perjantai 14. marraskuuta 2014

Kaksi naista yksi usko




Mailis Janatuinen
Kaksi naista yksi usko



Perussanoma Oy
2014




"Et arvaakaan, miten mielekäs elämä sinulle annetaan, ja mitä kaikkea vaivannäkösi, rahasi ja rukouksesi voivat saada aikaan." Tuo lause kirjan viimeiseltä sivulta kuvaa osuvasti kahden jo yhdeksänkymmentävuotiaan naisen elämäntietä. Mutta ennen kuin olet perillä viimeisellä sivulla, olet kulkenut suomalaisen Lauran ja japanilaisen Chiekon mukana pitkän ja kivisen taipaleen. Tahoillaan naiset kokevat sodan ankaruuden, onnettomuuksien ja menetysten iskut. Laura joutuu jättämään kotipihansa Karjalassa kahdesti ja lähtemään evakkoon. Chieko muuttaa miehensä kanssa lähelle Hiroshimaa vuoden 1945 alussa, saman vuoden elokuussa Hiroshiman yllä leimahtaa atomipommi. Molemmat naiset menettävät aviomiehensä aivan liian varhain. Molemmat naiset säilyttävät elämänhalunsa ja sitkeytensä - ja uskonsa. Surut surraan, mutta ei katkeroiduta eikä kyynistytä. Laura ja Chieko ovat kuin hengittäviä, käveleviä elämäntaito-oppaita - metodit vain ovat jotain aivan muuta kuin mitä ehkä onnellisuuteen ja positiivisuuteen tähtäävästä kirjallisuudesta etsisit.

Ihastuin heti kirjan ideaan. Mailis Janatuinen kertoo rinnakkain kahden samanikäisen naisen elämäntarinaa kahdella eri mantereella. Lauran ja Chiekon kulttuuritaustat ovat hyvin erilaiset ja maantieteellistä matkaa on paljon. Lukija saa elää kahdessa erilaisessa maailmassa, jotka kulkevat sujuvasti yhtä matkaa vaihe vaiheelta naisten elämässä. Erilaisten taustojen ja olosuhteiden keskellä yhteiseksi nimittäjäksi nousee sama usko. Lauran kertomuksesta tunnistamme omaa historiamme ja elämänkäsityksestämme riippumatta myös omia valintojamme. Mutta entä samaan aikaan Japanissa? Japanin keisaria palvottiin taivaallisena majesteettina, auringonjumalattaren jälkeläisenä ja ajatuskin muusta - Raamatun yhdestä Jumalasta - oli sietämättömän loukkaavaa.

Lauran ja Chiekon vaiherikkaat vuodet ovat mielenkiintoista henkilöhistoriaa, mutta kirja kuvaa kiinnostavasti myös niin Suomen kuin Japaninkin yhteiskuntaa lähes yhden vuosisadan ajalta. Perinteet ja olosuhteet määräävät monia valintoja, kuten koulutukseen hakeutumista. Asetelmat seurusteluun ja avioliittoon olivat aivan erilaiset. Japanissa avioliitto oli enemmänkin järjestelykysymys kuin rakkauden asia. Molemmissa maissa nuoret pojat taistelivat maansa puolesta rintamalla, mutta japanilaisten isien ja äitien oli piilotettava itkunsa muilta - olihan suuri kunnia saada uhrata perheenjäsen keisarin ja isänmaan puolesta. Japanin tilanne oli sodan päätyttyä vielä pahempi kuin Suomen.

Molemmat naiset löytävät uskosta vahvan perustan elämäänsä. Lähetystyöstä tulee Lauralle sydämenasia ja hän on valmis uhraamaan paljon omastaan sen hyväksi. Hänen kodistaan tuli lähetyspiirin pitopaikka. Aviomiehen kuoltua Lauralla oli käytettävissään leskeneläke ja tulot kahdesta siivoustyöstä ja hän iloitsi mahdollisuudestaan tukea yhä useampaa lähettiä: "Rahan tuloa ei siis mikään voinut estää!"  Mutta kun pidämme tiukasti kiinni omastamme ja oikeuksistamme ja säästämme pahan päivän varalle, niin mikään ei tunnu riittävän... Chieko puolestaan kasvaa buddhalaisuuden ja shintolaisuuden hallitsemassa yhteiskunnassa, kunnes tutustuu kristinuskoon ja saa kasteen vuonna 1963. Itä-Fukuyaman luterilaisesta kirkosta tulee hänen seurakuntansa. On satuttavaa lukea, miten tärkeäksi molemmat naiset kokevat kirkkojensa työn. Eivät vain sanoissa vaan ennen kaikkea teoissa. Kun Chiekolle maksetaan loppuosa hänen kuolleen miehensä eläkerahoista, hän lahjoittaa koko summan kirkon lainan maksuun. Lauran tavoin hän luottaa vakaasti siihen, että hänestä pidetään huolta.

Kaksi naista, yksi usko. Kaksi tavallista naista, joiden elämä on ollut työntäyteistä ja arkista. Eikä kuitenkaan: elämästä löytyy paljon iloa ja valoa, valtavasti tarkoitusta. He ovat saaneet paljon aikaan ja vaikuttaneet monen ihmisen elämään. Olen vaikuttunut heidän rohkeudestaan ja lujasta luottamuksestaan ja voin vain lämpimästi suositella tätä kirjaa: Älkää olko mistään huolissanne!

Kirja on saatu arvostelukappaleena Perussanoma Oy:ltä.


2 kommenttia:

  1. Kiva löytää tällainenkin kirjablogi, jossa on myös kristillisiä kirjoja. Itselläni on nykyään erikseen sekä maallinen että kristillinen kirjablogi... Olen lukenut tuon kirjan ja pidin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kommentistasi, mukavaa että löysit blogiini. Kommenttisi myötä palasin itsekin tämän kirjan äärelle, josta paljon pidin. Kirjan nimi kiteyttää hineosti kirjan idean.

      Poista