sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Rikoksen evankeliumi







Harri Nykänen
Crime Time,
2016


Crime Time on tarjonnut varsinaisen dekkarisuoran tähän loppuvuoteen, heti Christian Rönnbackan jälkeen jatkoin Harri Nykäsen parissa. Kirjassa mennään melko tummasävyisissä tunnelmissa, mutta kummasti lukeminen silti valaisee tätä pimeää vuodenaikaa. Kiemuraan tarinaan uppoutumalla voi eristää itsensä purevalta viimalta ja tennarit kastelevalta rännältä - ja kevät onkin sitten jo monta kukonaskelta lähempänä.

Rikoksen evankeliumi etenee dekkariksi ovelasti. Se ikään kuin kauhoo oikealta ja vasemmalta juonta kokoon eikä suinkaan paljasta heti, mitä rikosta lukijan pitäisi lukemisellaan kuljettaa kohti ratkaisua. Ja silti tunnet koko ajan, kuinka kehä pienenee ja sinua puristetaan kohti paljastuksia...

Muurit suojaavat tarinan miljöötä suuren yleisön katseilta. Aaron Sydänmaa on vankilanjohtaja ja neljän pojan isä. Hengellisen herätyksen kokenut isä on nimennyt poikansa Raamatun evankelistojen mukaan. Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kertovat vuorotellen elämäntarinaansa, joiden yhteisenä nimittäjänä he kantavat mukanaan rankkoja lapsuuskokemuksiaan. Isän kiihkeä uskonnollisuus vaati pojilta käytöstä ja tekoja, joista evankeliumia - ilosanomaa - saa hakemalla hakea.

Lämminhenkisestä perheyhteydestä ei siis lähdetä, vaan veljekset hommailevat omiaan kukin tahoillaan. Yksi heistä joutuu kuitenkin hengenvaaralliseen peliin mukaan ja veljesten yhteistä panostusta tarvitaan, jotta palapelin palaset loksahtelevat kohdalleen. Jokaisella on oma osansa kuviossa, aivan kuten heidän historiansakin on yhteinen.

Kun ei tarinasta sen enempää sovi paljastaa, niin kerronpa sitten tarinan vierestä havaintoja. Ensinnäkin Harri Nykänen on todella karismaattinen ja mielenkiintoinen persoona. Hänen haastattelujaan on mukava kuunnella. Entisellä rikostoimittajalla on, mistä ammentaa. Symppistelen myös sitä, että hänellä on Cisse Häkkisen vanha mersu tallissaan...

Olin niin tarinan vietävissä, että vasta kirjan loppupuolella huomasin haeskella yhteneväisyyksiä päähenkilöiden ja Raamatun henkilöiden välillä. Ja kappas vaan, poikien isä on saanut nimekseen Aaron - niin oli Israelin ensimmäinen ylipappikin, Mooseksen veli. Matteus on harmaata taloutta tutkiva virkamies, se toinen Matteus toimi alun perin Rooman valtakunnan veronkerääjänä. Kirjan Luukas on psykiatrina vankimielisairaalassa; hänen kaimansa sivistynyt historioitsija ja kirjailija, mahdollisesti lääkärikin. Entä salaperäinen Johannes, ärhäkkä Markus... Tästä näkökulmasta koko kirjan voisi lukea uudestaan ja keskittyä kiehtovaan henkilökuvaukseen - ehkäpä ennen ensi syksyä ja sarjan toisen osan ilmestymistä niin teenkin!  

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti