKPtuCzvsaJsgepTgEgH7pSqYsXqSPxVzOd6c_2QqHMM1_XtdmPp-u_7R1L9VLL11oBeFSrVw72Py839iXdoyjtQO1vvYGza1/s320/haapamatti.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Kirsi Haapamatti</b><br />
Otava, 2019<br />
<br />
Englanniksi kääntänyt: Pat Humphreys<br />
96 s.<br />
<br />
<br />
Suomen luonto kontrasteineen on ehtymätön mielihyvän lähde. Maan rajojen sisään mahtuu niin kaamosta kuin yötöntä yötä, neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa. Niin urbanisoitunutta nurkkaa ei Suomesta löydy, etteikö yhä olisi luonto lähellä – ja vielä jokamiehenoikeuksin. Näistä herkuista on tehty jälleen uusi luontokuvakirja, <i>The Nature of Finland in 50 Stories</i>.<br />
<br />
Kirjan kuvien aiheet tuovat kauniisti esiin luontomme monimuotoisuutta. Vesi eri olomuodoissaan on läsnä lähes kaikessa, niin suon hetteiköissä, talven jäätienä kuin kesämökin kuvajaisena rantavedessäkin. Nämä luontokuvat puhuttelevat harmonisuudellaan! Onneksi myös metsän asukkaat ovat saaneet suuren roolin kirjassa, sillä rauhallisinkin maisema kätkee sisäänsä paljon liikettä ja elämää. Jokainen kuva on saanut seurakseen lyhyen, aihetta avaavan tekstin. Kirjan lopussa on luettelo valokuvaajista, joiden kuvista kirja koostuu.<br />
<br />
Vaikka aiheet ovat perinteisiä, näihin tykkyluminuokkujiin ja nappisilmäoraviin ei kyllästy. Kirja on hyvä muistutus siitä, kuinka paljon meillä on suojeltavaa lähellämme. Metsä on yksinkertainen ja tehokas voimaannuttaja ja mielen rauhoittaja. Kiitosta saa myös <b>Pat Humphreys</b>, jonka käännöstyö on miellyttävää, konstailematonta luettavaa. Tämä kirja on ilo sujauttaa lahjaksi ulkomaisille vieraille ja tuoda julki sitä ikiaikaista rikkautta, joka meitä ympäröi.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/the-nature-of-finland-in-50-stories/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 2.7.2019<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-8467216025008280982019-05-29T07:50:00.001-07:002019-05-29T07:50:17.065-07:00Tuulesta temmattu elämä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsQzm-v9XueLeAPlmM9YG1P-NUmfDDdgPx7MxKt3t3kzn5sgaCLyXGEcWD65BivBmWSr-BTHKlfPOshYUM1osKkT8MjEbz6RiNyOR3Rr4wiFssGgbfZWKcrPL2rFdhzwOtJF_vQ9p8wTDo/s1600/Tuulesta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="986" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsQzm-v9XueLeAPlmM9YG1P-NUmfDDdgPx7MxKt3t3kzn5sgaCLyXGEcWD65BivBmWSr-BTHKlfPOshYUM1osKkT8MjEbz6RiNyOR3Rr4wiFssGgbfZWKcrPL2rFdhzwOtJF_vQ9p8wTDo/s320/Tuulesta.jpg" width="197" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Pauliina Vanhatalo</b><br />
Tammi, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Pauliina Vanhatalon</b> tuorein romaani,<i> Tuulesta temmattu elämä</i>, on monitasoinen kasvutarina. Se tuo yhteen kaksi hyvin erilaisista lähtökohdista elämäänsä ponnistavaa nuorta. Titi on vanhoillislestadiolaisen suurperheen lapsi, jolle teatteri avautuu väylänä omiin valintoihin. Ilmo puolestaan on yksinhuoltajaäidin kasvattama teatterisuvun vesa, joka on tottunut huolehtimaan pikkuveljestään äidin keskittyessä työhönsä. Jos on Ilmollakin roolipaineita elää tietyntyyppistä elämää, niin Titin olemisen raamit on sanellut vanhoillislestadiolaisuus. Tavallaan molemmat nuoret ovat jääneet sivustakatsojiksi omassa elämässään.<br />
<br />
Titi näkee äitinsä uupumuksen, kolmentoista lapsen perheessä ei kenelläkään ole omaa rauhaa ja tilaa. Silti on vaikea odottaa hetkeä, jolloin äidin huomio olisi kokonaan Titissä. Elämässä on paljon hallitsematonta, sentään omaa syömistään hän voi hallita kieltäytymällä ruoasta. Niin epäsopivaa kuin se uskovalle onkin, sairaalahoitojakson jälkeen äiti antaa Titille luvan mennä mukaan koulun ilmaisutaitokerhoon. Harrastus johtaa teatteriopintoihin, vapaampaan elämään – mutta omien valintojen tekeminen ja itseensä uskominen on yllättävän vaikeaa.<br />
<br />
