maanantai 17. huhtikuuta 2017

Juva Rock City







Vesa Kontiainen
Bazar, 2017






Siitähän se lähti sitkeä kevätflunssa lopulta helpottamaan, kun sain luettavakseni tämän yli 500-sivuisen opuksen. Sivu sivulta oireilu helpotti ja sain nostaa lääkärin anteliaasti määrämien kuusisataisten Buranoiden purkin takaisin hyllyyn tulevia terveydellisiä takapakkeja odottamaan. Annas kun arvaan, kirjan ilmestyminen painosta on ollut erityisen odotettua näillä kulmilla ja näiltä kulmilta maailmalle lähteneillä, jos toki kirjalla on tuhdisti kiinnostavaa annettavaa laajemmallekin yleisölle.

Juvan legendaarinen Kaarihalli liittyy vankasti Kontiaisten perheeseen. Vesa Kontiaisen äiti Irma toimi Kaarihallin toiminnanjohtajana ja vastasi esiintyjäjärjestelyistä vuosina 1977-1986. Nyt kirjaa lukiessa olen voinut palauttaa mieleeni kuvan kahvion puolella hääräävästä hyväntuulisesta mutta samalla tarmokkaan topakasta naisesta. Myös isä Eino on ollut tuolloin tiiviisti mukana, ja hänen lausahduksiaan lukiessa todella toivoisin, että voisin hänetkin muistaa. Huikeita persoonia molemmat, eikä heidän vaikutuksensa jatkon kannalta jää epäselväksi. Rispektiä riveillä ja rivien välissä, kyllä.


"Ei nuo helsinkiläiset tiiä sahoista sitten yhtään mittään. 
Saha ei ou mikkää leikkikalu vuan työkalu. 
Eppäilenpä vahvasti oisko tuosta pojasta oikeesti mehtähommiin."

Eino Kontiaisen värikkäät repliikit ovat varsinaisia ilopiikkejä kirjassa. Pääsipä hän antamaan ylläolevan arvion Maukka Perusjätkästäkin, joka vieraili Kaarihallilla syyskuussa 1980. Einoa tarvittiin käynnistämään Maukan saha, ennen kuin show pääsi alkamaan. Maukka oli sen verran erikoinen persoona Partner-sahoineen, että tuo ilta on jäänyt itsellekin hyvin muistiin. Kylällä ilta muistettiin ainakin jonkin aikaa myös siitä, että juuri istutetut vaahterat kylänraitin varrella olivat kärsineet vaurioita. Vaahterauutinenkin palasi mieleen, joskaan en olisi osannut sen ajankohtaa enää millään tapaa aikajanalle asettaa. Vaahteroita paremmin muistan jopa pyytäneeni pieneen punamustaan muistivihkoon Maukan nimikirjoituksen. 

Hurriganes, Ratsia, YÖ... Vaikka teksti sinänsä oli nopealukuista, niin monen kappaleen kohdalla piti minun vaipuman muisteloihin. Todellakin, halliahan kuului kiertää yksisuuntaisesti ja - todellakin - nousu kahvioon tapahtui mutkitellen rappusilla istuskelevia väistellen...

Joulukuussa 1997 Hotelli Juvan Koivuniemi tarvitsi rokkimiehen järjestämään Hotelli Juvaan ohjelmaa. Hotellin tähti-illat saivat alkunsa. Jos on paikallaan luonnehtia Kaarihallia legendaariseksi, niin paljon on muisteltavaa myös "Hotskun" tähti-illoista. Huomaan, että parhaimmin mieleenjääneet illat liittyvät artisteihin, jotka edelleenkin näen mieluusti joka vuosi.

