sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Graniittimies




Sirpa Kähkönen
Graniittimies


Otava,
2014


Nyt syyskuussa ilmestynyt Graniittimies on Sirpa Kähkösen yhdeksäs romaani. Sain kirjan arvostelukappaleena Otavalta ja se on eittämättä yksi syksyn vaikuttavimmista lukukokemuksista. Graniittimies ikään kuin jättää jälkeensä tilan, josta ei voi hypätä suoraan seuraavaan kirjaan ja toisenlaiseen maailmaan. Sen täytyy antaa vaikuttaa ja antaa sitten haihtua oman aikataulunsa mukaan mielen päältä. Kirjan kiehtova tarina on samalla myös tuhtia historian kertausta. Ihailen sitä taustatyön määrää, mikä tällaisen historiallisen romaanin työstämisessä on.

Kansalaissodan jälkeen 15000 suomalaista loikkasi Neuvostoliittoon maanpäällistä onnelaa etsimään 1920-1930 -luvuilla. Myös kirjan Ilja ja Klara lähtevät hiihtäen kevättalvella 1922 Suomesta Petrogradiin omistautuakseen sosialismin rakentamiselle. He vaihtavat nimensä, jättävät perheensä, äidinkielensä ja kaiken tutun taakseen. Lähdön syyt ovat poliittiset, sillä Ilja on ollut vankileirillä ja he tuntevat kotimaansa hylänneen heidät. Tuoreena avioparina myös rakkaus ja halu rakentaa yhteistä tulevaisuutta yhdistää heidät. "Minä olisin seurannut miestäni vaikka maankuoren alle tai meren syvyyksiin."  Iljalla ja Klaralla on puolueen lupa tulla maahan ja puolue myös sanelee heidän asuinpaikakseen Petrogradin.

Uusi elämä on täynnä haasteita ja koettelemuksia,  Nuorella parilla on haaveensa ja unelmansa paremmasta, joita he alkavat sovittaa raameihinsa vieraassa kaupungissa. Maa on vallankumouksen jälkeen käynyt sisällissotaa ja siitä on ehtinyt kulua vasta muutama vuosi - elämää leimaa muutos ja vakiintumattomuus. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ollut ja usko parempaan auttoi eteen päin: "Minun olisi pitänyt osata puhua rehellisesti silloin, myös vaikeuksista - että niitä on kaikilla ja että toverit on tehty niitä jakamaan. Mutta minusta tuntui, että pettäisin ne ihmiset, jotka tekivät aamusta iltaan työtä. Vallankumouksen tehdessään he olivat ottaneet vastuulleen jättiläisurakan." Ilja ja Klara siis opiskelevat ja saavat ympärilleen uusia ihmisiä, joista kasvaa heidän lähipiirinsä ja joiden kautta tarina saa lihaa luiden ympärille.

Ilja ja Klara toteuttavat unelmaansa eri tavoin. Miehen suuriin suunnitelmiin sopii teoreettisempi ote, hän opiskelee ja liittyy myöhemmin juhlallisin menoin kommunistisen puolueen jäseneksi. Klara löytää oman tehtävänsä katulasten parista ja siitä työstä tulee hänelle kaikkein tärkeintä. Naisen rooli on jälleen kerran huolehtia, kantaa vastuuta ja toimia konkreettisesti lähiympäristönsä hyväksi. Alkuun Klara on myös kirjan minämuotoinen kertoja ja nousee voimallisimmin tarinasta esiin, tulee ainakin minulle koko henkilökaartin läheisimmäksi. Katulapset ovat yksi kirjan suuria teemoja. He muodostavat oman yhteisönsä ja heillä on oma slanginsa, elämää säätelee rankat lainalaisuudet hengissä pysymisen ja selviämisen keinoista. Kellareissa asuneista sisaruksista,  Dunjasta ja Genjasta, tulee erityisen tärkeitä Klaran elämässä.

Kirjan loppupuolella väsynyt ja hauras Klara luopuu kertojan roolistaan ja siirtyy taustalle. Eletään vuotta 1935, paikkana on Skatshki Pietarin ulkopuolella. Kirjan henkilöillä on tilinpäätöksen aika itse kullakin, vallankumous on kääntynyt omiaan vastaan ja haaveet paremmasta vaihtuneet alistuneisiin tunnelmiin. Muistot entisestä elävät mielessä, enimmäkseen vain muistuttaakseen siitä, mihin ei ole enää paluuta. Poissa oli kauneus ja nuoruus, uteliaisuus, paljolti rakkauskin. Monesta seikasta oli syytä vaieta: "Vankila opettaa, Galkin sanoi. Vankila on paras paikka tehdä uusia ihmisiä. Ei ole sen veroista. Jelena katsoi Galkiniin. Sanoista ei voisi tuomita eikä hirttää - no olivat oikeaoppiset ja puhtaat. Mutta kasvojen ilme oli niin katkera ja viisas, että kukaan ei erehtyisi niiden viestistä." 

Pietari-Petrograd-Leningrad. Kaupunki on koko ajan vangitsevana läsnä, se sitouttaa asujansa syvästi itseensä. Mitä siitä, jos kadut ovatkin kylmää kiveä - hengetön kaupunki ei toden totta ole. PITER tatuoituna käsivarteen lapsetkin ovat kaupungin omiksi merkitsemiä. Piteriin liittyy paljon symboliikkaa ja muutenkin tuntuu, että kirjassa on paljon harkittua ja hienoa vertauskuvallisuutta. Se on niin kotonaan kirjan tunnelmassa ja kerronnassa, erityisesti kun kuvataan aihetta, joka vaatii punnitsemaan jokaista sanaansa ja usein vaikenemaankin. Tärkeäksi kirjan tekee myös se, että monelle suomalaiselle kirjalla on henkilökohtainen ja omaan perhehistoriaan liittyvä sanomansa. - onhan tässä oman maamme historiasta myös kysymys. Kyllä, voi kyllä suosittelen Graniittimiestä lämpimästi, kun hakusesssa on Lukuelämys isolla ällällä.


perjantai 19. syyskuuta 2014

Pepperoni & Pikilanka




 Pepperoni & Pikilanka (Satakielisiskot)
Marja Orkoma


Mäkelä,
2014



Marja Orkoma oli minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus, kunnes tunnistin nimen takaa Pirkko Arhipan ( oik. Syynimaa). Olenhan toki hänen dekkareitaan lukenut. Rikosromaaneja häneltä onkin ilmestynyt pitkän listan verran, ensimmäinen jo vuonna 1968. Myös viihderomaaneja Pepperonin & Pikilangan tyyliin on ihan kunnioitettava määrä. Tämänkertainen esittelykirja ja Kustannus-Mäkelä Oy:n lahjoittama arvostelukappale on Satakielisiskot -sarjan toinen romaani. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Satakielilaaksoon, joka monin tavoin tuo mieleen Naantalin. Kirjan päähenkilöt ovat kaksi yritteliästä nuorta naista, Henna ja Auri. He jakavat ison vanhan puutalon, jossa on tilaa sekä molempien kodille että yritystoiminnalle. Lesti & Lautanen on hauska ja naisten bisnekset yhdistävä nimitys Hennan suutarinliikkeelle ja Aurin lounasravintolalle. Yritykset ovat toimineet vajaan vuoden ja vakiinnuttaneet paikkansa jo ihan mukavasti pienellä paikkakunnalla. Talven jatkuessa tavanomaista pitempään suutarin palveluille on kysyntää, ja yleinen taloustilannekin on omiaan pidentämään Hennan työpäivää - kannattaa korjauttaa vanhaa sen sijaan, että ostaisi uutta. Auri puolestaan suunnittelee laajentavansa liiketoimintaa pitopalvelun suuntaan.