Ilmon elämä on solmussa, muovikassillinen laskuja ulosotossa. Isän ilmaantuminen paikalle vuosien jälkeen herättää monenlaiset tunteet, ehkä myös sen pienen pojan, joka haluaa uskoa isänsä puheisiin. Ilmo hakee sotkuiseen elämäänsä hallintaa vapaasukelluksesta ja hengitysharjoituksista, hänen äitinsä helpottaa oloaan lasillisella viiniä.<br />
<br />
Pauliina Vanhatalon henkilöt saavat kirjan sivuilla tukevan muodon yksi toisensa jälkeen. Jokainen heistä haluaa saada äänensä kuuluviin, lukijalta ymmärrystä elämälleen. Olipa sitten pyrkimys irrottautua omaan elämään tai yrittää elää jonkinlaisessa sovussa menneisyyden valintojen kanssa, tasapainottelu ei ole helppoa kenellekään. Tehokkaan tunnelatauksen tarinaan tuo teatterin ja vanhoillislestadiolaisuuden rinnakkainasettelu: onhan teatteri jotakin, joka on ”sellasta ittensä korottamista ja näytille asettamista.” Ei-sopivaa uskovalle. Erityisesti Titin ulkopuolisuudentunteet ja vaikeus heittäytyä muiden mukaan on käsin kosketeltavaa; epämukavuusaluetta niin roolien sisä- kuin ulkopuolellakin. Pauliina Vanhatalo toden totta osaa herkistää lukijansa henkilöhahmojen iholle. Jos luit jo<a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2015/09/pitka-valotusaika.html" target="_blank"> Pitkän valotusajan</a> ja <a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2016/03/keskivaikea-vuosi.html" target="_blank">Keskivaikean vuoden</a>, ehkä <a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2018/04/toinen-elama.html" target="_blank">Toisen elämänkin</a>, niin etköhän tartu tähänkin romaaniin.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/tuulesta-temmattu-elama/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 29.05.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-16746211576478780832019-05-24T06:54:00.002-07:002019-05-24T06:54:27.194-07:00Ensimmäinen nainen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttwIM2Ly_X9WIvxPNTMKwMb9KR0hfHPjbuBBQBk_ksqR-Dvho2R9hyU7NMLaD0UuPW40HvKh5agAj_dSh3sXZ3f6j0Ggm0K4FY3qecHg-STTz0kPGtvSxwDABcyQE2FVkKwr9_LNzjME9/s1600/ensimm%25C3%25A4inen+nainen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="987" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttwIM2Ly_X9WIvxPNTMKwMb9KR0hfHPjbuBBQBk_ksqR-Dvho2R9hyU7NMLaD0UuPW40HvKh5agAj_dSh3sXZ3f6j0Ggm0K4FY3qecHg-STTz0kPGtvSxwDABcyQE2FVkKwr9_LNzjME9/s320/ensimm%25C3%25A4inen+nainen.jpg" width="197" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Johanna Venho</b><br />
WSOY<br />
<br />
<br />
Kuinka syvästi ilahduinkaan tästä kirjallisesta kohtaamisesta! Johanna Venhon historiallinen romaani <b>Sylvi Kekkosesta</b> kertoo hyvin monitahoisesta ihmisestä, jossa yhdistyivät niin hauraus kuin vahvuuskin, hillitty pidättyväisyys ja syvä tunneihminen. Aivan ainutlaatuinen oli toki hänen kohtalonsakin; rakastua nyt mieheen, jota ura ja politiikka, naiskauneuskin veivät. <b>Urho Kekkonen</b> halusi raivata tien huipulle ja pysyä siellä; hänen presidenttikautensa kesti lopulta yli neljännesvuosisadan. Sylvi tuki kaikessa miestään, pysyi taustatukena ja luotettuna neuvonantajana elämänsä loppuun saakka.<br />
<br />
Kirja ajoittuu kesään 1966. Sylvi Kekkosen rakas ystävä Marja-Liisa Vartio on kuollut ja Sylvi haluaa Katerman mökin rauhaan. Mielessään hän käy yhä keskusteluja Marja-Liisan kanssa ja pohtii elämäänsä Urhon rinnalla. Hän miettii itseään, nuoruuden unelmiaan ja sitä, mistä julkisuuden henkilönä on tietoisesti luopunut. Suurelle yleisölle hän näyttäytyy hienostuneena ja hillittynä, mutta hänen kirjoissaan, kuvitteellisissa hahmoissa, naisen on lupa huutaa takaisin. Sydämeltään ja sielultaan hän on taiteilija, ajattelija, ympäristönsä tarkkailija ja havainnoija. Hän puristaa aforismeihinsa sen, mikä jää muiden kuullen sanomatta. Luonto puhuu hänelle, Katerman levollisuudessa on läsnä niin Metsäpirtin lapsuus kuin omien kaksospoikien vauva-aikakin. Ja se vilkkuvasilmäinen, pitkä nuorukainen, joka Etsivässä Keskuspoliisissa oli hänen esimiehensä ja joka arvosti neiti Sylvi Uinoa niin, että siirsi tämän työhuoneensa viereen puhtaaksikirjoittajaksi.<br />
<br />