Ja entäs sitten? Tuli Puustockit, Metsä Rokkaat ja Juva Rokkaat. Ja monta muuta. Ai että rockin monitoimimies, moniottelija? Omien, lukemisen herättämien muisteloiden rinnalla on mielenkiintoista päästä näkemään
Kuva: bloggaajan
kirjan myötä myös sitä valtavaa taustatyötä mikä keikkojen ja tapahtumien taustalla tehdään. Tilanteet vaihtelevat ja muutokset voivat yllättää ihan viime minuuteillakin, kyseessä on isot rahat ja yleisön suuret odotukset. Toisaalta taustalla toimitaan myös syvästi henkilökohtaisella tasolla, artisteista tulee tuttuja, ystäviä, luotettuja. Musiikki ei ole tavara, jolla on hintalappu - se on myös tunteita, elämyksiä, elämäntapaa. Kirjan kannessa se sanotaan tiivistetysti: Festarijärjestäjän taivas ja helvetti.


Kontiaisen kirjassa on tarkat esiintyjälistat niin Kaarihallin, Hotellin tähti-iltojen kuin Juvan

Kuva: bloggaajan
festareidenkin osalta. Samoin ylös on kirjattu esittelyjä juvalaisista bändeistä. Loppupuolella tuntuu, että teksti menee jo hieman luettelomaiseksi kaikesta tavarasta - no kun on kaikki kattavasti koottu yksiin kansiin, niin 500 sivua ja rapiatkaan ei tahdo riittää. Hienoa on myös se, että mukaan on saatu paljon kuvia ja artistien itsensä muisteloita Juvasta ja Juvan tapahtumista. Kuinka ollakaan, monen artistin mieleen on jäänyt erinomaiset järjestelyt Juvalla - aina täytekakkua myöten.



Lopuksi vielä kehut noista Kaarihallin aikaisista lehti-ilmoituksista. Niissä on jotain niin symppissöpöä:
Nuoret suosikkipojat saapuvat, nyt vuorossa toivottu nuorisobändi POPEDA.



Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta, jolle lämpimät kiitokset kirjan kolahtamisesta postilaatikkoon.






tiistai 11. huhtikuuta 2017

Murra tunnelukkosi







Kimmo Takanen
WSOY, 2017




Skeematerapia on tunnelukkojen työstämiseen kehitetty terapiamuoto ja Kimmo Takanen yksi sen uranuurtajista Suomessa. Hän toimii sekä skeematerapeuttina että skeematerapian ja mindfulness -menetelmän kouluttajana.
Näitä elämänhallinta- ja itsehoito-oppaita ilmestyy melko tiiviiseen tahtiin, joten kysyntää on.

Tunnelukot ovat usein perua lapsuuden hankalista tilanteista, joiden käsittelyyn lapsella ei ole ollut välineitä eikä mahdollisuutta. Oli uhka sitten todellinen tai kuviteltu, ihmisen toimintamekanismit pyrkivät ennen kaikkea varmistamaan hengissä selviytymisen. Kehon puolustumekanismit ovat auttaneet kyllä selviytymään tilanteesta, mutta ne ovat jättäneet jälkeensä vääristyneitä uskomuksia itsestämme ja elämästä ylipäänsä. Samantapaisina toistuvat tilanteet ovat vain vahvistaneet tunnelukkoa. Vaikka emme tiedosta näitä uskomuksia emmekä pysty näkemään niiden todenperäisyyttä, tunnetasolla ne ohjaavat kuitenkin voimakkaasti käytöstämme aikuisenakin. Se, mikä auttoi lasta selviytymään, ei enää pädekään aikuisten maailmassa. Yhä aikuisinakin meissä on Takasen mukaan sekä aikuisen että lapsen taso, tai itseasiassa useitakin eri-ikäisen lapsen tasoja. Tunnelukko saa meidät reagoimaan lapsen tapaan, vaikka “aikuisten oikeesti” sellainen käytös johtaa vain uusiin ongelmiin.

Aikuisena meillä on kokemusta ja keinoja, tietoja ja taitoja käsitellä asioita ja niiden syy-yhteyksiä. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, vaan yhteys sisäiseen lapseen on löydettävä tunnetasolla. Eheytyminen on oman elämänhistoriansa tutkimista ja omien elämänhaasteidensa tunnistamista ja työstämistä. Uusia tapoja toimia, jolloin ohjaksissa on vastuullinen aikuinen.

