Syvän maan juuret

Eeva Klingberg
Gummerus, 2020

472 s.

Syvän maan juuret vie lukijansa Yhdysvaltoihin, 1930-luvun Alabamaan. Orjuus on poistunut jo edellisellä vuosisadalla, mutta tummaihoiset ovat yhä toisen luokan kansalaisia. Epätasa-arvoisuus näyttäytyy näkyvästi arjessa, eletään erillään ja värillisen osa on perheessä palvelijan osa. Takakansi lupaa kansainvälisen tason lukuromaania ja ensimmäinen mielleyhtymä aiheesta ja sen esittelystä on kovin amerikkalainen. Kyseessä on kuitenkin suomalais-irakilaisessa perheessä kasvaneen Eeva Klingbergin esikoisromaani.

Ernest Grayn kirjailijanura New Yorkissa ei oikein ota sujuakseen. Menestystarinaa odotellessa hän on tehnyt opettajan töitä elannokseen. Niin kirjoittaminen kuin jo vastentahtoiseksi käynyt opettaminenkin saavat jäädä, sillä Ernest saa veljeltään puhelun: isä on kuollut. Ernestin on aika palata kotikonnuilleen Alabamaan vuosikymmenten tauon jälkeen. Paitsi isän kuolema perillä on kohdattava myös ristiriidat oman perheen ja menneisyyden tapahtumien kanssa.

Kirjassa edetään kahden eri aikatason jaksoissa. On nuori 1930-luvun Ernest ja hänen perheensä. On perheen tummaihoinen palvelijatar Doreen ja hänen poikansa Samuel. Perheiden pojat viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka se ei ympäristön mielestä aina suotavaa olekaan ja yhdessäololla on rajoituksensa. Rasistiset jännitteet koettelevat pikkukaupunkia vähemmästäkin – saati sitten, kun ikävyydet ravistelevat ihmisten elämää.

Ernestin varhaisvuosien kanssa vuorottelevat isän kuoleman jälkeiset tapahtumat vuonna 1974. Kohdatessaan kotikylän ihmisiä Ernest on yhä uudestaan kasvokkain neljänkymmenen vuoden takaisten tapahtumien kanssa. Vanhat kivut raastavat monen kyläläisen mieltä, eivätkä vähimmin Ernestin itsensä. Onko viimein mahdollista tehdä rauha menneisyyden kanssa, ehkä jopa löytää se oma tarinakin?

Syvän maan juuret kuvaa mielenkiintoisesti Yhdysvaltojen luokkaeroja ja rotuerottelua 1930-luvulla, mutta koukuttavaksi tämän kirjan tekee jännitys, jota Klingberg on taitavasti perhetarinaan kutonut. Ja se koukku kestää ihan loppumetreille saakka! Tästä suositukset niin historiasta kiinnostuneille kuin jännityksestä nauttiville.

Julkaistu Kirjavinkeissä 31.3.2020

Silloin tällöin onnellinen

Antti Rönkä ja Petri Tamminen
Gummerus, 2020

219 s.

Petri Tamminen kirjoittaa opiskelemaan lähteneelle pojalleen sähköpostia: ”Mitä sinulle Antti nyt kuuluu?” Kysymyksestä saa alkunsa isän ja pojan sähköpostikirjeenvaihto ja sen pohjalta syntynyt kirja, Silloin tällöin onnellinen. Kirjassa kohtaavat paitsi isä ja poika myös kaksi kirjailijaa, jo pitkän uran tehnyt isä ja esikoiskirjaansa työstävä poika.

Alussa viesteissä on tunnustelun makua erityisesti isän puolelta. Yhteisessä historiassa on painolastinsa, jota Antin avoimuuden ja rehellisten pohdintojen kautta päästään kuitenkin työstämään. Anttia kalvaa epävarmuus kirjoittamisensa ja koko elämän suhteen; häpeän, itsesyytösten ja pelkojen lista tuntuu loputtomalta. Jopa niin, että on helpompi miettiä ei-pelottavien asioiden listaamista – ja niitä löytyy peräti yhdeksän kappaletta. Ja mitä vastaa isä Petri? Hän karsii pojan turvallisten listan kolmeen. Tekstissä on nerokasta itseironiaa, kapeiden huulien välistä karkaavaa hymähtelyä, mutta mikään ei himmennä miesten häpeä- ja pelkokuorman määrää.

Antin työn alla oleva esikoiskirja kertoo hänen kokemastaan koulukiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä. Kun Petri saa tekstiä luettavakseen, se sekä ilahduttaa häntä kirjailijana ja kirjoittamisen opettajana että syyllistää ja painaa isänä. Miksei hän huomannut, miksi ei pystynyt auttamaan? Syyllisyys huipentuu lamaannukseen, kun lääkkeiden yliannostus ja alkoholi on viedä pojan hengen.

Antti Röngän ja Petri Tammisen vuoropuhelu vavahduttaa ja havahduttaa: se kirjoittamisen palo ja tuska, se isän ja pojan suhteen haavoittuvuus ja kompleksisuus! On nautinto lukea heidän yksityiskohtia havainnoivaa tekstiään, kirjallisuudesta lainattujen sitaattien tarkastelua suurennuslasilla. Ja toisaalta sitä raakaa itsensä analysointia, jonka toinen osaa ottaa vastaan. Ei sittenkään vain pelkoa vaan myös rohkeutta. Ei niin suurta häpeää, etteikö silloin tällöin onnellinen.

Tässä kirja, joka kestää useammankin lukukerran. Isille, pojille, kirjoittamisensa kanssa kipuileville.

Julkaistu Kirjavinkeissä 27.2.2020