Välillä puheenvuoron saa<b> Essi Renvall,</b> Sylvin ystävä hänkin. Essi on kuvanveistäjä, joka yrittää turhaan vangita Sylvin monitahoisuutta saveen. Essille ei riitä vain ulkoisen muodon jäljentäminen. Hän miettii Sylviä, ihmisen moneen suuntaan liikkuvaa sisäistä maailmaa. Usein hän ärtyy haasteensa vaatimuksiin ja tulee samalla täydentäneeksi Sylvin kertomusta itsestään, tuoneeksi näkökulmaa ulkopuolelta.<br />
<br />
Luin joitakin vuosia sitten Johanna Venhon kirjan <i>Kaukana jossain onnenmaa</i> ja hänen tekstinsä teki jo silloin vaikutuksen. <i>Ensimmäinen nainen</i> sen sijaan lumosi minut täysin ja teki Sylvi Kekkosen elämän eläväksi kuin elokuvaa olisi katsonut. Kirja kertoo presidentin vaimon roolista miehensä varjossa, mutta – toistettakoon vielä kerran – myös aivan ainutlaatuisesta naisesta. Julkisen roolinsa alla Sylvi Kekkonen oli perheelleen omistautunut äiti ja nivelreuman aiheuttamien kipujen kanssa sinnittelijä. Ja ehkä sittenkin, kaikkien viehätysten jälkeen, se Urho Kekkosen suuri rakkaus.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ensimmainen-nainen/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 24.5.2019<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-65387669234987225092019-04-24T00:46:00.001-07:002019-04-24T00:46:29.523-07:00Meri Genetz: Levoton sielu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ifJnKSucOXGGkDtgx19KSUKLShR3FyHlxRqiwXbrwagebV2-5Wd0YKhHi1E8SZCEjf-0mfxjcnal5GI5_SQTqaTQjl5oO5Rr8CfdMSXhhyAGpyuQdWW0Zo6nFZdv1vsw1eNbqz_NLVOS/s1600/meri+genetz.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1110" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ifJnKSucOXGGkDtgx19KSUKLShR3FyHlxRqiwXbrwagebV2-5Wd0YKhHi1E8SZCEjf-0mfxjcnal5GI5_SQTqaTQjl5oO5Rr8CfdMSXhhyAGpyuQdWW0Zo6nFZdv1vsw1eNbqz_NLVOS/s320/meri+genetz.jpg" width="222" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sanna Ryynänen</b><br />
Avain, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
Kuvataiteen tuntemukseni on ehkä heikonlainen, mutta itse taiteilijoiden epäsovinnainen elämä on kiinnostanut aina. Luovuus on potentiaalia nähdä asiat toisin ja luoda uutta, ottaa riskejä ja rikkoa rajoja. Taiteellinen lahjakkuus on usein sekä rikkaus että riesa, herkkyyden ja vahvuuden ristiriitaa. En muista aiemmin <b>Meri Genetzistä </b>kuulleeni, mutta määritelmä ”levoton sielu” innosti tarttumaan hänen elämäkertaansa.<br />
<br />
Haminassa vuonna 1885 säätyläisperheen tyttäreksi syntynyt Meri Genetz mainitaan yhdeksi Suomen 1930-luvun eturivin taiteilijoista. Hänen varhaiset elämänvaiheensa nivoutuvat kiinnostavasti tuon aikakauden mullistuksiin: Suomi on vielä osa Venäjää, mutta tahto itsenäistyä on voimistumassa. Avioiduttuaan<b> Georg Ignatiuksen</b> kanssa Meri Genetz ehtii asua Venäjällä sekä Kamenojessa että myöhemmin Pietarissa ennen vallankumouksen puhkeamista Venäjällä. Noina vuosina syntyvät myös heidän molemmat lapsensa. Elämä tehtaanjohtajan rouvana päättyy kuitenkin eroon ja maalaaminen saa etusijan Meri Genetzin elämässä. Hänen tiensä vie Pariisin, pienet lapset jäävät Suomeen. Pariisin taiteilijapiireistä Meri saa vierelleen <b>Carl Nyman Warghin</b> ja he avioituvat keväällä 1922. Taiteilijapariskuntaa yhdistää okkultisimi ja salatieteet, spiritistissä istunnoissaan he etsivät vastauksia henkisiin kasvukipuihinsa. Kiivas etsintä ei rauhoita kummankaan levotonta sielua, päin vastoin – ulkoiset olosuhteetkin ovat sekasortoiset, sillä Eurooppa on ajautumassa toiseen maailmansotaan.<br />
<br />
<b>Sanna Ryynäsen</b> kirjoittamassa elämäkerrassa on monikerroksellista väriä ja draamaa: niin Genetzin maalauksissa kuin hänen elämässäänkin, Suomen historian suurissa käännekohdissa ja Euroopan maailmansotien välisessä ajassa. Taiteilijoilla ei ollut tavallisen arjen velvoitteita suojanaan ja metafyysiset kokeilut saattoivat viedä heidät vaarallisen syville vesille. Kirjassa kerrotaan muun muassa Meri Genetzin kärpässienikokeilusta, jonka tavoitteena kenties oli läpäistä ”neljäs ja vaikein koe.”<br />
<br />
Seikkaperäinen ja tuhti tietoteos, mausteena aikalaisten kirjeet ja muistiinpanot sekä vanhat valokuvat – ja tietenkin se tärkein, Genetzin maalaukset.<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/meri-genetz-levoton-sielu/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 24.4.2019<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-9815651079448590812019-04-13T01:50:00.000-07:002019-04-13T01:50:01.295-07:00Täältä tullaan, Eurooppa!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiStt9k-e_lU0lIWz134qTqJxhcBIcJJc0gHQkcnZTftsyLd-zZarjd6vrcQLX1YSgC5JOKhEuvkSFZFQmp0FEco2x9fGFertyZR6xX-oET11Bp34rUO7VsxaXYNHNUNw80mOo9K8jwoGNM/s1600/eurooppa.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="881" data-original-width="870" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiStt9k-e_lU0lIWz134qTqJxhcBIcJJc0gHQkcnZTftsyLd-zZarjd6vrcQLX1YSgC5JOKhEuvkSFZFQmp0FEco2x9fGFertyZR6xX-oET11Bp34rUO7VsxaXYNHNUNw80mOo9K8jwoGNM/s320/eurooppa.JPG" width="316" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Ilpo Salonen</b><br />
Avain, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Matkailuhistorian havinaa.<b> Ilpo Salosen </b>vanhemmat pakkasivat perheen ja reissukamat autoon ja tekivät lukuisia kuukauden mittaisia lomamatkoja Eurooppaan, joista yhdeksällä myös Ilpo oli mukana. Ensimmäiset automatkat ajoittuvat 1950-luvulle. Tuolloin ei ollut yhteistä valuuttaa, ei internetiä helpottamassa varausten tekemistä, eikä alkuun autolauttojakaan nopeuttamassa siirtymistä mannermaalle. Määränpää, Riva del Solen lomakylän asunto, varattiin todennäköisesti jo edellisenä kesänä ja matkavaluutta oli tilattava kuukautta ennen lähtöä pankin konttorista. Vanhempiensa muistiinpanojen ja omien lapsuuden muistojensa pohjalta Ilpo Salonen on kirjoittanut nostalgisen muistelukirjan <i>Täältä tullaan, Eurooppa!</i><br />
<i><br /></i>
Euroopan maista Italia teki Salosiin suuren vaikutuksen ja juuri siitä tuli automatkojen tärkein määränpää. Usein kohde oli Riva del Solen osuustoimintaperiaatteella toimiva lomakeskus. Edes matkan varrelle sattunut automurto ja varusteiden menettäminen ei himmentänyt Riva del Solen paratiisimaisuutta. Vanhemmat heittäytyivät nauttimaan Välimeren auringosta, historian ja kulttuurin hienouksista. Ilpo-poika katseli samaa maisemaa lapsen silmin ja muistaa päällimmäisenä uimisen meressä, jäätelön ja Lemonsoda-juoman. Naapuritaloissa lomaili tuttuja perheitä, eivätkä kieliongelmat estäneet lasten yhteisiä leikkejä.<br />
<br />
<br />
Suoraviivaisen lentomatkustuksen sijaan perhe ehti matkallaan nähdä ja kokea Eurooppaa monelta kantilta. Toinen maailmansota oli vasta muutaman vuosikymmenen takana. Berliinin muuri piikkilankaesteineen oli itäsaksalaisten vartijoiden valvovan silmän alla. Mont Blancin tunneli oli 1960-luvulla uutta ja ihmeellistä, matka Roomasta Pariisiin lyheni 20 ajotunnilla. Ja jos ranskaa puhumaton perhe vähän Pariisia vierastikin, niin heidän Peugeotinsahan oli siellä ihan kotonaan! Perheen Peugeotit ovat hyvin tallennettuina kuvamuistoihin siinä missä perhekin, mitäpä reissuista olisi ilman luottokulkupeliä tullut.<br />
<br />
Ilpo Sallisen matkamuistelukirja yhdistää osuvasti aikuisten ja lapsen näkökulmaa. Runsas kuvitus havainnollistaa matkojen tapahtumia ja tunnelmaa. Kirjassa on myös jotain hyvin hellyttävää: pieni poika poseeraa valokuvassa tummissa housuissa ja valkoisessa paidassa. Toki rantaelämään ja leikkeihin kuuluivat vapaammat asut, mutta asioilla kuten pukeutumisella oli vielä merkitystä. Valokuvilla oli hintansa ja myös merkityksensä, ne otettiin harkiten – ja siksi ne kertonevatkin vielä vuosikymmenten jälkeen sen enemmän kuin tuhat sanaa.<br />
<br />
Erilainen matkakirja, suosittelen!<br />
<br />