Takasen kirjassa on paljon käytännönläheisiä harjoituksia, jotka auttavat omien tunnelukkojen tunnistamisessa. Tehtävien parissa voi käynnistää oman lapsuutensa muisteluprojekteja ja mielikuvaharjoitukset tuntuivat toimivilta. Joitakin osia taas sivuutin itselleni aivan vieraina. Jo pelkästään se, että herää tunnistamaan asioita oman ja muiden käytöksen taustalla, antaa arkeen hyödyllisiä eväitä. Suosittelen lukemaan ajan ja ajatuksen kanssa tätä.

Julkaistu Kirjavinkeissä  11.4.2017


http://www.adlibris.com/fi/kirja/murra-tunnelukkosi-9789510422151

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Vapaudu - polku hyvään elämään





Nanna Mikkonen
Otava, 2017



Ensimmäisestä Idols-kaudesta Nanna Mikkonen jäi pirteänä tuomarikaartilaisena mieleen. Hänen uutta kirjaansa lukiessani yllätyin, kuinka paljon haasteita hän on joutunut kohtaamaan elämässään. Jo nuorena epämääräiset kivut olivat osa hänen arkeaan ja vain 25-vuotiaana lääkäri teki ennusteen alkavasta suolistosyövästä. Mikään ei ollut hyvin, kun negatiivinen mieli sai toistaa päivästä toiseen, että “Minusta ei ole mihinkään.” Riittämättömyytensä kanssa kipuillut epävarma nuori loi myöhempinä vuosina uraa niin musiikki-, mainos- kuin muotimaailmassakin.

Jo varhain Nanna Mikkonen lähti hakemaan työkaluja, joilla voisi parantaa oloaan. Hän halusi ymmärtää pahan olonsa syitä ja saada apua. Hän kiinnostui meditoinnista ja mindfullnessista, opiskeli vyöhyketerapiaa ja osallistui retriitteihin. Hän luki paljon kirjallisuutta alitajunnan voimasta ja ymmärsi, miten vahvasti negatiivisuus piti häntä vallassaan ja esti paranemista. Tahto parempaan oli yhä niin vahva, että hän oli valmis matkustamaan vaikka “maan ääriin” löytääkseen kaipaamansa vastaukset. Nanna Mikkonen vietti vuosia maailmalla; Thaimaassa, Japanissa, Intiassa – ja löysi oman polkunsa onnellisuuteen ja tasapainoiseen hyvinvointiin. Siitä hyvästään hän haluaa jakaa myös kirjansa lukijoille ja herätellä muitakin olemaan itselleen läsnä ja elämään omien arvojensa mukaista elämää.

Kirjan oivallukset eivät sinänsä ole uutta. Silti se on inspiroiva matkakirja löytämisestä ja henkisestä kasvusta. Se on yhden ihmisen ainutlaatuinen matka, jonka hän haluaa jakaa kanssakulkijoidensa avuksi ja avata uusia näkökulmia elämäniloon ja mielenrauhaan. Oman eksoottisen ripauksensa tuovat kuvaukset vuosista maailmalla. Hänellä on ollut rohkeutta lähteä ja heittäytyä uuteen, josta päällimmäisenä esimerkkinä on yrityksen perustaminen Intiassa.

Kirjan kauniit kuvat vahvistavat tekstin sanomaa. Kirjan harjoitukset ovat hyvin valikoituja ja vakuuttavia, eivätkä vie liikaa tilaa Nanna Mikkosen tarinalta, joka kyllä puhuu omasta puolestaan.

Julkaistu Kirjavinkeissä 5.4.2017



http://www.adlibris.com/fi/kirja/vapaudu-9789511307693


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Rahat pois bolševikeilta








Inkeri Hirvensalo & Pekka Sutela
Siltala, 2017



Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi on aihetta sujauttaa lukupinoon useampikin maamme menneisyyttä käsittelevä teos. Historiaa voi lähestyä hyvin erilaisista näkökulmista. Inkeri Hirvensalon ja Pekka Sutelan uutuuskirja käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Minulle kirja oli kiinnostava aikamatka noihin sodanjälkeisiin vuosiin; sotakorvausvelvollisuuksien hoitamiseen käytännössä, jälleenrakentamiseen ja kahden hyvin erilaisen maan kauppasuhteiden kehittymiseen.

