Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan

Matti Rämö
Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan


Minerva Kustannus Oy,
2014

Kun on matkakirja tarjolla, niin siihen en malta olla tarttumatta. Sain Minerva Kustannus Oy:ltä arvostelukappaleena Matti Rämön kirjan Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan. Niin kirjan nimi kuin hulppea kansikin lupaavat suurta seikkailua. Tutustuin Matti Rämöön nyt ensimmäistä kertaa, mutta kyseessä on jo hänen kuudes matkakirjansa. Eikä taida pyöräilyn euforialle olla loppua - vierailin Rämön blogissa Ylen sivuilla ja seuraavan reissun suunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa! Jotain olennaista on elämässä loksahtanut kohdalleen silloin, kun ihminen löytää sen oman juttunsa ja oman intohimonsa lähteen. Hidas matkanteko ja polkemisen filosofia todentavat mitä parhaimmin matkalla olemisen tärkeyttä, ja lopulta perille pääsystä saa iloita saavutuksena. Ja Matti Rämön kirjojen nimiä selatessa ei jää epäselväksi se, että hitaasti edetenkin ehtii näkemään valtavan paljon.

Mies on matkalla yksin, kaikki tarpeellinen on pakattava pyörän päälle mukaan. Olennaisen ja turhan erottamisen taito on kovaa valuuttaa, kun kuljettaa taakkaansa vaikkapa kuukauden verran mukanaan. Ihan mutu-tuntumalla pakkaaminen ei onnistu, olosuhteet on otettava tarkkaan huomioon. Vaatetus sään ja ohuen ilman mukaan, niin paahtavaan helteiseen kuin tuivertavaan tuuleen vuorten solissa. Juomavarastot on täydennettävä ajallaan ja riittäviksi, ruoan on säilyttävä syömäkelpoisena yli 30 asteen helteessäkin pyörän sivulaukussa. Ja kaipa karttaakin on hyvä vilkaista useampaan kertaan lähes 2000 kilometrin matkalla! Suunnistamisen täytyy olla hyvin hallussa, koska kirjassa mainitaan vain kerran oikean suunnan varmistamisesta poliisilta.

Pyöräilyosuus alkaa lennon jälkeen Malagasta ja etenee ensimmäiseksi kohti Sierra Nevadan vuoristoa. Rämö kuvaa tarkkaan matkan vaiheita vuoristossa ja alkuun lukijaa uhkaa miltei uuvahtaminen matkan verkkaiseen tahtiin. Näkökulma muuttuu, kun sovitan lukurytmiäni hitaaseen etenemiseen - sehän on koko jutun juju. Jokainen polkaisu on tärkeä, polttavassa auringossa ja ohenevassa ilmanalassa on osattava arvioida voimansa oikein ja vältettävä totaalinen uupuminen. Yksin kulkiessaan saa ja pitää harjoittaa monenlaista itsensä kuulostelua ja itseensä tutustumista. Varjon löytäminen voi typistyä yhden yksittäisen oliivipuun varaan vuoren rinteellä.Vuoristotauti ei ole vaaroista vähäisin. Vuoristoteillä, -poluilla ja pientareilla tien kunto vaihtelee ja liikennettä on tai ei ole. Vastaantulija on oikealla tai väärällä puolella. Hauskaa on myös miettiä yksin yöpymisiä pienen pienessä teltassa vuoristossa. Leiripaikan etsiminen, pystyttäminen ja jälleen purkaminen on oma rutiininsa. Joskus teltan ulkopuolelta saattaakin kuulua yksittäisiä askelia, ainakin nelijalkaisia asukkeja vuorilla on moneen lähtöön.

Andalusiasta matka jatkuu Afrikkaan, Marokkoon. Kertomukseen lomittuu yhä enemmän vaihtuvien maiden ja mantujen historiaa ja kuvausta vallitsevista oloista. Rämö kertoo kohtaamistaan motoristeista, kilpa- ja retkipyöräilijöistä - ja ilmeisestä yhteydentunteesta yli kansallisuusrajojen. Ainoa yhdistävä tekijä ei suinkaan ole pyöräily, yhtä hyvin se voi olla jalkapallo-ottelun seuraaminen kahvilan tai baarin tv:stä. Gibraltarin vaiheita on kuvattu kiinnostavasti, onhan se strategisesti hyvin merkittävä Atlantin ja Välimeren, Euroopan ja Afrikan välissä. Kirjan valokuvat havainnollistavat tekstiä ja ilmeikkäät piirustukset antavat lisää vauhtia omalle mielikuvitukselle, kun lukijana roikuin mukana mielenkiintoisen reissun vaiheissa.

Kirja oli ensimmäinen lukemani pyöräilymatkakirja ja sellaisena avasi aivan uusia ovia maailmalle. Toimii siis hyvin myös kotisohvalta, ja tietenkin pyörämatkaa - tai patikkamatkaa vuorille - suunnittelevalle inspiraation ja tiedon lähteenä. Timantteina kirjasta jäi mieleen myös ne muutamat katsahdukset Matti Rämön sisimpään. Ajatukset yksinäisyydestä, yhteisöllisyydestä ja niistä elämän eväistä, joilla itse kukin kampeaa itseään eteen päin. "En tiedä, onko vuohipaimenilla sittenkin älypuhelun taskussa, mutta jo pelkkä vuohilaumojen vaellus kuivilla rinteillä riittää vahvistamaan uskoani, että lopultakin todella tärkeät asiat eivät noudattele lyhyitä aikasyklejä." (Lainaus kirjan sivulta 331.)