Maorien laulu

Sarah Lark
Bazar, 2017


Maorien laulu kahlitsi minut sohvan lukunurkkaan kahdestakin syystä. Kirjassa on järkälemäiset yli 860 sivua, joten sitä ei noin vain kantele mukanaan. Toisekseen tarinassa on ajoittain draamaa niin, että lukemista on mahdotonta jättää kesken. Pitkästä aikaa kirja, jota luin yöunia uhmaten pikkutunneille!

Sarah Larkin Uusi-Seelanti -sarjan aloitti Valkoisen pilven maa. Se keskittyi Helen Davenportin ja Gwyneira Silkhamin, kahden juuriltaan englantilaisen naisen tarinaan ja kuvasi heidän juurtumistaan uuteen kotimaahansa Uuteen-Seelantiin. Nyt 40 vuotta on vierähtänyt, Gwyn asuu Jamesinsa kanssa yhä Kiwardin lammasfarmilla ja Helenillä on pieni majatalo johdettavanaan. Molemmat naiset ovat myös jo isoäitejä. Maorien laulu nostaa esiin uuden sukupolven ja sukusaagan keskiössä ovat nyt lastenlapset Elaine O’Keefe ja Kura Warden.

Historia toistaa itseään ikävällä tavalla, sillä Elaine ja Kura kokevat isoäitiensä tapaan kovia rakkauselämässään. Erityisesti Elaine saa pettyä ankarasti. Ensin hänen ensirakkautensa lankeaa kerrasta serkkutyttö Kuran pauloihin ja seuraavan miehen kanssa elämä muuttuu painajaiseksi. Kuran suurin rakkaus on musiikki ja hän tarvitsee vierelleen miehen, joka auttaa häntä toteuttamaan unelmansa. Tie tähtiin ja maailman oopperasaleihin on kuitenkin kivinen ja monella mutkalla. Nuoret naiset joutuvat kovien valintojen eteen elämässään, mutta kunnon kehitystarinan tavoin pettymykset kääntyvät lopulta voitoiksi.

Eletään siis 1800-luvun loppua ja maorien ja Euroopasta saapuneiden pakehojen rinnakkain elo on vieläkin varsin nuorta. Toisaalta yhteiskunnalliset erot korostuvat, toisaalta kasvetaan naapureina ja kulttuurit sekoittuvat – onhan Kura Warden itsekin puoliksi maori. Kakkososassa lammasfarmareiden rinnalle nousevat uudenlaiset miehet, kun tapahtumapaikat siirtyvät nummilta kaupunkiin ja kaivosten liepeille.

Sarah Lark osaa todellakin draamaruuvia kiristää ja pitää lukijaa otteessaan. Kuitenkin kun viimeinen sivu on käännetty, tarina myös päästää irti, eikä aiheuta sen syvempää pohdintaa – kunnon viihdettä siis.

Julkaistu Kirjavinkeissä 6.11.2017

Valkoisen pilven maa

Valkoisen pilven maa
Sarah Lark


Bazar, 2015




Houkutteleeko viikonloppuna kirjallinen puolimaratoni joulusiivouksen sijaan? Sarah Larkin lähes 900-sivuinen Valkoisen pilven maa aloittaa Uuteen-Seelantiin sijoittuvan trilogian. Mukaansatempaava tarina on joutuisaa luettavaa, eikä sivumäärä puuduta. Päin vastoin, tiiliskiven mitalla on mahdollisuus paneutua asiaan perin juurin ja rakentaa trilogialle vankka perusta.Eletään 1850-lukua. Maorit ovat luovuttaneet Uuden-Seelannin saaret Britannialle Waitangin sopimuksella noin kymmenen vuotta aiemmin ja saarta asutetaan aktiivisesti myös eurooppalaisten toimesta. Matkaan lähdetään hyvin moninaisista syistä. Pitkä merimatka vie uuteen elämään myös Helen Davenportin ja Gwyneira Silkhamin. Lontoolaisperheessä kotiopettajattarena toimiva Helen on lehti-ilmoituksen ja muutaman kirjeen perusteella lupautunut vaimoksi uusseelantilaiselle miehelle. Gwyneira puolestaan on englantilaisen lordin villikkotytär, jota kiehtoo seikkailu – olkoonkin, että hänen isänsä on hävinnyt hänet uhkapelissä vaimoksi lammasparonille.

Helen ja Gwyneira ovat hyvin erilaisia niin luonteiltaan kuin yhteiskunnalliselta asemaltaankin, mutta se ei estä heitä ystävystymästä merimatkan aikana. Ensimmäisessä luokassa matkustava Gwyn pystyykin avustamaan laivan ahtaissa uumenissa kuuden orpotytön kanssa matkustavaa Heleniä monin tavoin. Laivalla solmitusta ystävyydestä tulee määränpäässä heille tärkeä ja kannatteleva tukipilari, sillä kumpikin heistä kohtaa unelmiensa prinssin sijaan suuria haasteita uudessa perhe-elämässään Uudessa-Seelannissa. Heidän on haettava paikkaansa maailmassa monen koettelemuksen kautta. On myös kasvettava omiin päätöksiin, vaikka naisen elämä on hyvin tarkasti ulkoapäin saneltua ja kontrolloitua. Omat haasteensa asettaa vielä heidän aviomiestensä perheiden välinen historia ja vihanpito.

Tarina etenee hyvin johdonmukaisesti Helenin ja Gwyneiran ja heidän perheidensä myötä. Helenin kanssa matkanneita orpotyttöjäkään ei unohdeta, hekin saavat kirjassa tärkeän roolinsa. Näistä henkilöhahmoista kasvaa dynaaminen, keskinäisissä suhteissaan kiinnostava joukko. Siinä sivussa lukija viedään keskelle eksoottisen maan luontoa ja ja historiaa; lammasfarmareiden lisäksi uusi maa houkuttaa kullanhuuhdonnallaan ja valaiden pyynnillään. Siirtomaa-ajan ihmisten rinnakkaiselo maorien kanssa sujuu ajoittain paremmin, ajoittain huonommin. Toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat johtavat väistämättä konflikteihin.

Valkoisen pilven maa tarjoaa draamaa, romantiikkaa, juonitteluja ja historiaa yhdessä ja samassa paketissa. Suosittelen tätä erityisesti historiallisista romaaneista ja vieraista kulttuureista kiinnostuneille, mutta kyllä tämä tepsii ihan puhtaaseen romantiikan nälkäänkin. Ja bonuksena vielä se, että tutuiksi tulleiden henkilöiden elämää pääsee seuraamaan vielä kahdessa kirjassa.



Julkaistu Kirjavinkeissä 16.12.2015