Yrittäjän päivä on siis pitkä, mutta Hennaa ja Auria tarvitaan myös kuuntelijaksi ystävän ongelmille ja vanhemmatkin kaipaavat tytärtensä tukea. Pientä romanttista vipinää toki myös riittää kauniiden naisten ympärillä eikä sydänsuruiltakaan voi välttyä. Vaikka ei olisi sarjan ensimmäistä romaania (Lesti & Lautanen, 2013) lukenutkaan, on helppo päästä naisten elämästä kartalle Pepperonin & Pikilangan perusteella. Toki sarja kuin sarja, niin ainahan olisi fiksua edetä kronologisen järjestelmällisesti.

Miten tämän kirjan nyt sitten määrittelisi... Kevyttä hömppää, mukava välipala suurten tunteiden vastapainoksi. Sujuvaa tekstiä, viihdyttävää vaikka matkalukemiseksi. Tykkäsin, mutta täysiä pisteitä kirja ei kuitenkaan minulta saa. Jokaisesta kirjasta oppii kuitenkin uutta, jokin sana jää mieleen. Kuten vaikkapa litkaaminen. Jos joku tulisi hakemaan sinut litkaamaan, kuten Matti Hennan, niin mistäpähän itsesi löytäisit?

torstai 18. syyskuuta 2014

Random.org -onnetar on puhunut


   Hetken kyllä mietin, että pitäisikö pusukirjan arvontaa sittenkin lykätä flunssakauden yli... Mutta mitä vielä, Ressu on oikealla asialla levittäessään pusufilosofiaa. Rakkautta ja lämpöä siis jokaisen syksyyn. Ja jos pussatessa nuhapöpöt juhlivatkin, niin lääkkeeksi sitten kuumaa mehua, viltti ja Tommy Tabermannin säkeitä.

Napsuttelin kaikki arvat Exceliin ja suoritin pariin kertaan tarkistuslaskennan. Mieltä kutkutteli mukavasti; sen kerran kun Random.orgin (joka piti tietenkin taas googlettaa, että mistä moinen lottokone löytyykään) GO-nappulaa painaa, niin vastaus on ruudulla saman tien. Ja tällä kertaa näin:

Ensimmäinen kirja: maaria
Mukana kahdella arvalla, ensisijaisesti kiinnostaa tuo pusukirja :)


Toinen kirja: kka1968
Kivat kirjat ja blogikin ;)



Laitan viestiä teille molemmille ja maarian ensisijainen valinta on pusukirja. Mutta koska naisen mieli on muuttuvainen, varmistan asian vielä viestissä :)
Sen jälkeen postittelen kirjat mahdollisimman pikaisesti.

Kiitos kaikille mukana olleille!

*********************************************

Huhuu, kka1968! 
Odottelen yhteydenottoasi edelleen !


***********************************************


lauantai 13. syyskuuta 2014

Arvontamuistutus


Vielä ehdit mukaan arvontaan!

Ja 15.9. alkaen on voimassa myös tuo 
Lasten pikku-kammarin 
alekoodi:

Tarkemmat ohjeet
postauksessa
23. elokuuta

Arvonta on päättynyt !

torstai 11. syyskuuta 2014

Pyydä luokse sun





Pyydä luokse sun
Albert Espinosa


Bazar,
2014




Yksinkertaisen kaunis kansi kätkee sisälleen hyvän mielen tarinan. Tässä teille toinen vinkkaukseni Kirjavinkkien puolelta!

Eikä kahta kolmannetta (eikä kolmannes paritta); luennan alla juuri nyt mielenkiintoinen Rakkahin sisko...
Stay tuned   

linkistä pääset lukemaan kirja-arvostelun:

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pyyda-luokse-sun/



.