Julkaistu <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/taalta-tullaan-eurooppa-perhe-autoon-ja-menoksi-1954-1971/" target="_blank">Kirjavinkeissä</a> 13.4.2019</div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-87032851624454720242019-04-11T11:39:00.002-07:002019-04-12T08:39:22.860-07:00Polkupyörällä napapiirille<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHSR6CBqQeGC2KweNRL7P0kck6fmiP8WEDXdA_4cN12y33UwR6Sg2pAWmSKAlYSS3_N0qjg9S2S07I8LzrmFg8wTNXA0a9Ordgq5AvFAItzjLqitZfl5WFHQ-QuYxo3qWRZ61jfay2ucis/s1600/polkupyoralla_napapiirille_240.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1458" data-original-width="945" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHSR6CBqQeGC2KweNRL7P0kck6fmiP8WEDXdA_4cN12y33UwR6Sg2pAWmSKAlYSS3_N0qjg9S2S07I8LzrmFg8wTNXA0a9Ordgq5AvFAItzjLqitZfl5WFHQ-QuYxo3qWRZ61jfay2ucis/s320/polkupyoralla_napapiirille_240.jpg" width="207" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Matti Rämö</b><br />
Minerva, 2019<br />
<br />
<br />
Uusi pyöräilykirja Matti Rämöltä - ja vihdoinkin, oi vihdoinkin mennään ihan kotimaan kamaralla. Luvassa jotain uutta ja erilaista aiempiin matkatarinoihin verrattuna. Entä kun mies on tottunut taittamaan taipaletta yksin ja nyt vierellä polkeekin puoliso? Hänen aiemmilla reissuillaan - mukavasti kotisohvalta - olen ollut <b style="text-align: center;"><a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2016/04/polkupyoralla-himalajalle.html" target="_blank">Himalajalla</a> , </b><b><a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2015/03/polkupyoralla-ukrainan-halki-istanbuliin.html" target="_blank">Istanbulissa</a> </b> ja aina<b> </b><b><a href="http://tuhansiasivuja.blogspot.com/2014/06/polkupyoralla-andalusian-vuorilta.html" target="_blank">Afrikassa</a> </b>asti.<b> </b>Huikeita seikkailuja kaikki, mutta onhan se matkustustapa ja kilometrimäärä huomioon ottaen tavalliselle työmatkapyöräilijälle jossakin toden ja sadun rajamailla. Maailman katolla, moottoriteillä, vuoristoissa, kinttupoluilla ja kaupunkien kaduilla tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä - mikä kokemusten ja kohtaamisten kirjo, siinä on jo lukijallakin sulattelemista. Ehkä voisin kotimaan pyöräilystä löytää samaistumiskohteita ja saada jopa inspiraatiota laajentaa omaa polkemistani työmatka- ja asiointireissuista lähimatkailuun. Kohtahan on kesä, kärpäset ja loma!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ20Otc_xOklArnyyJLwvStP8vPZpWDcIBJXvBdC0qL_gQXbMrQDICK-1Gz7KMM3IypYG0o2BLfpW8BnAmgmknVxmkJyhXbz_aVM74Boxyy1ZPQcpitf-nvD1UNh59w9Gm83DhyphenhyphenaaXxb-3/s1600/Jopo.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ20Otc_xOklArnyyJLwvStP8vPZpWDcIBJXvBdC0qL_gQXbMrQDICK-1Gz7KMM3IypYG0o2BLfpW8BnAmgmknVxmkJyhXbz_aVM74Boxyy1ZPQcpitf-nvD1UNh59w9Gm83DhyphenhyphenaaXxb-3/s200/Jopo.jpg" width="150" /></a></div>
<br />
Kummasti niitä kilometrejä saa kokoon ihan kotimaassakin. Tällä kertaa reitti kulkee Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin. Matkaa kertyy huikeat 2420 kilometriä ja aikaa on vajaa kuukausi. Taitaa sittenkin jää se oma samaistuminen hipaisuasteelle, joskushan tosin antautuminen pikkusormen verran vie käden kyynärpäätä myöten...<br />
<br />
Voin vain arvailla sitä kutkuttavaa lähdön tunnetta, joka Rämön ensi polkaisuihin liittyy. Kuorma pakattuna, suunnitelma mielessä. Suomen oikullinen kesäsää tarjoaa vaihtelevat puitteet ajolle eikä se tunnu Rämöä sen kummemmin mietityttävän. Matka etenee niin sateella kuin helteelläkin. Heti alkuunsa hän hymähtelee itselleen, kuinka onnistuu eksymään sekä Nastolaan että Nastolassa - karttaa ja reitin säätöä tarvitaan ihan kotoisilla kulmillakin.<br />
<br />
Matkan varren maisemat aukeavat aivan toisella tavoin kuin auton ikkunasta. On aikaa huomata järvimaisemat ja nauttia metsän äänistä ja tuoksuista. Taukopaikalla voi huhuilla laiduntaville lehmille (ja saada sillä naapuritalon koirat riehaantumaan). Voiko konkreettisemmin kokea, miten merkittävää on matkanteko - vaikka määränpään saavuttaminen on toki tärkeää. Matkan varrelta Matti Rämö "juttelee" ohittamistaan paikoista ja niiden historista ja nykytilasta. Painan mieleeni kiinnostavia kohteita, Reiskan MM-kisatkin kuulostavat perisuomalaisen hullunhauskalta<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNPP4FopoYWCcAhlRShljU9jUFdEG-aP6LsWogm2aN3ZF7h40p7Sz3iicfO-L4RZW6r2NbNQg8E1wR5A5udjnOozk_qrcDO2Y5O8ZBa13G9M3vB7a7KfbeljtpfJLHIY305_x343g9PUHL/s1600/Reinot.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNPP4FopoYWCcAhlRShljU9jUFdEG-aP6LsWogm2aN3ZF7h40p7Sz3iicfO-L4RZW6r2NbNQg8E1wR5A5udjnOozk_qrcDO2Y5O8ZBa13G9M3vB7a7KfbeljtpfJLHIY305_x343g9PUHL/s200/Reinot.jpg" width="200" /></a></div>
