Michael Katz Krefeld
LANGENNEET
Like Kustannus Oy, 2014
352 sivua
Ilman ulkopuolista yllykettä, Like Kustannus Oy:n
lahjoittamaa ennakkokappaletta, olisin tuskin tarttunut Michael Katz Krefeldin
kirjaan Langenneet. Vaikka luenkin kirjallisuutta laidasta laitaan, dekkareiden
osuus jää yleensä vähäiseksi. Eri tyylilajit ja ennestään tuntemattomat
kirjailijat tarjoavat kuitenkin aina kiinnostavan haasteen löytää uutta ja samalla mahdollisuuden
kasvattaa omaa tietämystään kirjallisuuden saralla. Ei se kuulkaas
lukuharrastus sillä tavalla pyöri, että pitäytyy vain omissa lemppareissaan.
Michael Katz Krefeld on tanskalainen kirjailija ja
tv-käsikirjoittaja. Hänen edellinen teoksensa Sort Sne Falder palkittiin Tanskan parhaana rikoskirjana ja se kilpaili maansa ehdokkaana myös parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävästä Lasiavain -palkinnosta. Kirjan käännösoikeudet on ostettu 18 maahan, joten ihan tuiki tuntemattomasta kaverista pohjoismaisittain ei siis voi olla kyse. Ilmeisesti tämä on kuitenkin ensimmäinen suomeksi käännetty Krefeldin kirja; tanskalaisia dekkareita Suomen markkinoilla on tähän asti ollut tarjolla hyvin vähän.
Langenneet on rikossarjan ensimmäinen osa, joka kuljettaa kolmea eri tarinaa rinnakkain. Juonen edetessä tarinat kietoutuvat toisiinsa. Eri kerrosten päällekkäisyys toimii kirjassa jouhevasti ja henkilögalleria pysyy hyvin lukijan hallinnassa. Päähenkilöistä Thomas on sairauslomalla oleva rikosetsivä, joka lääkitsee tuskallisen hidasta hermoromahduksesta toipumistaan oluttuopillisilla. Masha on liettualainen nuori nainen, joka päätyy ihmiskaupan kohteeksi ja jonka tulevaisuudenhaaveet valuvat tyhjiin Tukholman alamaailman onkaloissa. Kolmanneksi päätekijäksi taustalta nousee murhaaja, jonka henkilöllisyyttä en juurikaan ennen loppuhuipennusta osannut itse arvailla. Kerronta on suoraviivaista ja kielenkäyttö usein karkeaa, lukija joutuu pyyhkimään verenroiskeita silmiltään kerran jos toisenkin. Kirjaa leimaa ilottomuus ja vaihtoehtojen olemattomuus, jopa rikolliset ovati tietyllä tavalla valintojensa uhreja. Silti ajoittain kirjassa pilkahtelee myös toivoa ja inhimillisyyttä. Äiti uskoo tyttärensä hyvyyteen, muisto rakkaasta koirasta saa paatuneen rikollisen hetkellisesti heltymään.
Tiedän, etten olisi jäänyt Langenneita kovin pitkäksi toviksi jäänyt tv:stä seuraamaan. Ensimmäisten nyrkiniskujen jälkeen olisin todennut, että "tää on niin tätä" ja niputtanut sarjan loputtomien väkivaltasarjojen ja -elokuvien jatkoksi. Eivät ole mun juttuni. Sen sijaan luettuina nuo samat tilanteet luovat sen koukuttavan juonen, jonka vuoksi kirjaa ei voi päästää käsistään, ennen kuin rikos on ratkaistu. Jännitystä kirjasta ei puutu, vaikkakin kriittiset käännekohdat ovat ratkaisuiltaan lievän epäuskottavia. Ehkä kokenut rikosetsivä olisi tarvinnut hieman vahvemman motiivin lähteäkseen leikkiin mukaan. Ehkä alamaailman Suuri ja Voittamaton on lopulta aivan liian helposti yllätettävissä. Koska kyseessä on rikossarjan avaus, kirja jättää myös avoimia kysymyksiä. Kun kirjailijan nimi on näin tullut tutuksi, todennäköisesti lukisin myös jatko-osan. Thomasin oman elämän tragedia jäi vielä vaille vastausta.
Langenneet on rikossarjan ensimmäinen osa, joka kuljettaa kolmea eri tarinaa rinnakkain. Juonen edetessä tarinat kietoutuvat toisiinsa. Eri kerrosten päällekkäisyys toimii kirjassa jouhevasti ja henkilögalleria pysyy hyvin lukijan hallinnassa. Päähenkilöistä Thomas on sairauslomalla oleva rikosetsivä, joka lääkitsee tuskallisen hidasta hermoromahduksesta toipumistaan oluttuopillisilla. Masha on liettualainen nuori nainen, joka päätyy ihmiskaupan kohteeksi ja jonka tulevaisuudenhaaveet valuvat tyhjiin Tukholman alamaailman onkaloissa. Kolmanneksi päätekijäksi taustalta nousee murhaaja, jonka henkilöllisyyttä en juurikaan ennen loppuhuipennusta osannut itse arvailla. Kerronta on suoraviivaista ja kielenkäyttö usein karkeaa, lukija joutuu pyyhkimään verenroiskeita silmiltään kerran jos toisenkin. Kirjaa leimaa ilottomuus ja vaihtoehtojen olemattomuus, jopa rikolliset ovati tietyllä tavalla valintojensa uhreja. Silti ajoittain kirjassa pilkahtelee myös toivoa ja inhimillisyyttä. Äiti uskoo tyttärensä hyvyyteen, muisto rakkaasta koirasta saa paatuneen rikollisen hetkellisesti heltymään.
Tiedän, etten olisi jäänyt Langenneita kovin pitkäksi toviksi jäänyt tv:stä seuraamaan. Ensimmäisten nyrkiniskujen jälkeen olisin todennut, että "tää on niin tätä" ja niputtanut sarjan loputtomien väkivaltasarjojen ja -elokuvien jatkoksi. Eivät ole mun juttuni. Sen sijaan luettuina nuo samat tilanteet luovat sen koukuttavan juonen, jonka vuoksi kirjaa ei voi päästää käsistään, ennen kuin rikos on ratkaistu. Jännitystä kirjasta ei puutu, vaikkakin kriittiset käännekohdat ovat ratkaisuiltaan lievän epäuskottavia. Ehkä kokenut rikosetsivä olisi tarvinnut hieman vahvemman motiivin lähteäkseen leikkiin mukaan. Ehkä alamaailman Suuri ja Voittamaton on lopulta aivan liian helposti yllätettävissä. Koska kyseessä on rikossarjan avaus, kirja jättää myös avoimia kysymyksiä. Kun kirjailijan nimi on näin tullut tutuksi, todennäköisesti lukisin myös jatko-osan. Thomasin oman elämän tragedia jäi vielä vaille vastausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti