Lyhyt matka perille
Kati Reijonen
Atena,
2016
Luen tätä kirjaa nyt toistamiseen. Hitaasti, nautiskellen. Voinko siis olettaa, että ensimmäinen lukukerta aiheutti kohtuullisen kokoisia nytkähdyksiä pääni sisällä? Minun ei tarvitse "suorittaa" tätä kirjaa alta pois, vaikka lukemattomien pino houkuttaisi jo tarttumaan seuraavaan. On ylellistä pysähtyä ja olla.
Mielessäni vilahtelee satunnaisia kirjan tuomia oivalluksia, vielä jäsentymättömiä ja epätarkkoja. Se riittää, kun on vasta matkalla.
Jo ensimmäisellä lukukerralla olin laittanut merkkejä kohtiin, joihin palaisin myöhemmin. Uudella kierroksellani löydän niitä aina vain lisää. Ajattelen kaikkia elämäntapaoppaita, joita olen elämäni aikana selaillut ja joiden viisaudet ovat melko pian hautautuneet uusien projektien alle. Ne ovat saattaneet raapaista pintaa, kunnes olen alkanut epäröidä ja kuitannut ne amerikkalaisena mielen hömpähtävänä parantamisena. Monesta vinkistä voisi ottaa oppia, mutta arki vie mennessään ja niinpä siirrän elämäni remontit johonkin horisontissa siintävään mukasopivampaan aikaan. Kuinka ollakaan, Kati Reijosen kirjan sivuilla monet hänen guruistaan alkavat puhua minullekin. Voimalauseet, vastuu omista valinnoista, vetovoiman laki - miten loogista!
Kuvia ja mielikuvia, itsestämme ja toisista. Joitakin vuosia sitten olisin saattanut lukea lehtijutun Kati Reijosesta ja ajatella: Juuri hänenlaisillaan elämä on hallussa. Laaja-alainen koulutus aina tohtorin titteliä myöten, maailmankansalaisuus ja siis ulkosuomalaisen monivinkkeliset näköalat elämään, perhe ja työ. Totuus on kuitenkin se, että parhaimmatkaan takuut eivät riitä loppuelämäksi eikä matkavakuutusta saa elämän karikkojen varalle. Sen saa Kati Reijonenkin kokea, kun hänen lapsensa sairastuu vakavasti, pitkä avioliitto päättyy ja hän joutuu työttömäksi. Ei kahta kolmannetta, kuten sanotaan. Ja juuri noita asioitahan me usein eniten elämässämme pelkäämme. Monta hyvää pelkotilaa menee jopa hukkaan odotellessa katastrofia, joka ei ehkä koskaan tapahdu. Entä kun tapahtuu? Merkillistä kyllä, realisoitunut romahdus onkin usein paremmman alku. Kaikki suorittamisen, yhteiskuntakelpoisuuden ja menestyksen alta voi alkaa raaputtaa esiin kaiken tohinan keskellä unohtunutta itseään.
Lukijana sain lähteä tuolle riemullisen itsensä löytämisen matkalle Kati Reijosen mukana. Alkuvaiheessa hän ruotii itseään tarkkanäköisesti ja uskonpa, että monen on helppo tunnistaa samoja tuntemuksia itsessään. Tunteen skaala on toki laaja, joudunko vain kohtuullisesti nipistämään omannäköisestäni elämästä vai menevätkö kaikki voimat sinnittelyyn muiden ja omienkin tavoitteiden täyttämisessä?
Lyhyt matka perille puhuu elämästä, henkisyydestä ja hengellisyydestä, arvoista ja uskomuksista - ja ennen kaikkea meditaatiosta ja sen voimasta. Lapsesta asti meitä ohjataan ulkoa päin, opimme ympäristömme arvot ja asenteet,
"Mutta kun lopulta sain työn valmiiksi, minua ei odottanutkaan onni ja autuus
vaan täydellinen romahdus. Tajusin tehneeni hirveän virheen.
Olin pannut kaiken kalleimman omaisuuteni, elämäni, jäihin keskittyäkseni työhön,
jonka ainoana hedelmänä oli akateeminen oppiarvo."
Meditaatiossa käännymme itseemme ja sisäisen rauhan ja onnellisuutemme puoleen. En hetkeäkään epäile, etteikö todelliseen minäämme olisi koodattu suurta viisautta - niin tavattoman ylivoimaisella tekniikkalla ihme nimeltä ihminen on rakennettu. Ja Kati Reijosen kirjaa lukiessa herää kyllä innostus tutustua siihen aitoon ja alkuperäiseen minään. Ja matkapäivinään joutuu kysymään itseltään Tommy Tabermannin sanoin: Kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti