Varistyttö

      

Erik Axl Sund

Varistyttö

Otava, 2014

Lomaviikon kunniaksi hain kirjastosta pinon kirjoja, joista kaksi uutuuskirjaa ovat itseoikeutetusti

lukulistan kärjessä lyhyemmän laina-aikansa vuoksi. Ihan ensimmäiseksi käsissä kului Erik Axl Sundin Varistyttö. Kirja,jota en olisi halunnut lukea. Kirja, jota en pystynyt lopulta pystynyt laskemaan käsistäni ennen loppuhuipennusta. Ja mitä loppuhuipennukseen tulee, se jättää lukijanrotkon reunalle ja arvauksen varaan. Odottamaan.

Erik Axl Sund on yhteisnimitys kirjailijaparille Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Aiemmin miehet ovat tehneet yhteistyötä muun muassa musiikin parissa, nyt voimat on yhdistetty kirjasarjan kirjoittamiseksi. Varistyttö on trilogian ensimmäinen osa, jatkoa seuraa myös suomeksi melko tiiviissä tahdissa.

Alkuun lukeminen oli työlästä, tekstin raakuus ja synkkyys tympäisi. Lapsiin kohdistuva väkivalta tuntuu mässäilyltä ja ankeuttaa lukijan mieleen. Kun ruumis toisensa jälkeen löytyy, uhrit ovat nuoria poikia. Poikia, joita kukaan ei tunnu kaipaavan. Aikakaudet ja paikat vaihtelevat, kun tarina etenee lyhyinä kappaleina. Kuvaukset Sierra Leonen lapsisotilaista tekevät fiktiivisestäkin osuudesta ja syys-seuraussuhteista enemmän totta. 

Rikoskomisario Jeanette Kihlbergin yksityiselämä ei ole erityisen hohdokasta ja työ tuntuu olevan hänen elämänsä keskiössä. Siitäkin huolimatta, että naisena hän ei juurikaan voi tukeutua työyhteisöönsä ja yksinpuurtaminen on usein raskasta. Pahoinpideltyjen, surmattujen poikien tutkintaan Kihlberg hakee apua myös keskusteluista psykoterapeutti Sofia Zetterlundin kanssa. Naiset huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa, sekavien elämäntilanteiden keskellä kaivataan ystävää. Menneisyyden traumat lojuvat synkkinä mielen pohjamudissa ja pulppuavat ankarina tekoina pintaan.

Jos kirjan lukemisen aikoo jättää kesken, se on tehtävä hyvissä ajoin. Mitä pitemmälle juoneen kiinni pääseminen kesti, sitä enemmän tekstin synkkyys painoi. Kirjan juoni on kuitenkin niin yllättävä ja kekseliäs, että se "haihdutti" tapahtuneet raakuudet taustalle ja loppu olikin lukemisen juhlaa. Kun tapahtumat alkavat vyöryä eteen päin, niin sen jälkeen kaikki kortit on katsottava - ja sittenkin viimeisen sivun jälkeen tyydyttävä odottamaan kesäkuussa ilmestyvää seuraavaa osaa, Unissakulkijaa.