meiningiltä. Näitä mietiskellessä luen surukseni tossuja valmistavan PK Kappi Oy:n konkurssista. Toivottavasti Ainojen ja Reinoja tarina vielä saa jatkoa, vaikken lujan laadun vuoksi ole itsekään tarvinnut satsata kuin yksiin Reinoihin.<br />
<br />
Lohdullista on, ettei Matti Rämö suinkaan esitä teräksenvahvaa supermiestä. Kuuluu asiaan, että väsymys ja uupumus iskee. Toisinaan kauppakin ehtii sulkeutua juuri ennen odotettua taukoa ja virkistävä eväät jäävät saamatta. Näin käy Puolangalla ja Rämö siirtyy kyselemään grilliluukulta vissypullojen hintaa. Kun puolen litran vissy on Rämön mielestä liian kallista, miltei hihkun ääneen vastalausettani: Olet virkistyksesi ansainnut, anna mennä! Silti jokin tuossa hänen tyynessä filosofiassaan viehättää suuresti. Matkailuakin voi näköjään konmarittaa luopumalla turhasta. Nukkumalla teltassa ja mutustelemalla pähkinöitä ja rusinoita Salen pihalla. Jotenkin arvaan, että tässä on kyse myös suuresta vapaudesta. Juuri kun mietin touhun järkevyyttä, uuvuttavaa polkemista sateessa, mies toteaakin miten "hyvää polkeminen onkaan tehnyt keholleni ja mielelleni."<br />
<br />
Jossain vaiheessa matkaa, Taininniemen paikeilla, Eeva liittyy seuraan ja matka jatkuu pariskuntana. Tien päällä on hyvä olla kaksin ja jakaa kokemuksia. Silti olosuhteet ovat sen verran vaativat, että molemmat tarvitsevat oman rauhansa - ja omat telttansa. Matkanteko tarjoaa otollisia tilaisuuksia hioa parisuhdetta, kun yhteisymmärrystä haetaan kompromissien ja kahnausten kautta.<br />
<br />
Kirjaa lueskellessa tulee mieleen, että tässähän on valmis reitti-idea autoilijallekin. Heti seuraavan pohjoiseen suuntaavan reissun alla voin helposti tarkistaa, missä kohti kannattaa myötäillä Rämön reittiä. Kävisinkö katsomassa jääkauden muovaamia maisemia Rokuan kansallispuistossa? Poikkeaisinko Kelan kylään, jossa asuu 70 ihmistä? Pysähtyisinkö hetkeksi Nätti-Jussin hautakiven luo Rovaniemellä ja mietiskelisin moniakin menneitä legendoja, joilla on paikkansa historian sivuilla?<br />
<br />
Lumen on luvattu sulavan satulan päältä viikonloppuna, joten juuri nyt tämä on mitä innostavinta luettavaa! En vielä haaveile sadoista tai tuhansista kilometreistä, mutta monta lähimatkaa itselleni lupaan pyöräillen ensi kesänä - ja saattaahan se luiskahtaa parisuhdepyöräilyn puolellekin, mene ja tiedä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-37820377246956501402019-03-09T10:26:00.001-08:002019-03-09T10:26:32.680-08:00Eikä yksikään joka häneen uskoo<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHgzx7w7FjbMSnpYcvds2qnngqW4BLvapYni8iRPkBKDqCoKokshzXKzebheo_MjeNF-y5nIAOafDjejTbWHT_rVqwKG_XVl2Glsn_QTeAQF5pl57e4Oyv5q8knuecJE70KxeOANl6x5ay/s1600/behm.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1013" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHgzx7w7FjbMSnpYcvds2qnngqW4BLvapYni8iRPkBKDqCoKokshzXKzebheo_MjeNF-y5nIAOafDjejTbWHT_rVqwKG_XVl2Glsn_QTeAQF5pl57e4Oyv5q8knuecJE70KxeOANl6x5ay/s320/behm.jpg" width="202" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Jukka Behm</b><br />
Tammi, 2018<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Pysäyttävä tämä kirja nimi, dramaattinen ja raamatullinen. Ensivaikutelmani on rikosromaanin ja uskontojännitteisten traumojen tunnustuskirjan välimaastosta - no, molemmathan tässä osuvat oikeaan. Kirjan tarina kuroutuu rikoksen ympärille, sen syihin ja seurauksiin, vaikkei perinteisestä dekkarista olekaan kyse. Kirjan hahmo Henri Jaatinen, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkija, tunnustaa osuutensa tapahtuneeseen ja laminoi elämänsä edellä mainittujen syiden ja seurausten liimapintaan.<br />
