Suudelkaa minua

Katherine Pancol
Bazar, 2016




Katherine Pancol on julkaissut 17 kirjaa ja hänen kirjansa ovat olleet myyntimenestyksiä niin kotimaassa Ranskassa kuin muuallakin maailmassa. Suomeksi on aiemmin käännetty kaksi trilogiaa ja nyt uusimpana alunperin vuonna 2003 ilmestynyt Embrassez-moi – Suudelkaa minua. Tuorein kirja jatkaa trilogioista jo tuttua naiseuden tematiikkaa ja antaa voimakkaiden tunteiden viedä henkilöhahmojaan.

Kirjailijan itsensä tapaan myös hänen luomansa henkilöt ovat kosmopoliitteja ja tälläkin kertaa maapallo on yhtä suurta kylää: New Yorkia, Pariisia, Hollywoodia, Tsekkiä.

Tarinan keskeisin henkilö on ranskalainen Angela, joka kertaa elettyä elämäänsä ja sen kipukohtia. Angela palaa ajatuksissaan aikaan, jolloin hän asui New Yorkissa ja mykkäelokuvan tähti Louise Brooks oli hänen hyvä ystävänsä. He olivat vahvoja ja itsenäisiä naisia, silti niin rakkauden ja miesten vietäviä – ja halun, jota ei kahlita. On palattava aina lapsuuteen saakka, jotta voisi ymmärtää pohjan, jolle he ovat oman naiskuvansa rakentaneet.

Miehet ovat Pancolin kirjoissa selvästi toissijaisia olentoja. Ranskalainen Virgile, Angelan luotettu ystävä, saa kuitenkin tukevasti lihaa luidensa ympärille tässä tarinassa. Virgilen voi hyvin nähdä sielunsa silmillä “määkimässä” vanhaa Tom Jonesin hittiä, tanssahtelemassa ympäri asuntoa ja viheltelemässä huolettomasti. Angelan ja Virgilen yhteiselo on mutkatonta, mutta Virgilelläkin on omat salaisuutensa ja tragediansa.

Suudelkaa minua on kirjaksi palapeli, jonka osaset ovat alkuun turhankin levällään. Tarina lähtee aukeamaan vasta kunnon lukurupeaman jälkeen. Tämä ei mielestäni yllä aiempien trilogioiden viihdyttävyyteen, mutta ihan kelvollista luettavaa kuitenkin. Pancol on tehnyt mielenkiintoisen ratkaisun kirjoittaessaan fiktiiviseen tarinaan mukaan oikean mykkäelokuvan tähden, vuonna 1906 Kansasissa syntyneen Louise Brooksin. Nauhoitteiden kautta Louise kertoo elokuvantekoajoistaan ja hänen muistelmissaan vilahtelee Howard Hawks, Chaplin ja moni muu sen ajan nimi. Niin no, emmehän me oikeastaan tiedä, ovatko Angela ja hänen miehensäkään kovin fiktiivisiä…

Julkaistu Kirjavinkeissä 8.11.2016

Mimmit 3

Mimmit 3
Katherine Pancol



Bazar,
2015

Lomat on nyt vietetty ja on aika palata kotoisten harrastusten pariin. Luettavien pinosta riittääkin ammenttavaa pariksi tulevaksi viikoksi. Ja tässä viimeinen osa Mimmit -trilogiaa!

Katherine Pancolin Mimmit-trilogia on saanut päätöksensä, ehkä. Sarjan henkilöiden elämän käsittely vaati vähintäänkin tuon kolme kirjaa, monen hahmon kohtalo jätti vielä kysymyksiä ilmaan. Mimmien ensimmäinen osailmestyi suomeksi syyskuussa 2014 ja Mimmit 2 tämän vuoden maaliskuussa. Ilmestymistahti on ollut sopivan rivakka, silti tarinaan mukaan hyppääminen puolen vuoden tauon jälkeen vaati moninaisten henkilöiden mieliin palauttelua. Kuka on mitä kenellekin.

Päätösosa keskittyy Léonien ja Stellan tarinaan. Ray, tuo machismon ruumiillistuma,  on luonut pitkät pelon varjot vaimonsa ja tyttärensä elämään. Nyt Stella on saanut tarpeekseen ja haluaa tehdä väkivallan kauhuista lopun. Raylla on kuitenkin erikoista, keinotteluin ja kyseenalaisin bisneksin hankittua valtaa ranskalaiskylässä ja hän pitää tukijoukkonsa puolellaan ja hiljaisina. Naisten rohkeutta ja neuvokkuutta mafiatyyli ei enää latista ja heidän mukanaan moni kyläläinenkin uskaltautuu viimein nousemaan Rayta vastaan.

Gary ja Hortense jättävät New Yorkin taakseen ja palaavat Eurooppaan. Hortense tekee hartiavoimin töitä ja haluaa Pariisin kuningattareksi, oman muotitalonsa ikoniksi. Hortensen huone on kankaiden ja ompelutarvikkeiden täyttämä, Garyn tila ohenee mitättömäksi nukkumapaikaksi patjalla lattialla. Gary kärvistelee hyödyttömänä ja kaipaa elämään New Yorkissa, pianonkoskettimien tulta sormiensa alla – ja Calypsoa. Mies siirtyykiin Skotlantiin linnaansa ja kutsuu sinne myös Calypson.

