Elämänrakentajat

Anne B. Ragde
Tammi, 2018




Norjalaisen Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia on saanut jatkoa jo kahden kirjan verran. Perintötila ilmestyi suomeksi viime vuonna ja nyt uusimman osan, Elämänrakentajat, takakannessa puhutaankin jo Berliininpoppelit-sarjasta. Ragden luomat Neshovin suvun henkilöhahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä niin, että jokainen heistä vuorollaan ansaitsisikin päästä parrasvaloihin. Kirjat kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä, mitä pidemmälle sarjassa edetään, sitä huonommin ne toimivat itsenäisinä. Neshovin porukka on toisinaan kovin nihkeää paljastamaan sisintään, mutta pinnan alla kuohuu, kuplii ja jäytää monimutkaiset ristiriidat.

Tällä kertaa tarina keskittyy pitkälti Tormodiin, jota Neshovin tilalle palannut Torunn haluaa pitää isoisänään. Tosin aiempien paljastusten mukaan sukulaisuussuhde on jotain muuta, mutta menneisyyden synkkyyteen on jo tullut uutta väljyyttä. Tormodinkin elämä on viimein kelvollista ja hänestä pidetään hoivakodissa huolta. Nyt kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa, on aika kohdata myös sisintä kalvavat traumat. Yksinäisyyteen ja kaltoinkohteluun tottunut vanhus saa viimein rohkeutta ja syyn palata Neshoviin.

Margidon hautaustoimistossa on kääntynyt kokonaan uusi lehti, kun Torunn on aloittanut siellä harjoittelijana. Hautausurakoitsija Margido, Neshovin veljeksistä keskimmäinen, on työlleen omistautunut ja valmis tekemään kaikkensa asiakkaidensa eteen. Hän on kuoleman ammattilainen, joka ei voi hellittää roolistaan juuri hetkeksikään kirjan sivuilla. Nyt hänellä on veljentytär apunaan ja Torunn tuo tuulahduksia yhteistyöhön myös työn ulkopuolelta. Torunn kunnostaa Neshovia, puhuu remonteista ja Tormodin voinnista Margidolle.

Arkiset vastoinkäymiset eivät himmennä iloa siitä, että Margido, Torunn ja Tormod ovat yksinäisten vuosien jälkeen löytäneet uudenlaisen perheyhteyden. Torunnilla on myös äitinsä ja hyvä ystävätär jälleen elämässään mukana. Tahollaan Erlend ja Krumme, värikäs homopari, järjestelevät myös elämäänsä uusiksi, kun remontissa ovat sekä huvila että Krummen elämäntavat. Kaiken tämän keskelle iskee kuoleman äkillisyys ja palaset ovat jälleen sen verran sekaisin, että on tilausta kuudennelle osalle.

Toivottavasti Neshovin tarina siis jatkuu, vaikkakin alun intensiivisyys tästä osasta oli jollain tapaa hukassa. Ragde on hyvin tarkka ja yksityiskohtainen kuvauksissaan ja erityisen huolellisesti hän kuvaa hautausurakoitsijan työn vaiheita – joku voi kokea sen liiallisena takertumisena, itse viihdyin Margidon seurassa mainiosti. Tässäpä koukuttava sukutarina norjalaisesta maalaismiljööstä, suosittelen!

Julkaistu Kirjavinkeissä 7.9.2018 

Perintötila

Anne B. Ragde
Tammi, 2017





Luin Neshovin suvusta kertovan Berliininpoppelit -trilogian muutama vuosi sitten yhteen menoon. Perhedraama jäi mieleen kiehtovana lukukokemuksena ja tuntui haikealta jättää tutuksi tulleille kirjan hahmoille jäähyväiset päätössanojen myötä. Nyt Neshovin veljekset ja kumppanit tekevät kuitenkin comebackin, ainakin yhden kirjan verran.

Ragde tuo henkilönsä niin juohevasti näyttämölle heti kirjan alussa, että trilogian tapahtumat on helppo palauttaa mieleen. Tormod on hoivakodissa neljättä vuottaan. Vekkuli homopari Erlend ja Krumme elävät rinnan omaa parisuhdettaan ja lapsiperhe-elämää. Kaikki kunnia heille siitä, että he jaksavat pitää keskinäistä hellittelyään ja keskustelua yllä lastenhoidon ohessa. Hautausurakoitsija Margidollekin on vuosia karttunut lisää ja työhön on tullut uusia paineita, joiden keskellä hän sinnittelee eteenpäin. Onhan hän vähän synkkä ajattelija, mutta samalla myös hyvin vaikuttava ja ammattinsa timantiksi hioma hahmo.

Trilogian suurten tunteiden maatila on yksinäisyydessään pimeä ja rapistunut, pellot on vuokrattu pois. Torunn, josta isä toivoi työnsä jatkajaa, on toisaalla turhautunut ja onneton parisuhteessaan. On aika tehdä uusia suunnitelmia. Onko nyt kulunut tarpeeksi aikaa, jotta Torunn on valmis kohtaamaan kaiken sen rikkinäisyyden ja kaikki ne traumat, joita kerran pakeni?