Vaikka kirja keskittyykin vuosiin 1945-1990, asioiden taustaksi historiaa valotetaan aina 1700-luvulta alkaen. Kirjan mukaan jo tuolloin syntyi kysymys siitä, onko Venäjä idän ja lännen rajamaalle enemmän uhka vai mahdollisuus.

Suomi oli sodan jälkeen vielä maatalousmaa, suhteellisen köyhäkin. Sotakorvaukset pakottivat kuitenkin maan kehittämään teollisuuttaan rivakasti, sillä Neuvostoliitto siirsi korvausten painopistettä metalliteollisuuden ja laivanrakennuksen suuntaan ensimmäisen sotakorvausvuoden jälkeen. Neuvostoliitto oli kärsinyt sodassa valtaisat tuhot ja jälleenrakentamiseen tarvittiin tuotantovälineitä, tehtaita ja teknologiaa. Telakkateollisuutta oli kehitettävä ja kokonaan uusia telakoita perustettava, jotta Suomessa selvittiin yli 500 sotakorvauslaivan rakentamisesta ja toimittamisesta. Myös suomalaista puutaloteollisuutta vietiin naapurimaahan osana sotakorvauksia.

Sotakorvausten jälkeen idänkauppa kehittyi tiiviisti. Kirja havainnollistaa selkeästi kahden erilaisen talousjärjestelmän maan käymää clearing-kauppaa. Oma mielenkiinnon kohteensa on se, keiden käsissä päätökset olivat valtiojohtoisen taloudenpidon aikana. Maat solmivat viisivuotis- ja vuosisuunnitelmat ja kaupan tasapainottamiseen voitiin käyttää myös kolmikantakauppaa. Ongelmatonta se ei aina ollut, sillä öljyn lisäksi Suomella ei välttämättä ollut sopivaa tuotavaa naapurimaasta.

Kirja on muhkea tietoteos ja antaa selkeän kuvan paitsi Suomen käymästä idänkaupasta, myös Suomen teollisuuden kehityksestä ja ajan poliittisesta ilmapiiristäkin. Kirjan tekijät käsittelevät aihetta koko ajan myös isommassa kehyksessä, unohtamatta ympäröivää maailmaa ja sen muutoksia, kuten öljykriisejä, kylmän sodan aikaa tai kaupan vapautumista.

Historian harrastajalle ja asioiden taustoista kiinnostuneelle ajatuksia herättävää luettavaa.

Julkaistu Kirjavinkeissä  28.3.2017

http://www.adlibris.com/fi/kirja/rahat-pois-bolsevikeilta-9789522344328

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Juurihoito






Miika Nousiainen
Otava, 2016




Kirjan takakannen kirjastotarrassa Juurihoito on linjattu suku- ja hammaslääkäriromaaniksi. Ensimmäinen lukemani hammaslääkäriromaani ikinä - mielessä kävi, että siksiköhän kirjaan tarttuminen venähti näin pitkälle. Hammaslääkäriajan tilaaminenkin vaatii aina oman energiansa ja  tahtotilan hakemisensa, se saattaa lipsahtaa ohi useammankin kerran huomisen listalle. Toisaalta odotukset ja uteliaisuus  Vadelmavenepakolaisen jälkeen olivat korkealla ja lukuharrastusreseptorini jo valmiustilassa aktivoitumaan Nousiaisen tekstistä. Osasin ennakoida, että kyllä tässä on kyse paljon enemmästä kuin hammaskivulta pelastamisesta.

Lukemisen edetessä minulle valkeni, että luen tätä kirjaa itselleni juuri oikeaan aikaan. Löysin tarinasta kyllä Nousiaisen huumorin ja hauskan tilannekomiikan, mutta useassa kohdin suodatin ne kyynelten läpi. Tässä elämäntilanteessa, vain reilu kuukausi äidin kuoleman jälkeen, tämä olikin paitsi viihdyttävä ja hauska, myös hyvin koskettava lukukokemus. Perhe, suku, sisarukset  - oma elämänikin oli ollut melkoista juurihoitoa kuluneet viikot.

- Sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
- Ai sen sukulaisuuden?
- Ei kun hammaslangan. Olen hammaslääkäri, en sukututkija.

Hammaslääkärin työ on Eskon elämä ja kutsumus. Kerran hän kuitenkin saa vastaanotolleen potilaakseen Pekan, jolla on sama harvinainen sukunimi - ja mikä vielä olennaisempaa - puuttuvat vitoset. Vaikka Esko alkuun yrittää sivuuttaa asian, hänelle on selvää, että hoidettava on hänen veljensä. Asian myöntämisestä alkaa seikkailu, joka vie veljekset maailmalle ja matkalle omaan sisimpäänsä. Matkan edetessä Esko ja Pekka löytävät lisää läheisiä sukulaisia ja pikkuhiljaa heille aukeaa myös vanhempiensa menneisyys. Erilaisuus on vain pintaa, kun sisarusrakkaus tekee katraassa työtään. Juurihoito auttaa myös mielen tulehduksiin ja kipuihin. 

Moni kirjan kohta nauratti niin, että oli palkitsevaa lukea se ääneen lähipiirillekin. Ja juuri samat kohdat rouhaisivat mieltä ja saivat silmät vettymään, sillä niissä oli selvimmin läsnä perheen ja rakkauden merkitys. Lupa olla vähän outo ja tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään. Tuntea juurensa ja olla ylpeä niistä. Saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

"Ilta jatkuu hilpeänä ja seurueemme pitää valtavaa älämölöä. Ympäröivistä pöydistä vilkuillaan paheksuvasti. Nautin tilanteesta. Vihdoinkin minulla on perhe jota hävetä. Kyllä ihminen läheisiltään rakkautta saa, mutta nämä hetket, jolloin saa hävetä läheisiään, ovat korvaamattomia."

Juurihoito on veijarimainen sukutarina, joka liittää yhteen hyvin erilaisissa elämänpiireissä kasvaneet sisarukset. Ja näiden elämänpiirien ja erilaisten elämänkohtaloiden kautta tarina ottaa kantaa laajemminkin suvaitsevaisuuteen ja sen puutteeseen. Elämä on pitkälti arpapeliä ja ihmisen valinnanmahdollisuudet rajallisia. Niissä puitteissa on pienen ihmisen yritettävä. Jotenkin kovin inhimillinen, lämminkin tarina. 









torstai 16. maaliskuuta 2017

Sadetta ja siunauksia: Pyhiinvaellus Walesissa







Liisa Seppänen
Kirjapaja, 2017



Kirjassa Sadetta ja siunauksia vaelletaan hitaasti ja viipyillen. Tärkeintä on matkan teko askel askeleelta, ajoittain junia ja bussejakin hyödyntäen, kohti päämäärää. Liisa Seppänen on tehnyt useita matkoja kelttien maille ja järjestänyt pyhiinvaellusmatkoja suomalaisryhmille. Uusimmassa kirjassaan hän kulkee Walesin pyhillä paikoilla, Cardiffista Holywelliin.

Seppäsen omat matkatunnot ja kohtaamiset walesilaisten kanssa lomittuvat sopuisasti pyhimyskertomusten ja entisajan legendojen kanssa. Kelttiläiset pyhimykset ovat hänelle tärkeitä ja läheisiä ja kenties Walesin matkaltakin löytyy uusi sielunystävä, anam caran. Samoja reittejä on kuljettu vuosisatoja, ihmiset ovat etsineet kosketusta Pyhään, Jumalaan ja itseensä.

Matka alkaa sopivasti St. Davidin, Walesin kansallispyhimyksen päivän aikoihin. Hänestä on hyvä aloittaa ja jatkaa siitä toinen toistaan kiehtovampiin henkilöihin. Yksi heistä on Illtud, aikansa oppinein mies, “joka kuunteli taivaallista navigaattoria” ja asettui sen ohjauksessa asumaan Glamorganin laaksoon ja perusti sinne luostarin. Entä prinssi Brochwelin autioseudulla kohtaama neito Melangell, joka kertoi prinssille asuneensa seudulla yksin jo 15 vuotta, tapaamatta ainuttakaan ihmistä? Häntä Seppänen miettii istuessaan puron varrella rantakivellä ja syödessään evässämpylöitään. Näihin mietteisiin hän sitoo senaikaisen historian vaiheen ja Rooman valtakunnan tapahtumat.

