Himmlerin kadonneet kirjeet

Katrin Himmler
& Michael Wildt
Himmelin kadonneet kirjeet
Heinrich ja Marga Himmlerin kirjeenvaihto 1927-1945


Minerva Kustannus
2014

Toisesta maailmansodasta ja juutalaisvainoista on valtaisat pinot kirjoja ja tehty dokumentteja.  Aihetta on käännetty ja väännetty ja tutkittu joka kulmalta. Tässä kirjassa oli kuitenkin mielestäni uudenlainen näkökulma, sillä kirja pohjautuu Heinrich Himmlerin ja hänen vaimonsa Margan väliseen kirjeenvaihtoon. Kirjan ensimmäiset kirjeet ovat vuodelta 1927, jolloin toisen maailmansodan alkuun oli vielä yli 10 vuotta aikaa. Voisiko olettaa, että kirjeiden takaa löytyisi vielä tuolloin tavallinen nuoripari inhimillisine tunteineen? Millaista oli perhe-elämä ja voiko sitä edes olla mittavien poliittisten kuvioiden rakentelun rinnalla?

Kirja kertoo, että kaksi amerikkalaissotilasta otti mukaansa "matkamuistoksi" Himmlerin perheen yksityisiä papereita toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945. Näin osa Heinrichin ja Margan kirjeenvaihtoa päätyi historiantutkijoille ja myös kirjaksi asti. Näistä yksityisdokumenteista muodostuu laajempi kokoelma kuin yhdenkään muun natsijohtajan yksityisistä asiakirjoista. Muiden osalta tutkimus perustuu pääosin virallisiin dokumentteihin ja julkiseen rooliin.

Heinrich ja Marga tutustuivat toisiinsa vuonna 1927 ja tuolta vuodelta ovat myös kirjan ensimmäiset kirjeet. Näissä kirjeissä kansallissosialistisen työväenpuolueen virkailija ja sairaanhoitaja viestittelevät toisilleen hyvin tavanomaisia päivän tapahtumia ja kyselevät toistensa vointia. Monesti kirjeissä viitataan arjen harmeihin ja paljoon työhön, mutta niitä ei selitellä sen tarkemmin. Kun on sentään kyseessä uusi ihmissuhde, niin he kertovat itsestään ja omista tuntemuksistaan yllättävän vähän ja Marga lopettaakin yhden kirjeestään näin: "Ei, mutta nyt minun täytyy kirjoittaa loppuosa kirjeestä toiseen kertaan. Ensimmäisessä versiossa on aivan liikaa omasta "minästäni." Olettehan tekin varovainen, kun kirjoitatte minulle?" Jos ei kerrota niin eipä kyselläkään - kirjeistä ei juurikaan paljastu aito halua tutustua toisen persoonaan ja ajatuksiin.  Kirjeet kulkevat ahkerasti, usein miltei päivittäin, ja tunteiden vakuuttelu ja rakkaudentunnustutkset ovat molemminpuolisia. Taustalla rakentuu kuitenkin myös poliittinen kuvio koko ajan ja heidän vakaumuksensa tulevaisuuden suunnasta on yhteinen. Jo vuonna 1927 Marga kirjoittaa: "Vaikka maailmassa on paljon roskaväkeä, ei heihin tarvitse itse kuulua. Verihän sitä jo vastustaa!"

Heinrich etenee määrätietoisesti urallaan ja on ilmeisen kunnianhimoinen. Kansallissosialistit nousivat valtaan 1933 ja Himmlerin johdettaviksi tulevat Saksan osavaltioiden poliittiset poliisit yksi kerrallaan, lopulta myös Gestapo. Himmlerillä oli puolueessa alusta asti asemaa ja vaikutusvaltaa ja hän oli jo 1920-luvulla läheisesti tekemisissä Hitlerin kanssa. Kun sota syttyy, Himmlerillä on suuri vastuu keskitysleiri- ja myöhemmin tuhoamisleirijärjestelmän organisoinnissa. Kunnian nälkä vain kasvaa ja sodan loppuvaiheessa Himmler pyrkii myös sotilasjohtajaksi, tosin kokemattomuuttaan ja epäpätevyyttään hän osoittautuu sopimattomaksi valinnaksi niihin tehtäviin.

Koko seurustelunsa ja avioliittonsa ajan Heinrich ja Marga ovat hyvin paljon erossa toisistaan ja yhteistä aikaa on vähän. Sodan aikana tämä lienee luonnollistakin, mutta jo ennen sotaa työ ja puolueen asiat pitävät Heinrichin kiireisenä ja poissa kotoa. Sodan aikana Himmlerin "kotina" olivat päämajana toimivat erikoisjunat lähellä sota-alueita. Marga huolehti kotiasioista, puutarhasta ja lapsen kasvatuksesta sekä työskenteli välillä Berliinissä sairaanhoitajana sodan alettua. Puolisot kirjoittelevat edelleen toisilleen päiviensä pieniä sattumuksia, ilmaisevat ehkä enemmän huoltaan toisistaan. Sodasta on yllättävän vähän tekstiä. Hellittelysanat kukoistavat kirjeissä, vaikka Heinrichillä on suhde ja lapsia sihteerinsä kanssa. Kirjan viimeinen kirje on huhtikuulta 1945. Sodan lopputulos ja tilanteen toivottomuus on käynyt selväksi ja Heinrich osoittaa viimeisen kirjeen sekä vaimolleen ja tyttärelleen, rivien välistä voi aistia jäähyväistunnelman.

Kirjeiden lomassa Katrin Himmler ja Michael Waldt kommentoivat kutakin ajankohtaa ja tuon ajan tapahtumia laajasti. Kirjeistä ja kommentoinneista muodostuu yhdessä tuhti tietopaketti ja ajankuvaus. Historiasta kiinnostuneena etsin tästä uutta näkökulmaa menneeseen ja aina uudestaan ja uudestaan sitä haluaisi ymmärtää. Tapahtuneita julmuuksia ja hirveyksiä ei mikään oikeuta eikä edes helpota niiden aiheuttamia tuntemuksia. Menneisyyttä ei kuitenkaan voi muuta eikä tapahtuneita saa tapahtumattomiksi - olisiko yksi näiden kirjojen pointti se, että totuus ei pääse unohtumaan: Ei enää koskaan tällaista. Arvostelukappaleen ja mittavan historiakertauksen tarjosi Minerva Kustannus.