torstai 4. syyskuuta 2014

New Yorkin lentävä suomalainen





New Yorkin lentävä suomalainen
Jouni Tossavainen


Like,
2014



Syyskuun lukuhetkiä olen rikastuttanut Jouni Tossavaisen uutuuskirjalla, joka kertoo Hannes Kolehmaisesta. Kirja olikin minulle harvinaista herkkua, sillä urheiluaiheisia romaaneja olen lukenut tuskin ollenkaan tähän mennessä. Tässä kirjassa minua kiinnosti urheilusankarin itsensä lisäksi ajankuvaus; taustalla juuri itsenäistynyt Suomi ja kiihkeät poliittiset kuviot, tarinan tapahtumapaikkana suuri ja suomalaisiakin luokseen houkuttava Amerikka.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon ja keskittyy vuoteen 1921. Vaikka tarina eteneekin päiväkirjamerkintöjen mukaan, aiemmat tapahtumat ja niiden syyt, koko henkilöhistoria lomittuu ehjäksi kokonaisuudeksi. Kuva Hanneksesta ja Kolehmaisten veljeksistä piirtyy aina lapsuuden ajoista asti: " Sillä aikaa kun äiti Sofia pesi herrasväen pyykkejä Kallavedessä näpit punaisena, Kolehmaisen kakarat saivat hiihtää ja juosta, jos kohta tehdä muutakin ilkeyttä siitä useimmiten kiinni jäämättä." Päällimäisenä on kuitenkin vuodet New Yorkissa, missä Hannes asui vuosina 1912-1921 nuoren perheensä kanssa. Hän työskenteli muurarina, samoilla rakennustyömailla teki pitkää päivää moni muukin paremman elämän perään lähtenyt suomalainen. Omalla porukalla seurattiin siis varmasti tarkkaan myös tapahtumia merten takana Suomessa, niin punaisten ja valkoisten vastakkainasettelua kuin maailmanlaajuisemminkin työläisten ja omistavan luokan suhteitakin. Eikä pelkästään seurattu sivusta, vaan noiden vuosien ristiriidat ja kuohunta ulottuivat tavalla tai toisella amerikansuomalaisten perheiden arkeen joskus pelottavallakin tavalla. Petturin leiman saanut joutui harkitsemaan kahdesti mahdollista Suomeen paluutaan. Vaan minkäs teet, kun mieheen iski Suomen kaipuu. Hannekseenkin.

Päiväkirjan tahdissa syntyy myös "tilikirjaa", johon Hannes merkitsee tarkkaan tekemänsä harjoitukset. Jo Tukholman olympialaisissa kolme kultaa ja yhden hopean tuonut mies joutui kuitenkin harjoittelemaan vaimoltaan salaa. Hän kävelee työmatkoja ja lenkittää koiraa, harjoittaa paikallaan juoksua työmatkallaan lautalla tai saunan takana. Oman osansa kirjassa saavat myös elämäntapavalinnat; Hannes luottaa kasvisten voimaan ruokavaliossaan ja jättää terävämmät juomat väliin.

Vaimo Alma on siis vaatinut mieheltä lupauksen juoksemisen lopettamisesta. New Yorkin läpijuoksun lähestyessä harjoittelu tulee entistä tärkeämmäksi ja pohdiskelut kilpailijoiden tekniikoista ja tyyleistä valtaavat ajatukset. Parisuhdetta rasittaa moni muukin asia kuin juoksu, perhe-elämän kuvaukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Suunnitelmat Suomeen muutostakaan eivät vaimoa innosta.

Kirja on mielenkiintoinen paketti 1920-luvun historiaa amerikkalaisin ja suomalaisin silmin, Ja ennen kaikkea sen ajan huippu-urheilijan näkökulmaa ja haasteita, paitsi henkilökohtaisesti myös laajemminkin yhteiskunnallisesti nähtynä. Kuka edustaa ja mitä, amatöörinä vai ammattilaisena... "Ja tämä rusettikaulojen kosto vain sen takia, että Albin Strenroos ei suostunut lähtemään Antwerpeniin. Hannes sen sijaan juoksi ja turpaan tuli niin Suomen köyhiltä kuin Amerikan rikkailta, joita kuulustelijoidensa kanssa edusti New Yorkissa vallan ottanut seura NYAC." Kirjan lukeminen oli myös haastavaa, kun yritin Hanneksen tarinaa hahmottaa sen ajan raameihin - Suomen historiaan se oli helpompaa, mutta urheilun historiasta tietoa oli sitten sitäkin vähemmän. Tästä oli kuitenkin hyvä aloittaa!

Kirja on Liken lahjoittama arvostelukappale.


http://www.hs.fi/kulttuuri/a1420177134853

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9520111026