tiistai 28. kesäkuuta 2016

Esikoisten lunastus






Esikoisten lunastus
Samuel Davidkin



Johnny Kniga,
2016



Toki halusin kantaa korteni kekoon kesäkuun dekkariviikolla. Kirjapinosta valikoitui luettavaksi Samuel Davidkinin esikoisromaani Esikoisten lunastus.

Saksan poliisi kaipaa tietoja tohtori Julian Zellhausenin liikkeistä ja ottaa yhteyttä Helsingin rikostorjuntayksikköön. Jäljet johtavat Korkeavuorenkadulle asuntoon, jota rikoskonstaapeli Leo Asko lähetetään tutkimaan. Omintakeiseen tyyliinsä Asko haluaa etukäteen tietää tapauksesta lähinnä vain osoitteen; hän haluaa tehdä omat havaintonsa ilman ennakkotietoja tilanteesta. Hänen persoonalleen omin päin työskentely sopii muutenkin; mitäpä se alkuun hänen työnantajalleen kuuluu, että hän pyytää avukseen kenttätyöstä syrjään siirretyn Daniel Janovskyn. Miehet toimivat yhdessä tietäen tarkkaan, että kustannussäästöjen kurittamassa rikostorjuntayksikössä heidän sooloiluaan ei katsota suopein silmin, ellei tuloksia synny.

Janovsky on vakaumuksellinen juutalainen ja hänen tietämyksensä ansiosta tutkijakaksikko pääseekin heti epämääräisen tapahtumaketjun jäljille. Mitä ikinä outojen tapahtumien takana onkin, se näyttää liittyvän ortodoksijuutalaisiin. Johtolangat vihjaavat arvokkaaseen aarteeseen ja poliisit saavat huomata useammankin ryhmittymän tavoittelevan sitä.

Minua viehätti Davidkinin dekkarissa kaksi asiaa. Ensinnäkin juutalaisuus dekkarin aihepiirinä ja sen taitava ja asiantunteja käsittely oli innostavaa. Kirja puhuu nimenomaan Suomen juutalaisuudesta, jonka historia lienee heikosti tunnettua. Toiseksi kirja on niin Helsinki-teemainen kuin olla ja voi. Davidkin laittaa henkilöhamonsa mittaamaan keskustan katuja milloin kävellen, milloin juosten – ja jokainen reitti kerrotaan kuin hitaasti nautiskellen. Helsinki katuineen on läsnä joka hetki ja yllättäen se ei missään vaiheessa tunnu toistolta eikä tylsältä. Päin vastoin, mielessä herää muistikuvia omista suunnistuksista, hotellin tai kahvilan haeskelusta pääkaupungin kaduilla. Pisteenä i:n päällä kirja yhdistää Helsingin ja juutalaisuuden historiaa ja lopputuloksena on kaunis paketti. Henkilöhahmot sen sijaan jäävät jotenkin ohuiksi ja etäisiksi – se korjaantunee mahdollisissa jatko-osissa, jos Leo Asko ja Daniel saavat jatkaa uraansa rikostentorjunnassa.

Julkaistu Kirjavinkeissä  28.6.2016

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Uusi kirjanpitolaki käytännössä





Uusi kirjanpitolaki käytännössä
Keskeiset muutokset

Kari Lydman
Tietosanoma, 2016


Vuoden vaihteessa tuli voimaan uusi kirjanpitolaki. Kari Lydman on kirjoittanut lain keskeisistä muutoksista käytännönläheisen ja selkeän oppaan. Lain uudistystyössä on haluttu huomioida erityisesti pien- ja mikroyritykset helpottamalla niiden hallinnollisia velvoitteita. Olennainen muutos on se, että pien- ja mikroyrityksiä koskevat tilinpäätössäännökset ovat nyt tyhjentävästi omassa, erillisessä asetuksessaan (1753/2015, pien- ja mikroyritysasetus). Lakiuudistuksessa on korotettu yrityskoon raja-arvoja huomattavasti, joten Suomen yrityskannasta nyt peräti yli 97% lasketaan pienyrityksiksi ja mikroyrityksiäkin on yli 76%. Muutosten sisältöön perehtyminen on tärkeää niin kirjanpitäjille, yrittäjille itselleen kuin muillekin sidosryhmille.