Mikä mahtaakaan olla Katherine Pancolin kirjojen maailmanlaajuisen suosion takana? Mimmit-trilogiassa, kuten jo aiemmassa “eläintrilogiassakin”, runsas henkilögalleria tarjoaa jokaiselle samaistumisen kohteita. Kirjoissa unelmoidaan ja tavoitellaan tähtiä, mutta samanaikaisesti toisaalla elämä on sinnittelyä ja olemassaolevan kestämistä. Ja lopulta joukosta löytyy myös hän, joka taistelee vaikka tuulimyllyjä vastaan saadakseen oikeutta. Sarjassa puhuttavat pelko ja riittämättömyydentunteet, mutta niiden vastineeksi toisessa vaakakupissa painaa yhteisöllisyys ja (tässä tapauksessa naisten) keskinäinen solidaarisuus.

Perheväkivaltateemansa puolesta Mimmit 3 ei käy kevyestä iltasadusta, mutta juuri perheenjäsenten välisten suhteiden kuvaukset tekevät tekstistä puhuttelevaa. Hieman jo aloin kuitenkin potea Mimmit-puutumista ja vaikka avoimia kysymyksiä tarinaan jäikin, omalta osaltani trilogia tuli loppuunkäsitellyksi. Vaan ei kahta ilman kolmannetta, suosittelen kyllä lämpimästi tätä osien Mimmit ja Mimmit 2 jatkoksi.

Julkaistu Kirjavinkeissä 14.10.2015 

Mimmit 2

Mimmit 2
Katherine Pancol



Bazar,
2015

Katherine Pancolin Mimmit jätti minut kutkuttavaan odotuksen tunteeseen; tätä naisenergiaa on luvassa vielä kahden kirjan verran! Koin jälleennäkemisen riemua, kun Mimmit 2 vei minut tuttujen henkilöhahmojen pariin. Sarjan ensimmäisestä osasta jäi vahvana mieleen Stella ja hänen perheensä. Kakkososan tapahtumapaikkana on New York ja keskeisiksi henkilöiksi nousevat Gary ja Hortense.

Nuoren parin, Garyn ja Hortensen, suhteessa jylläävät arki ja työelämän haasteet. Hortensen kiivas temperamentti on entisellään ja Garyn rauhoitteleva, kannustava ja sovitteleva ote on monesti tarpeen. Hortense suunnittelee vaatteita ja hakee kiihkeästi ideaa omaan mallistoonsa. Hänen haaveenaan on oma muotitalo. Hortense saa hankkeelleen yllättävän tukijan, jonka todelliset motiivit Hortensen auttamiselle jäävät vielä pimentoon – kenties odottamaan sarjan päätösosaa. Gary puolestaan jatkaa musiikin parissa ja valmistautuu konsertoimaan hiljaisen ja ujon Calypson kanssa. Myös Calypso saa niin paljon sivutilaa, että hänenkin elämästään lienee toiveita kuulla lisää.

Hortensen pikkusisko Zoé viestittelee merten takaa ja tarjoaa samalla myös lukijalle päivityksen hänen elämäänsä Gaétanin rinnalla. Sisaruksille aiheuttaa huolta myös äiti Joséphine, jonka luennoille ilmaantuu outo mies ja joka seurailee Joséphinea matkan päästä.

Sarjan avausosan tavoin mimmit jatkavat tässäkin kirjassa rohkeasti eteenpäin elämän hankaluuksien ja salaisuuksien ryteikössä. Rakkaus venyy ajoittain kolmiodraamaksi asti. Sarjan kirjojen kannet eivät paljasta juonesta tavunkaan vertaa, mutta kauniita ne ovat. Kuin karkkipapereita konsanaan. Tarina on pahasti kesken ja avoimia kysymyksiä jää paljon. Uteliaisuuskäyräni kolmannen Mimmit -kirjan suhteen on korkealla.

Julkaistu Kirjavinkeissä 10.6.2015:

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mimmit-2/

Krokotiilin keltaiset silmät

Krokotiilin keltaiset silmät
Katherine Pancol



Bazar,
2011







Katherine Pancolin kirjoista sain vinkkauksia niin monelta taholta, että aloin jo itsekin ihmetellä, kuinka yleensä olin onnistunut olemaan huomaamatta kokonaisen trilogian ilmestymisen. Kun sitten sain luettavakseni Pancolin kirjan Mimmit, ryhdyin aikomuksista tekoihin ja hain myös tämän värikäskantisen järkäleen kirjastosta. Kirja lennähti kiireellisyyslistan kärkeen saman tien, sillä sen pohjalta ilmestyvä elokuva tulee ensi-iltaan jo ensi viikolla. Halusin kokea tarinan ensin luettuna. Kirjassa on lähes 700 sivua, siispä - Allez, dépêche-toi!