Sadetta ja siunauksia on erilainen matkakirja. Siinä ei ole olennaista mahduttaa matkaan mahdollisimman paljon kokemuksia tai ryntäillä turistina kamera kaulassa nähtävyydeltä toiselle. Päin vastoin, yksin kulkiessaan on suojassa asioiden tulvalta. Saa kuunnella hiljaisuutta ja luontoa ympärillään, annostella vastaanottamaansa itselle sopivaksi. Pyhimykset ovat puhuttelevaa matkaseuraa ilman vaatimuksia. Kun Seppänen tapaa matkallaan ihmisiä, ne ovat kuin tarkoitettuja, voimaannuttavia ja hyviä kohtaamisia. Kirjasta jää lukijalle evääksi kelttien maanläheinen elämänkäsity

Julkaistu Kirjavinkeissä 16.3.2017


http://www.adlibris.com/fi/kirja/sadetta-ja-siunauksia-9789522886484

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tellervo Koivisto: Elämäkerta







Anne Mattsson
Siltala, 2017




“Ei sil Manul o koska ollu kettä muut ku Tellervo”, totesi Mauno Koiviston turkulainen kaveri presidentinvaalikampanjan aikaan vuonna 1981. Ja jos olikin, niin itsenäisyyspäivän aaton illanvietto vuonna 1950 muutti nuoren miehen elämän suunnan – ja nuoren Tellervo Kankaanrannan tulevaisuuden myös. Presidentin puolisona kotirouvan ja äidin rooli vaihtui tasavallan ykkösnaisen rooliin. Yhdessä ja erikseen he nauttivat suurta kansansuosiota niin, että historiantutkija Anne Mattsson kuvaa heitä kirjassaan Suomen kuninkaallisiksi.

Julkisuuskuvan takaa paljastuu lempeä ja rohkea, monin tavoin hyvin vaikuttava nainen. Kun hänen miehensä loi uraa pankkimaailmassa ja valtakunnanpolitiikassa, Tellervo toimi yhden kauden kansanedustajana ja sen jälkeen kunnallispolitiikassa. Neljän vuoden ajan hänellä oli Suomen Kuvalehdessä oma pakinapalsta: Rouva Koiviston päiväkirja. Pakinat kertoivat elämästä pääministerin puolisona ja ne olivat myös oivallinen väylä tuoda esille naisen asemaan liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Itselleen tärkeissä asioissa hän oli mukana myös monien yhdistysten ja järjestöjen toiminnassa.

Kirjan Mauno Koiviston presidenttikauteen ajoittuva osuus tuo selkeästi esiin Tellervon merkityksen miehensä rinnalla. Komea ja tyylikäs pariskunta viehätti suuresti niin mediaa kuin kansaakin. Mattssonin kirjaa lukiessa voikin vain todeta, että tässä on vakka kantensa valinnut. Tekstistä välittyy hienosti heidän keskinäinen, huumoria ja naljailua kestävä suhteensa. Presidentin puolison rooli edustustehtävissä oli vaativaa, sillä aina ei suinkaan voinut tukeutua vakiintuneisiin käytäntöihin tai protokollaan.

Sattumalta, onnekseni luin tätä kirjaa juuri naistenpäivän aikaan. Ajankohtaa ajatellen napakymppi valinta, sillä Tellervo Koiviston persoonallisuus ja kirjan intiimi avoimuus hurmasi minut täysin. Kirja sivuaa myös hänen julkisuuteen tuomaa masennustaan, joskaan se ei ole kirjassa mitenkään pääosassa. Rohkeaa ja rehellistä, yksi alkuvuoden helmiä lukulistallani.

Julkaistu Kirjavinkeissä 15.3.2017




http://www.adlibris.com/fi/kirja/tellervo-koivisto-9789522343062