<br />
<br />
Kirjan tapahtumapaikkana on pieni Kuusavan kaupunki, josta ei Google kerro ja jota Karttakaupan oppaat eivät tunne. Tähän asemakaupunkiin teini-ikäinen Henri Jaatinen muuttaa vanhempiensa kanssa joskus 1990-luvun vaihteessa. Perheen ainoana lapsena Henrillä ei ole edes sisaruksia tukenaan, kun on luotava uudet koulu- ja vapaa-ajan ympyrät - ei mitenkään helppo yhtälö 16-vuotiaalle. Hyvin pian, ja suuremmin sitä edes itse tahtomattaan, Henri ajautuu mukaan aktiivisten seurakuntanuorten, viidesläisten, porukkaan. Alun vastentahtoisuuden jälkeen Henri löytää paikan, johon hän on tervetullut ja jossa hänellä on ystäviä. Hän kuuluu siihen erityisten ryhmään, joka on ottanut Jumalan kutsun vastaan. ottaneet Uskovaisten nuorten tiiviin ryhmän isähahmona häärii lyseon lehtori Rauno Cajander. Säännöt ovat selvät, syntiä merkitsevien asioiden lista tulee tutuksi nuortenilloista ja raamattupiirissä. Vaikka tyttöjen läheisyys kiehtoo nuoren miehen mieltä, mikään seksiin vivahtava ei tietenkään ole sallittua. Toisaalta heidän katseensa onkin jo tulevassa, sillä Cajanderin johdolla he valmistautuvat kohtaamaan maailmanlopun.<br />
<br />
Nuoret saavat kuitenkin huomata, ettei ketään heistä vielä temmata pois maallisista velvoitteista ja on jatkettava lukio-opintojen parissa. Cajanderin profetiat saavat uusia muotoja, jotka käyvät Henrille ja muutamalle hänen ystävälleen ylivoimaisiksi. Tapahtuu se, mikä jo kirjan alkusanoissa mainitaan: Rauno Cajanderin katoaminen, rikos. Se on teko, johon he hakevat oikeutusta Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta.<br />
<br />
Nuoren Henrin ohella tarinaa kertoo nelikymppinen Henri. Noin neljännesvuosisata myöhemmin hän käy yhä läpi nuoruutensa tapahtumia: syyllisyytensä taakkaa, pelkoja, häpeää, pettymystä. Hän ei voi kieltää vastuutaan, mutta toisaalta - kuinka nuorella Henrillä olisi voinut olla mitään käsitystä siitä, miten karismaattisten ja voimakkaiden voimien myllyyn hänet vetäistiin mukaan? Entä mitä välineitä hänellä ja hänen ystävillään oli ylipäätään punnita Cajanderin tekemisiä, oman nuoruutensa ja päähän taotun horjumattoman uskon pohjalta? On masentavaa todeta päälle nelikymppisenä, että elämä on mennyt ajelehtien toisten toiveiden ja sanomisten mukaan.<br />
<br />
Kirjailijana Jukka Behm on uusi tuttavuus. Oli mielenkiintoista huomata, että Jukka Behm on - Henrin tavoin - teologian maisteri. Ja että myös hän oli mukana viidesläisessä herätysliikkeessä 1980-luvun lopulla. Tuolloinkin odotettiin maailmanloppua, tosin sen piti tulla 1993 eikä paria vuotta aiemmin kuten kirjassa. Tämän kirjan myötä tuli hieman vilkaistua myös joitakin yleissivistäviä pääpiirteitä herätysliikkeiden historiasta.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2686041421819713348.post-16736185508318957212019-03-03T10:56:00.000-08:002019-03-03T10:56:33.351-08:00Eurooppa raiteilla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDJrA8xMIeBcGSAg7cJwK5n1Mw31COncNC1elOLoELRHhcR-68o99ba8LXvQSPKIcds2RnXKjfNXTnFSxx7hM7PsZMm4usYLtp9HnhT24EYO51L0JWegM4j5ecEUZrUfCHUmErhC3FnnRo/s1600/haavisto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1106" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDJrA8xMIeBcGSAg7cJwK5n1Mw31COncNC1elOLoELRHhcR-68o99ba8LXvQSPKIcds2RnXKjfNXTnFSxx7hM7PsZMm4usYLtp9HnhT24EYO51L0JWegM4j5ecEUZrUfCHUmErhC3FnnRo/s320/haavisto.jpg" width="221" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Pekka Haavisto</b><br />
Otava, 2019<br />
<br />
<br />
<br />