Kirjan sivuilla on väkeä kuin pienessä kylässä. Tapahtumien miljöö tosin on Pariisi ja tilanteen niin vaatiessa sieltä pyrähdetään maailmalle... Lontooseen, Keniaan, New Yorkiin. Runsaslukuinen henkilöjoukko oli suhteellisen helppo omaksua, koska olin suuren osan heistä tavannut jo Mimmit -kirjassa. Sinunkauppoihin olisi päädytty ihan ilman entistä pohjaakin, sillä tarina vei kyllä mennessään heti alkumetreiltä. Pancol ei pihtaile ja kirjan henkilöiden kohtalot pulpahtelevat rönsyinä vuorotellen esiin. Ne kietoutuvat toisiinsa ja laajenevat joka ilmansuuntaan. Koko ihmissuhteiden kirjo on mankelissa; sisarsuhteet, parisuhteet ja lasten ja vanhempien väliset suhteet. Värikäs vaan ei sekava soppa.

Sisarukset Iris ja Joséphine saavat keskeisen roolin tarinassa. Joséphinen osaksi tulee yksinhuoltajan arki ja vaikeudet, Iristä vaivaa elämän tarkoituksettomuus yltäkylläisyyden keskelläkin. Heillä on yhteinen projekti, joka ei täysin kestä päivänvaloa. Mutta kuten oikeassakin elämässä, salaisuudet eivät tahdo pysyä ja niitä tullaan livauttaneeksi tai lähipiirin Scherlock Holmesit pääsevät jäljille sanattomistakin vihjeistä. Sisarukset lähtevät hankkeeseen hyvin erilaisin motiivein ja erilaisista lähtökohdista ja se muuttaa molempia. Ennen kaikkea Joséphine kasvaa kirjan aikana ja alkaa nähdä itseään toisin.

"Olen tajunnut, ettei onnea saa elämällä pientä harmitonta elämää, tekemättä virheitä, pysymällä aloillaan. Onni on sitä, että hyväksyy taistelun, ponnistuksen ja epäilyn, onni on sitä, että kulkee eteenpäin ja ylittää kaikki esteet."

Krokotiilit eivät suinkaan uiskentele tarinaan Seinen rannoilla. Lähdetään kauemmaksi, Afrikkaan. Joséphinen aviomies, Hortensen ja Zoén isä, Antoine lähtee rakentamaan uutta elämää Mylène kainalossaan. Krokotiilit osoittautuvat haasteellisiksi eläimiksi monella tapaa. Ensin ajattelin, että krokotiilit ovat kirjan symbolisia "mörköjä", teemoja joita kirjassa käsitellään suht kevyeen sävyyn niin rankkuudesta huolimatta. Lueskelin sitten hieman tekstiä krokotiileistä ja eläimet saivat muitakin ulottuvuuksia kuin pelottavat leuat. Lintujen ohella ne ovat dinosaurusten lähimpiä sukulaisia ja edustavat siis pientä ikuisuutta. Ne liikkuvat niin maalla kuin vedessäkin ja kokonsa ja leukojensa puolesta ovat kunnioitettavan jyrääviä yksilöitä. Mutta mielenkiintoisinta oli kuitenkin se havainto, että krokotiileillä on veressään luontaista antibioottia ja ne pystyvät toipumaan pahoistakin haavoista ja tulehduksista sen avulla. Kuten Mimmeissä, tässäkin Pancolin kirjassa nimenomaan naiset ovat tarkan kuvauksen kohteena oikkuineen kaikkineen. Kenties näissä naisissakin on annos krokotiiliä kun he puskevat vaikeuksien läpi ja pääsääntöisesti selviävät. Mistäpä muualta kuin sisimmästään ja toistensa tuesta he yleensä sen voiman kaivavat.

Antoine, vauvakuumeinen Marcel, Philippe, Gary... Ei kirjan mieshahmotkaan mitään pahiksia ole. Heikkoja ja inhimillisiä, joskus aika epämääräistenkin haaveiden vietävissä. Heihin tutustuessaan kannattaa varata aikaa ja kurkistaa myös päällimmäisen sermin taakse. Naisen ymmärrystä he vaativat kirjassakin paljon.

En voi sanoa, että olisin ahmien edennyt tätä kirjaa. Se vei tasaisen miellyttävästi mennessään ja kirjan henkilöihin ehti kiintyä. Heidän kohtalonsa jäi askarruttamaan ja ilman muuta haluan lukea lisää, mieluummin nyt heti ensimmäisen osan jatkoksi. Tällaisesta leppoisasta viihteellisyydestä jää hyvä mieli ilman kummempia suuria tunteita.

"Myöhemmin hän oli ihmetellyt, kuinka monesta kulmasta ihmistä saattoi katsoa ja mistä tiesi, mikä kulma oli oikea. Entä jos tunteet tiettyä ihmistä kohtaan muuttuivatkin sen mukaan, mistä kulmasta häntä katsoi?"

Mimmit

Kaherine Pancol
Mimmit


Naisenergiaa!

Vihdoinkin he ovat täällä, Mimmit. Kirjavinkeissä:

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mimmit/