Kari Lydmanin teksti on hyvin lukijaystävällistä, vaikka kirjanpidon termistö ei täysin tuttua olisikaan. Kirjassa on tehty selkeä jako niihin muutoksiin, jotka koskevat kaikkia kirjanpitovelvollisia ja niihin muutoksiin, jotka koskevat pien- ja mikroyrityksiä. Myös kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisen velvoitteet ja mahdollisuudet on käsitelty lyhyesti. Konkreettisinta tietoa pienyrittäjälle lienee kirjaamisperusteiden ja poistojen merkityksen selventäminen sekä tuloslaskelma- ja tasekaavat. Lopuksi on käyty läpi säätiöitä koskevat muutokset. Kirja on miellyttävää luettavaa myös alan ammattilaiselle, kun sisällöstä on helppoa ja nopeaa hakea tarvittava tieto.

Yllättäen kirjaan sisältyi pieni kirpaisun hetkikin tunnetasolla: Uusi kirjanpitolainsäädäntö ei enää tunne tasekirja-termiä!

Julkaistu Kirjavinkeissä  26.6.2016

torstai 23. kesäkuuta 2016

Mielen hoiva





Mielen hoiva
Myötätunto ja lohdutus voimavaraksi
Mirja Sinkkonen



Kirjapaja,
2016

Mirja Sinkkonen on psykologi, psykoterapeutti ja psykoterapiakouluttaja. Hänen kirjansa rohkaisevat hyvin lempeällä tavalla kohentamaan itsetuntoa, uskomaan omaan vanhemmuuteen ja muutoinkin riittämään itselleen. Yhdessä Paula Tähtisen kanssa hän on tuottanut materiaalia Krito-ryhmien, sielunhoidollisten vertaistukiryhmien, toiminnan pohjaksi.

Mielen hoiva puhuu myötätunnosta ja lohdutuksesta – nimenomaan myötätunnosta ja ymmärryksestä itseä kohtaan. Menneisyyttä ja sen jakamia rakennuspalikoita emme voi muuttaa. Voimme kuitenkin yrittää nähdä persoonallisten havainnointi- ja reagointitapojemme taakse ja ymmärtää, mikä voima kohtaamillamme pettymyksillä ja vaikeuksilla elämässämme on. Haavoittavien muistojen työstäminen auttaa hyväksymään omaa keskeneräisyyttä. Kun armollisuus omaa itseä kohti kasvaa, on helpompi kohdata myös toisen avuntarve. Lentokoneessakin on hätätilanteessa asetettava happinaamari ensin itselle, jotta voisi auttaa muita.

Mielen hoiva on ohut mutta terapeuttinen hyvän mielen kirja. Yleisestä mielenkiinnosta sen lukaisee nopeastikin, masentunut ja itseään kovin sanoin syyllistävä voi lukea kirjaa hitaasti kappale kerrallaan tukea ja myötätuntoa itseensä säilöen. Suosittelen kaikille rohkaisua kaipaaville.

Julkaistu Kirjavinkeissä 24.6.2016

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Superrikkaat ja rutiköyhät





Superrikkaat ja rutiköyhät:
reppureissulla eriarvoistuvassa maailmassa

Päivi & Santeri Kannisto


Atena,
2016


Päivi ja Santeri Kannisto kyllästyivät työelämän kuluttavaan oravanpyörään Suomessa ja vaihtoivat sen urbaanin nomadin vapauteen maailmalla. Tuosta päätöksestä on kulunut nyt kaksitoista vuotta. Amsterdamista vuonna 2004 häämatkalla alkanut reppureissailu jatkuu edelleen. Ennen starttia he myivät omaisuutensa ja luopuivat kaikesta siitä, mikä hyväksyttyjen normien mukaan on tavoiteltavaa ja merkki menestyksestä: työura, pysyvä koti, mahdollisuus hankkia materiaalista hyvää ympärilleen. Matkakokemusten pohjalta on syntynyt lukuisia kirjoja, joista uusin on Superrikkaat ja rutiköyhät. Perinteisestä matkakirjasta poiketen kirja keskittyy paikkojen tai historian sijaan eriarvoisuuden ilmiöön maailmassa.

Valta ja vauraus keskittyvät maailmassa yhä pienemmän ihmisryhmän käsiin ja pankkitileille, vaikka toisaalla ponnistellaankin köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. George Orwellin Eläinten vallankumouksen toteamus pitää edelleen paikkaansa: “Kaikki eläimet ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Kannistot pohtivat eriarvoisuutta eri puolilla maailmaa tapaamiensa ihmisten elämäntarinoiden kautta. Long Islandilla asuva Matthew tutustuttaa heidät wasp-eliittiin, jolla täkäläiset vanhan rahan suvut tunnetaan. Kannistot nimittävät heidät kirjassaan paarmoiksi. Ja koska paarmat haluavat seurustella kaltaistensa kanssa, heitä varten on olemassa Seurapiirirekisteri – kirja, joka sisältää 30 000 eliittiperheen nimet ja osoitteet. Guatemalassa he ovat vieraina vartioidulla asuinalueella ja muurit eristävät heidät turvattomista kaduista, slummeista ja liasta. Aurinkolaseihin sonnustautuneet turvamiehet hakevat lapset koulusta mustilla limusiineillaan. Yhteiskuntien luokkajako on räikeän selvää.

