The Gods of Love

Nicola Mostyn
Piatkus, 2018




Tämä kirja tarttui kirjastosta mukaan, kun oli tarkoituksena napata vain "jotain" välipalaa ja naposteltavaa joulun pyhiksi ilman sen kummempaa syventymistä. Kannen perusteella tätä voisi puolihuolimattomasti lueskella muun joulutouhuilun ohessa ja surutta jättää kesken, mikäli Dear Santa sattuisi muistamaan mieluisilla kirjapaketeilla.
Vaan kuinkas sitten kävikään! Leppoisa englannin kieli hiveli mieltä ja tekstiä luki silkasta lukemisen ilosta. Ja juoni  - no sehän vei tämän naisen mennessään täysin. Jos olen jännitystä hakenut dekkariosastolta, tämä oli aivan jotain muuta. Lukukokemuksessa oli kuin nuoruusvuosien seikkailukirjojen taikaa mukana, kun loppuratkaisua sai jännittää varpaat kippuralla ja viimeisiä lukuja ahmien.

Alku on tavanomainen. Frida on menestyvä lakinainen, joka on keskittynyt avioerojen hoitoon. Nuoresta iästään huolimatta hän on alansa parhaita ja asiakkaat luottavat häneen. Kiinnostusta on muillakin kuin avioerojensa kanssa kamppailevilla kansalaisilla, sillä Frida on kutsuttu neuvotteluun  länsimaisen maailman vaikutusvaltaisimman teknologiayrityksen, NeoStarin,  toimistoon. Kuitenkin ennen aiottua tapaamista Fridan toimistoon ryntää mies, joka kertoo näyistään ja varoittaa Fridaa menemästä lähellekään NeoStaria. Vaikka NeoStarin mainitseminen hieman hätkäyttääkin Fridaa, niin sekavat puheet saavat Fridan päättelemään, että "He is a nutter after all."

Vierailu NeoStarilla käynnistää ennennäkemättömän seikkailun ja koko Fridan tuttu elämä joutuu katkolle. Tuo toimistoon rynnännyt mies, Dan, palaa Fridan luo ja hänen mystisissä puheissaan alkaa olla järkeä. Niin vain on, että Frida on rakkauden jumala Eroksen jälkeläinen ja hänellä on annettu suuri tehtävä maailman pelastamisessa. Fridan elämän uudet ulottuvuudet heittävät hänet hurjiin tilanteisiin ja seurustelemaan kreikkalaisen mytologian hahmojen kanssa.

Kirjan lopussa on Nicola Mostyn haastattelu. Kun häneltä kysytäåän, miksi hän kirjoittaa, Mostyn siteeraa Twitteristä poimimaansa lausetta:

"I write because it's as close to magic as I'll ever get."

Saman voi todeta myös lukijana! Tämä kirja inspiroi kaivamaan kirjahyllystä esiin vuosien takaisen matkamuiston, jonka voisin viimein lukea: The Gods of Olympus. Nicola Mostynin viihdyttävästä maailmasta päädyin miettimään, mikä aarteisto oikeastaan liittyykään vanhoihin tarustoihin maailman ja ihmisen synnystä. Millainen maailma olikaan silloin, kun näitä kertomuksia suullisesti ja runomuotoisesti siirtyi sukupolvelta toiselle?

Jokaisesta kirjasta jää tiedonmurusia mielen pohjalle. Tästä ainakin se, että Eroksella oli kaksoisveli Anteros. Lontoon Shaftesburyn suihkulähteen jousipyssyä pitelevä hahmo ei siis olekaan rakkauden jumala Eros vaan Anteros, epäitsekkään rakkauden jumala.

Myrskyä ja mystiikkaa

Ville Jalovaara
Kirjapaja, 2018



   

Itsenäistyneen Suomen kuningashanke meni mönkään, mutta saimme sentään vahvan presidentin järjestelmän. Jo Ruotsin kuningasvallan aikaan, uskonpuhdistuksen jälkeen, kuningas nimitti piispat ja kirkkolaista tuli osa yleistä lainsäädäntöä. Näiden perinteiden pohjalta itsenäisen Suomen presidentistä tuli paitsi valtion myös kirkon päämies. Aina vuosituhannen vaihteeseen saakka presidentin tehtäviin kuului nimittää piispa kirkon vaalissa asettamista kolmesta ehdokkaasta. Suomen presidentit myös käyttivät tätä valtaansa niin, että kuudesti valituksi tuli joku muu kuin kirkon ensimmäiselle vaalisijalle asettama henkilö.

Lyhyen Ruotsin ja Venäjän aikaisen historiakatsauksen jälkeen päästään Suomen itsenäisyyden aikaan. Ville Jalovaara käy läpi kronologisessa järjestyksessä maamme 12 presidentin suhdetta kirkkoon. Itsenäisyyden sadan vuoden aikajakso pitää sisällään suuret yhteiskunnalliset muutokset ja niin sodan kuin rauhan aikaakin. Aikakausien erilaisuus, presidenttien henkilökohtaiset kokemukset ja heidän suhteensa kirkkoon presidentti-instituution edustajina on kunkin osalta koottu jämptiksi luvuksi.

K. J. Ståhlberg aloitti presidenttien sarjan sisällissodan jäljiltä kahtiajakautuneessa maassa ja hänellä oli keskeinen rooli myös uskonnonvapauslain valmistelussa. Vaikka kirkon yhteiskunnallinen asema tuolloin olikin vahva, Ståhlberg tuntui välttäneen uskonnollisia ilmauksia julkisisssa puheissaan. Myöhemmin Suomen joutuessa sotaan uskonto sen sijaan nähtiin kansakuntaa yhdistävänä voimana, näin erityisesti Kyösti Kallion aikana. Nykyhetkeä kohden tullessa yhteiskunnan moniarvoistuminen ja maallistuminen ovat tuoneet omat vivahteensa keskusteluun. Ville Jalovaara palaa esimerkein käytyihin presidentinvaaleihin ja siihen, kuinka paljon ehdokkaiden vakaumuksella on ollut merkitystä lopputuloksen kannalta.

Sataan vuoteen mahtuu paitsi sovinnaista yhteistyötä myös paljon kirjan nimen lupaamaa myrskyä ja mystiikkaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjasta jää mieleen Tampereen piispa Eelis Gulinin yritys ojentaa presidentti Kekkosta tämän naissuhteissa. Myöskään piispan nimitykset eivät aina menneet kirkon esittämällä tavalla. Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö toivottaa kansalaisille Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan.

Jo pelkästään historian harrastuksen ilosta tähän kirjaan kannattaa tarttua ja kerrata maan itsenäisyyden ajan tapahtumia presidenttikatsausten valossa. Presidentin virkaan liittyy paljon perinteiden painolastia, mutta jokainen presidentti hoitaa työtään myös omien henkilökohtaisten arvojensa ja asenteidensa tuomin eväin. Kiinnostava lukukokemus!

Julkaistu Kirjavinkeissä 3.12.2018