Lumikin on kuoltava

Lumikin on kuoltava
Nele Neuhaus


WSOY,
2016


Grimmin veljesten Lumikki sai lopulta elää prinssinsä kanssa onnellisena elämänsä loppuun asti. Toisin kävi Neuhausin Lumikin, ja tapahtuneen varjo jäi leijumaan synkkänä pienen saksalaiskylän, Altenhainin, ylle. Lumikiksi nimetyn Stefanien lisäksi myös hänen ystävänsä Laura katosi tuolloin jäljettömiin. Teinityttösten murhasta joutuu syytteeseen ja kymmeneksi vuodeksi nuorisovankilaan Tobias, joka kuitenkaan ei pysty muistamaan tapahtuneista mitään eikä siis ole voinut tunnustaakaan murhanneensa ystäviään.

Vankilatuomionsa istuttuaan Tobias palaa kotikyläänsä. Kyläyhteisön vastaanotto on tyly ja Tobiakselle tehdään selväksi, että hänen olisi parhainta vaihtaa maisemaa saman tien. Tragedia on koetellut raskaasti myös Tobiaksen vanhempia - avioliitto on päättynyt välirikkoon ja perheen omistama krouvi on jouduttu sulkemaan.

Rikoskomisario Pia Kirchhoff ja väkivaltarikosyksikön johtaja Oliver von Bodenstein Hofheimin poliisista saapuvat Altenhainiin selvittämään kävelysillalta pudonneen - silminnäkijän mukaan alas tyrkätyn - naisen tapausta. Ja kuinka ollakaan, kyseessä on juuri Tobiaksen äiti. Kun kylästä katoaa jälleen nuori tyttö, kirjan sivuilta valahtaa syliin ämpäritolkulla kostoa, pelkoa ja menneisyyden peittelyä. Kovin moni valitsee vaikenemisen, kuka mistäkin syystä.

Tässä oli sitä dekkarin iloa ja tuskaa ihan parhaimmillaan. Koko umpimielinen ja sisäänlämpiävä kylä on niin vahvasti sopassa mukana, että alkuun on vain jaksettava koko henkilökaartin esiinmarssi. Juuri nuo henkilöiden väliset sidonnaisuudet luovatkin sitten juonen herkullisen joka suuntaan leviävän jännitteen. Neuhaus leikittelee lukijansa kanssa; paljastaa monta käännettä jo varhain ja samalla heittää sivusta mukaan uutta koukkua. Välillä olin niin tuohtunut joidenkin henkilöhahmojen puolesta, että halusin vain päästä ja kirjan loppuun ja saada heille oikeutta. Kuitenkin tarina tarvitsee juuri niitä sydämettömiä, heikkoja, ikäviä ihmisiä ja vellovaa syyllisyyttä, jotta vyyhti on tarpeeksi sekaisin.

Kirja on osa Taunus-sarjaa, sen neljäs osa ja ensimmäinen suomennettu. Pian ja Oliverin seurassa viihtyy kyllä varmasti useammankin rikoksen verran. Sarjoissa on aina oma viehätyksensä, kun kirjan henkilöillä on jo valmiiksi kasvot. Myös Altenhain jää kerrasta mieleen, pieni kylä siellä jossain Frankfurtin lähellä. Seuraavaa siis odotellessa!