Perintötilan tunnelmassa on paljon samaa surullista virettä kuin Berliininpoppelit -trilogiassakin. Mutta kuten alkuteoksen nimestä voi päätellä – alltid givelse – aina on mahdollisuus myös ymmärtämiseen ja anteeksiantoon. Vaikeneminen sulaa pikkuhiljaa parempaan kommunikointiin. Jos ja kun tulevaisuus näyttää valoisammalta, niin olisipa hienoa lukea vielä lisää suvun vaiheista!

Julkaistu Kirjavinkeissä 18.10.2017

Berliininpoppelit -trilogia

Berliininpoppelit -trilogia
Anne B. Ragde


Tammi,
2015

Berliininpoppelit-trilogia sulkee sisäänsä Ragden kirjatBerliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Tuhdintuntuista pakettia ei ole syytä säikähtää, sillä tämä tarina kannattaakin lukea aikajärjestyksessä ja yhteen pötköön. Norjalaisesta Neshovin suvusta kertova perhedraama jatkuu tiiviinä trilogian osasta toiseen.

Neshovin veljeksistä Tor on jäänyt kotiin sikalaa hoitamaan ja asuu pahoin ränsistyneellä sukutilalla vanhempiensa kanssa. Margido toimii hautaustoimistoyrittäjänä ja veljeksistä kolmas, Erlend, on nyrjähtänyt omilleen Kööpenhaminaan asti. Perheen sisäiset jännitteet ja salaisuudet ovat pitäneet veljekset erillään vuosikausia. Margidolla ja Erlendillä ei ole ollut intressejä pitää yhteyksiä yllä kotitilalla asuviin vanhempiinsakaan. Tilanne muuttuu, kun äiti vaipuu koomaan ja lyhyen sairaalajakson jälkeen kuolee.

Kolme aikuista poikaa kokoontuu sukutilalle sopimaan hautajaisista ja tilan jatkosta – ja tutustumaan toisiinsa. Veljeksiä ei DNA:n lisäksi tunnu yhdistävän alkuun juuri mikään ja heidän ammattikuntiensa erikoisuus vielä korostaa tätä eroa. Torin elämä keskittyy sikalan ympärille, emakot ovat hänen juttuseuraansa ja vastasyntyneet porsaat hänen ylpeydenaiheensa. Sosiaalinen elämä on olematonta tilan ulkopuolella. Tosin kerran elämässään Tor on todistettavasti ollut intiimisti naisen kanssa, sillä nyt tilalle saapuu myös tytär Torunn. Margidon ammatti vaatii säntillisyyttä, ympäristöä ymmärtävää ja kunnioittavaa pukumiehen elämää. On jaksettava olla tyynen osaaottava puitteista huolehtija toisten surun keskellä. Erlend puolestaan on jättänyt taakseen puoliliekillä elämisen ja kaavamaisen varovaisuuden – hän on elämän nautinnoille altis sisustussuunnittelija. Bollingeria pöytään! Hän on myös veljeksistä ainut, jolla on kumppani vierellään. Kaiken taustalla leijuu vahvatahtoisen edesmenneen Annan henki. Ja entä isä, lähes näkymättömäksi kulunut ja puhumattomaksi käynyt vanhus.

Torin odotukset kääntyvät tyttären puoleen sikatilan jatkamisessa. Sukupolvenvaihdos kattaa laajan skaalan tunteita, epävarmuutta ja riskejä. Ilman surua ja syyllisyyttä ei tilanteesta selvitä Neshovissakaan. Myös vekkuli homopari, Erlend ja Krumme, pääsee tarinan edetessä enemmän esiin. He ovatkin tarinan varsinainen rakkauspari, vaikka pientä yritystä on toisilla tahoillakin.

Ragden trilogiassa tuntuu tapahtuvan erityisen paljon juuri silloin, kun juoni ei juurikaan etene. Veljekset tulevat kauttaaltaan tutuiksi tekstin myötä ja he ovat sydäntä viiltävän paikallaan jokainen omalla tontillaan. Taustojaan vasten he ovat kaiken ankeuden ja vähäeleisyyden keskelläkin sympaattisia hahmoja. Aivan eritoten ihastuin Ragden tapaan kuvata sikalan tapahtumia ja Torin kiinteää suhdetta elinkeinoonsa ja eläimiinsä – elämäntehtäväänsä. Samoin Margidon työtä on kuvattu oivaltavasti; päältä siistiä, vaikka pinnan alla kuoleminen on joskus sotkuista puuhaa. Arjen realismi, päätösten ja valintojen vaikeus on puhuttelevaa. Ei niin kaukanakaan suomalaisesta sielunmaisemasta tämä, ilmankos kosketti syvältä. Suosittelen!

Julkaistu Kirjavinkeissä 17.7. 

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/berliininpoppelit-trilogia/