Siirtolainen

Ella Laurikkala
Reuna, 2018





Suomalaisten siirtolaisuudesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on kirjoitettu paljonkin, sen sijaan kohdemaakseen Australian valinneista on yllättävän vähän kirjallisuutta. Heti kun sellainen kohdalle sattui, tämä Ella Laurikkalan Siirtolainen, halusin kirjan lukulistalleni. Merten taakse on lähdetty monista eri syistä, mutta päällimmäisenä lienee kuitenkin aina ollut toivo paremmasta elämästä.

Kirjan päähenkilö Raija aloittaa siirtolaisen elämän jo lapsena, kun hän muuttaa Sirkka-äitinsä ja sisarustensa kanssa Ruotsiin joskus 1950-luvulla. Tarina etenee vuoroin Raijan, vuoroin Sirkan kertomana. Sirkan osuus paljastaa, ettei hän seikkailunhalusta lähde matkaan kolmen pienen lapsen kanssa. Yksinhuoltajan arki on niukkaa ja tyttäret aikuistuvatkin varhain ja aloittelevat itsenäistä elämää.

Kun säkkärätukkainen Peter huomaa Raijan, se on rakkautta ensirutistuksella. Äiti voi vain toivoa parasta, vaikka varoitteleekin, että ”rakastuneella naisella on seitsemät vällyt silmillään, ei se näe muuta kuin mitä haluaa nähdä.” Perhe kasvaa, Peter puuhailee välillä omiaan ja haaveilee Australiasta. Kun matka toteutuu, Raijalla ja Peterillä on neljä lasta mukanaan. Järkytyksekseen Raija saa huomata yhteisen tulevaisuuden murenevan pirstaleiksi. Viimeisetkin seitsemistä vällyistä putoavat silmiltä aviomiehen suhteen Australiassa.

Fiktiivisenäkin tarina olisi rankkaa luettavaa, tositapahtumiin pohjautuvana se satuttaa syvältä. Toinen toistaan seuraavien vastoinkäymisten edessäkään Raija ei suostu antamaan periksi, lasten vuoksi on jaksettava eteenpäin. Moneksi on taivuttava, kun aloittaa tyhjästä vieraassa maassa, ilman läheisten turvaa. Kuka ikinä tämä ”Raija” onkaan, hänen tarinansa antaa lukijalleen paljon mietittävää. Kuinka sitkeä ihminen voi lopulta ollakaan? Vahvan ihmiskuvauksen lisäksi kirja kuvaa mielenkiintoisesti siirtolaisuutta, jolla on oma osansa Suomen historiassa. Lämpimät suosittelut!

Julkaistu Kirjavinkeissä 25.7.2018