Kai tätäkin voisi äkkilähdöksi kutsua, kun yllättäen arvontavoittona Parasta lähteä nyt -blogista saatu matkakirja vei minut nojatuolimatkalle Eurooppaan. Ja vaikka olen lukuisia matkakirjoja lukenutkin, niin ensimmäistä kertaa ollaan junaillen reissussa. Junamatkailu on mitä luontevin valinta Vihreän liiton puheenjohtajalle; onhan juna ylivoimaisesti ympäristöystävällisempi tapa liikkua verrattuna lentämiseen tai laivamatkailuun. Pekka Haaviston kiinnostus junamatkailuun juontaa kuitenkin juurensa kauas nuoruuteen. 1970-luvun alkupuolella käyttöönotettu Interrail-ohjelma mullisti sen ajan nuorten kokemusta maailmasta. Eli kuten Haavisto kirjan alkupuheessa toteaa: "<i>Tuntui kuin koko sukupolvi olisi pakattu juniin ja lähetetty Euroopan pienimpiinkin kolkkiin löytöretkille."</i> Pekka Haavistokin lähti ensimmäiselle interraililleen 16-vuotiaana luokkakaverinsa kanssa. Elettiin aikaa ennen kännyköitä, ennen yhteistä valuuttaa, ennen internettiä. Reissunuoren vanhemmat eivät saaneet väliaikatietoja tekstiviestillä tai messengerissä. Ja silti oli - no, jotakuinkin ja enimmäkseen - turvallista laskea nuorensa kuukaudeksi maailmalle. Kuinka erilainen maailma tuolloin olikaan!<br />
<br />
Pekka Haavistoa interreilaus viehätti niin, että hän kirjoitti Inter-Rail -oppaan vuonna - ensin omakustanteisesti vuonna 1977 ja seuraavana vuonna WSOY:n kustantamana. Nuori Eurooppa: Inter-Rail -opas ilmestyi vuonna 1986. Jälkimmäisen ilmestymisestä on 30 vuotta ja vähän päälle, kun on jälleen "reilin" aika - ja sen pohjalta syntyvän uuden kirjan.<br />
<br />
Ensin on kuitenkin otettava tukeva jalkatuntuma omaan kansallismaisemaan. Haavisto kertoo perheensä matkasta Kolille heinäkuussa 1972, juuri samoihin aikoihin, joka meillä päin muistetaan kovan myrskyn aikana. Haavistot eivät ole tulleet katsastamaan myrskyn tuhoja. Koli ja Pielinen ovat aikoinaan olleet noitien temmellyskenttää ja myös Pekan esiäidin kerrotaan olleen noitien sukua. Vaikka liikkeelle lähdetään kaukaa, alku on todella kiinnostava! Seuraavan kerran Kolilla katselen paikkoja uusin silmin. Kolilta tehdään vielä aikamatkaa kreikkalaiseen mytologiaan ja toden totta, yhteys tähän päivään kaivetaan esiin. Europe oli kreikkalaisessa mytologiassa Foinikian prinsessa, johon Zeus rakastui. Häräksi muuttunut Zeus juoni prinsessan itselleen ja tästä tuli Kreetan ensimmäinen kuningatar. Siinäpä yksi, vaan ei ehkä ainoa, teoria Eurooppa-sanan synnystä.<br />
<br />
Millaiseen Eurooppaan Pekka Haavisto suuntaa matkansa heinäkuussa 2018? Iso-Britannia käy tuskaisia eroneuvotteluja EU:n kanssa. Sekä Puola että Unkari ovat uhmanneet Euroopan Unionin oikeusvaltioperiaatteita, joihin niiden jäseninä kuuluisi sitoutua. Kreikalla ja Turkilla on omat kahnauksensa. Koko mannerta polttelee kysymys ihmissalakuljetuksista ja turvapaikanhakijoiden tulvasta. Muun muassa näihin teemoihin Haavisto paneutuu reittinsä varrella ja käy keskusteluja paikallisten vaikuttajien - poliitikkojen, ihmisoikeuspuolustajan, kunniakonsulin ja monen muun - kanssa. Reitin paikkakunnat muodostavat kiinnostavan ketjun; Varsova-Katowice‒Oświęcim‒Budapest‒Wien... Ja kun alan arvella, että nyt lähestytään Kreikkaa, oloni käy jo hieman malttamattomaksi. Thessaloniki, viimeinkin! Tässä kohti hidastan vauhtia, kyllä kiitos, mennään pitemmän kaavan kautta. Aina Ateenan kaupunkivaltion kultakauden kautta.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<img alt="ð" src="https://static.xx.fbcdn.net/images/emoji.php/v9/t30/1/28/1f689.png" style="text-align: left;" />‒<i> ...Napoli‒Firenze‒Livorno‒Bastia‒Toulon...</i> <img alt="ð" src="https://static.xx.fbcdn.net/images/emoji.php/v9/t30/1/28/1f689.png" style="text-align: left;" /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Alan entistä selvemmin ymmärtää, mikä reilaamisessa viehättää. Kaupungit vilistävät silmissä. Jokainen omanlaisensa erityispiirteineen, kuten kansalaisensakin. Ja silti samaa eurooppalaisutta, samaa ihmisyyttä huolineen ja toiveineen. Kivisiä katuja, kutsuvia kahviloita. Majapaikan etsintää ja paidan kuivatusta parvekkeella. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Lopputulema: Voi miten paljon onkaan näkemättä, kokematta, </div>
<div style="text-align: center;">
Jään maistelemaan uusia sanoja. </div>
<div style="text-align: center;">
Perpignan. Hydra.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Marja-Liisahttp://www.blogger.com/profile/12287510306861375301noreply@blogger.com0