Olen seuraillut Kannistojen reppureissuamista heidän blogistaan ja sähköpostiin tupsahtelevien uutiskirjeiden muodossa. Nyt ilmestynyt kirja jatkaa teemaltaan luontevasti aiempien kirjojen sarjaa ja tuo uutta näkökulmaa myös heidän valitsemaansa antimaterialistiseen elämäntapaansa. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, kuinka rajoittavaa pelko, omaisuuden varjeleminen ja yhteiskunnan luokkiintuminen itse asiassa onkaan. Toisaalla päivän tärkein ratkaistava kysymys on löytää pala leipää tai katto pään päälle. Kirjan kertomukset ovat yksittäisiä välähdyksiä erilaisista yhteisöistä ja jonkin verran niitä selitetään myös eri historioitsijoiden ja tutkijoiden teorioilla ja kirjoituksilla. Maailmanmenosta kiinnostuneelle nopealukuinen ja ajatuksia herättelevä kirja.

Julkaistu Kirjavinkeissä 22.6.2016

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Joulumerkkikodin lapset





Joulumerkkikodin lapset
Katariina Vuori



Like,
2016

Vähänpä tiesin, mihin tartuin Katariina Vuoren kirjaa aloittaessani. Suomessa on puhuttu ja kirjoitettu paljon sodan tunnevaikutuksista ja sen jättämien kipujen siirtämisestä jälkipolville. Sillä on selitetty yksin pärjäämisen pakkoa ja puhumattomuutta, milloin mitäkin. Joulumerkkikodin lapsista lukiessani hämmästyin ja kauhistuin, miten vaiettu ja perheitä hajottava asia tuberkuloosi on Suomessa ollut. Kirjan takakansi antaa hyvin kuvaavan mittarin tuberkuloosin merkittävyydestä: Vielä 1900-luvun alussa Suomessa kuoli tuberkuloosiin yksi ihminen tunnissa. Taudin leviäminen pyrittiin estämään eristämällä sairastuneet ympäristöstään. Tartunta oli erityisen kohtalokasta pienille lapsille.

Joulumerkkikodin lapset on kattava tietoteos tuberkuloosin historiasta ja vaikutuksista Suomessa erityisesti lapsen näkökulmasta. Maassa toimi useita Joulumerkkikoteja vuosina 1936-1973 ja niissä hoidettiin kaiken kaikkiaan yli 5000 vauvaa. Laitokset saivat nimensä siitä, että niiden toimintaa tuettiin joulumerkkimyynnillä. Joulumerkkikoteihin otettiin hoitoon vastasyntyneitä, joiden kotona oli tuberkuloosia. Tuberkuloosia sairastava äiti ei saanut olla missään kosketuksessa vauvaansa; tartunnan voi välttää vain välittömällä äidistä eristämisellä heti synnytyksen jälkeen. Tuberkuloosin hoitoajat olivat pitkiä, eikä lapsen ja vanhemman välille päässyt syntymään minkäänlaista varhaista kontaktia. Joulumerkkikodin hoitajat ja hoitolapset olivat vauvojen ensimmäinen perheyhteisö.

Kirjassa on yli 60 koskettavaa henkilöhaastattelua. Äänen saavat ennen kaikkea Joulumerkkikotien lapset mutta myös heidän äitinsä, hoitajat ja harjoittelijat. Haastateltavat peilaavat tapahtuneen merkitystä omalle elämälleen ja valinnoilleen. Moni heistä on saanut tuntea olevansa erilainen ja ei-hyväksytty, suhde vanhempiin on jäänyt etäiseksi. Usein tuberkuloosi on koettu niin häpeälliseksi, että siitä on vaiettu kokonaan. Joillekin haastatelluille oma joulumerkkikotilapsuus on paljastunut vasta aikuisena. Toisaalta Joulumerkkikoti on tarjonnut turvan, hyvän hoidon ja säännöllisen rytmin – kenties paljon enemmän kuin sairauden ja vaikeuksien keskellä kituuttava perhe olisi koskaan voinut tarjota. Tuberkuloosi oli saattanut viedä jo useamman perheenjäsenen ja sotavuosien poikkeusolot toivat arkeen oman ankaruutensa.

