torstai 1. toukokuuta 2014

Koko kylän pidot



Merja Tuominen-Gialitaki
Koko kylän pidot


Kirjapaja,
2014



Tämän vuoden vappusää ei juuri helmoihinsa ulos ole houkutellut, mutta sään lisäksi minulla on ollut muutenkin erinomainen syy pysyä sisätiloissa. Tämä kirja! Vaikka luinkin sitä säänmukaisesti pukeutuneena ja villasukat jalassa, mieltä ja sydäntä lämmitti sivu sivulta avautuva Kreeta kylineen ja ihmisineen. Tunsin todella olevani mukana koko kylän pidoissa.

Merja Tuominen-Gialitaki on kirjailijana minulle uusi tuttavuus, mutta tuskin maltan odottaa arkea ja sitä, että etsin käsiini muitakin hänen Kreetasta kirjoittamiaan kirjoja. Parhaimmat kirjalliset kurkistukset toisen maan elämäntapaan ja kulttuuriin tapahtuvat juurikin näin: suomalainen kirjailija, joka on asunut kauan kuvaamassaan maassa ja tekstissä on molempien maiden näkökulmaa.

Alkuun lukeminen oli aika hidasta, koska palasin aina yhä uudestaan kelaamaan jo lukemaani. Etsin paikkojen sijaintia ja kylien nimiä kartalta, halusin hahmottaa saarta kokonaisuutena. Pidin taukoa ja referoin parhaita paloja miehelleni ja peilasimme omia Kreetan kokemuksiamme kertomaani. Halusin vain pakata laukkuni ja mennä etsimään onnellisempaa itseäni, koska koin niin omakohtaisesti todeksi tämän : "Euroopasta saapuvien lentojen uupuneet, hymyttömät ja ärtyneet hahmot näyttivät olevan peräisin vanhasta mustavalkoisesta filmistä, kun heitä vertasi poislähtevien värikkäämpään ja rennompaan olemukseen. Kuka oikeastaan onkaan opin tarpeessa? Ei meistä tunnollisista suorittajista toden totta ole kreikkalaisia ojentamaan!" (Suora lainaus s. 118) Jotain ihmeellistä taikaa Kreetalta tarttuu mukaan, meren lainehdintaa ja aurinkoa jää tsikoudian tavoin lämmikkeeksi kehoon. Ja se on pitkäkestoista hyvää oloa se. Maisemat, aurinko tai matkustamisen eksotiikka ei sitä selitä; on kyse paljon enemmästä ja mielestäni tämä kirja oli juuri sitä jotakin kannesta kanteen. Aitoja ihmisiä, rennompää elämäntapaa ja hyvää ruokaa. Vai tuleeko sittenkin yhteisöllisyys ensin, ja juuri se tekee kaikesta nautittavampaa ja leppoisampaa? "Vain jaettu leipä on kokonainen", kuka sen niin osuvasti sanoikaan?

Kuvaukset kreetalaisesta ruoanlaitosta ovat herkullista luettavaa ja jo tekstin perusteella ne piirtyvät mielen verkkokalvoille kuviksi. Nautiskelin kuvauksista todellisesta lähiruoasta, kotiruoasta... Itsekasvatettua, oman puutarhan antimia. Yritin painaa mieleeni kreikankielisiä nimiä ja tulen ne vielä ennen seuraavaa reissua kertaamaan huolella. Vaikka sitten vain viikon turistinakin haluaisin päästä lähemmäs kirjan todellisuutta, uima-altaalla loikoilun sijaan kiivetä vuorille kirjan kylien tunnelmaa etsimään. Tutustua oliivipuihin paremmin, tunnustella puun pintaa ja kuulostella, kahisevatko lehdet.

Vakuuttava ja innostava matkakirja, joka saa haaveilemaan... Jos
elämä joskus heittää tielleni mahdollisuuden katsella elämää pitemmänkin jakson Suomen rajojen ulkopuolella, niin mitä todennäköisimmin viereiseltä kartalta löydän itseni. Tai joltain lähisaarelta, kunhan siellä puhutaan kreikkaa. Tämä kirja oli myös oivallinen luettava Vadelmavenepakolaisen jälkeen, koska nyt on helppo tuntea sympatiaa Mikko Virtasta kohtaan. Niin mieluusti olisin itsekin edes vähän sydämeltäni kreetalainen.

Kreikka-kaipuuseen helpotusta myös Ideakeittiöstä:

https://www.ideakeittio.fi/reseptit/mussaka

2 kommenttia:

  1. Ihana tämä siun blogi! Ja hyvä kirjavinkkauksia. Tunnen ko. kirjan kirjoittajan, ja hän on kyllä aivan ihana tyyppi, joten täytyy lukea kirjakin piakkoin! t: Niina

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, Niina! Olen vieläkin ihan Kreeta-fiiliksissä kirjan jäljiltä.

    VastaaPoista