Joulumerkkikodin lapset on hämmentävä lukukokemus, osa vaiettua ja unohdettua historiaamme. Äitien suru ja tuska on vahvasti läsnä, kun he ovat jääneet täysin vaille osallisuutta lastensa alkutaipaleella. Kirjassa on kuvia esimerkiksi lasten kastetilaisuuksista, joissa vauvat ovat hoitajiensa sylissä. Lohdullista sen sijaan on, että hoitajien haastatteluista henkii valtava sitoutuminen työhön ja Joulumerkkikotien arki on kuitenkin tarjonnut vauvoille hyvän alun elämään. Heitä on vahvistettu aurinkokylvyillä ja oikealla ravinnolla ja heidän puhtaudestaan on huolehdittu. Hoitajat ovat kiintyneet syvästi omiin hoidettaviinsa. Joulumerkkikodin lapset on hyvä muistutus siitä, että elämää on useinkin rakennettava niillä palikoilla, jotka itse kullekin jaetaan.

Julkaistu Kirjavinkeissä  4.6.2016

http://www.adlibris.com/fi/kirja/joulumerkkikodin-lapset-9789520112844

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ihon alla





Ihon alla
Oikkonen & Raevaara



Gummerus,
2016

Tiina Raevaaran ja Miikko Oikkosen yhteistyönä syntynyt romaani Ihon alla sijoittuu sairaala- ja tutkimusmaailmaan. Jännittävä tarina puntaroi hyvin ajankohtaista aihetta, lääketieteen arvoja ja periaatteita. Lääketieteen kehitys on ollut valtaisaa, mutta missä rajoissa tiedon hyödyntäminen on eettisesti hyväksyttävää?

Sofia on nuori sairaanhoitaja ja  lääkäriopiskelija, joka sairastaa perinnöllistä verisairautta. Hänen isänsä Hannu on kantasolututkimukseen erikoistunut geenitutkija ja tutkimussairaalan johtaja. Työlleen omistautuneella Hannulla on henkilökohtaisestikin suuria tavoitteita tutkimuksessaan, sillä Sofia on pysynyt hengissä vain kantasoluluovutuksen avulla. Sofian on pelastanut Henri, Hannun luoma klooni.

Henri ja Sofia tutustuvat toisiinsa ravintolassa ja jatkavat juttelua vielä bussipysäkillä alkuyöstä. Tapaaminen päättyy dramaattisesti, kun Henri joutuu auto-onnettomuuteen. Sofian tyrmistykseksi pahoin loukkaantunut Henri viedään hänen isänsä tutkimussairaalaan eikä suinkaan ensiapuun ja sieltä mahdollisesti teholle. Hoitoonohjauspäätös tuntuu sitäkin oudommalta, kun Hannulla on valtava kiire saada Sofia pois sairaalasta ja Henrin lähettyviltä. Isän ja tyttären välillä kipunoi: nuoren Sofian sinisilmäisyys ja oikeudentunto vastaan Hannun omapäinen kokeilunhalu. Molemmilla on luja tahto pelastaa elämää, mutta mikä on erilaisten keinojen moraalinen oikeutettavuus?

Henri on arvoituksellinen oman tiensä kulkija. Hänen tehtävänsä on tuottaa “varaosia” toisten pelastamiseksi ja hän tietää sen. Sofian tapaaminen herättää uudenlaisia tunteita ja herättää Henrin huomaamaan, mitä hänen elämästään on rajattu pois. Henri on ollut olemassa toisia varten, nyt Sofia puolustaa häntä ja haluaa pelastaa hänet.

Ihon alla on tullut televisiosta aiemmin 12-osaisena draamasarjana. Televisiosarjaa enemmän minua viehätti kirjan väreilevä jännitys, joka on viritetty isojen kysymysten äärelle. Missä kulkee raja, kun kyseessä on alkiotutkimus, kloonaus, kantasolututkimus tai eutanasia? Lainsäädäntö sanelee tietyt rajat, jotka eivät välttämättä riitä tutkijan visioille. Tutkimuksissa voidaan tehdä mullistavia läpimurtoja, mutta resurssit hoitaa ihmisiä ovat rajalliset. Reaalimaailmassa on harvoin Hannu-isää pelastamassa lastaan. Kuka siis jakaa pelastuskortit ja millä perusteilla? Raevaara on perinnöllisyystieteen tohtori ja tiedetoimittaja ja ansioitunut myös kirjailijana, joten tarinaa on lähdetty vahvoin eväin rakentamaan. Miikko Oikkonen on käsikirjoittaja-ohjaaja ja ehkä hänen ansiotaan on, että kirjassa on vahvasti mukana myös visuaalinen puoli. Ajatuksia herättävä jännitysnäytelmä, suosittelen.

Julkaistu Kirjavinkeissä 2.6.2016

https://www.adlibris.com/fi/kirja/ihon-alla-9789512402595