Polkupyörällä napapiirille

Matti Rämö
Minerva, 2019


Uusi pyöräilykirja Matti Rämöltä - ja vihdoinkin, oi vihdoinkin mennään ihan kotimaan kamaralla. Luvassa jotain uutta ja erilaista aiempiin matkatarinoihin verrattuna. Entä kun mies on tottunut taittamaan taipaletta yksin ja nyt vierellä polkeekin puoliso?  Hänen aiemmilla reissuillaan - mukavasti kotisohvalta - olen ollut Himalajalla , Istanbulissa  ja aina  Afrikassa  asti. Huikeita seikkailuja kaikki, mutta onhan se matkustustapa ja kilometrimäärä huomioon ottaen tavalliselle työmatkapyöräilijälle jossakin toden ja sadun rajamailla. Maailman katolla, moottoriteillä, vuoristoissa, kinttupoluilla ja kaupunkien kaduilla tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä - mikä kokemusten ja kohtaamisten kirjo, siinä on jo lukijallakin sulattelemista. Ehkä voisin kotimaan pyöräilystä löytää samaistumiskohteita ja saada jopa inspiraatiota laajentaa omaa polkemistani työmatka- ja asiointireissuista lähimatkailuun.  Kohtahan on kesä, kärpäset ja loma!

Kummasti niitä kilometrejä saa kokoon ihan kotimaassakin. Tällä kertaa reitti kulkee Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin. Matkaa kertyy huikeat 2420 kilometriä ja aikaa on vajaa kuukausi. Taitaa sittenkin jää se oma samaistuminen hipaisuasteelle, joskushan tosin antautuminen pikkusormen verran vie käden kyynärpäätä myöten...

Voin  vain arvailla sitä kutkuttavaa lähdön tunnetta, joka Rämön ensi polkaisuihin liittyy. Kuorma pakattuna, suunnitelma mielessä. Suomen oikullinen kesäsää tarjoaa vaihtelevat puitteet ajolle eikä se tunnu Rämöä sen kummemmin mietityttävän. Matka etenee niin sateella kuin helteelläkin. Heti alkuunsa hän hymähtelee itselleen, kuinka onnistuu eksymään sekä Nastolaan että Nastolassa - karttaa ja reitin säätöä tarvitaan ihan kotoisilla kulmillakin.

Matkan varren maisemat aukeavat aivan toisella tavoin kuin auton ikkunasta. On aikaa huomata järvimaisemat ja nauttia metsän äänistä ja tuoksuista. Taukopaikalla voi huhuilla laiduntaville lehmille (ja saada sillä naapuritalon koirat riehaantumaan). Voiko konkreettisemmin kokea, miten merkittävää on matkanteko - vaikka määränpään saavuttaminen on toki tärkeää. Matkan varrelta Matti Rämö "juttelee" ohittamistaan paikoista ja niiden historista ja nykytilasta. Painan mieleeni kiinnostavia kohteita, Reiskan MM-kisatkin kuulostavat perisuomalaisen hullunhauskalta

meiningiltä. Näitä mietiskellessä luen surukseni tossuja valmistavan  PK Kappi Oy:n konkurssista. Toivottavasti Ainojen ja Reinoja tarina vielä saa jatkoa, vaikken lujan laadun vuoksi ole itsekään tarvinnut satsata kuin yksiin Reinoihin.

Lohdullista on, ettei Matti Rämö suinkaan esitä teräksenvahvaa supermiestä. Kuuluu asiaan, että väsymys ja uupumus iskee. Toisinaan kauppakin ehtii sulkeutua juuri ennen odotettua taukoa ja virkistävä eväät jäävät saamatta. Näin käy Puolangalla ja Rämö siirtyy kyselemään grilliluukulta vissypullojen hintaa. Kun puolen litran vissy on Rämön mielestä liian kallista, miltei hihkun ääneen vastalausettani: Olet virkistyksesi ansainnut, anna mennä! Silti jokin tuossa hänen tyynessä filosofiassaan viehättää suuresti. Matkailuakin voi näköjään konmarittaa luopumalla turhasta. Nukkumalla teltassa ja mutustelemalla pähkinöitä ja rusinoita Salen pihalla. Jotenkin arvaan, että tässä on kyse myös suuresta vapaudesta. Juuri kun mietin touhun järkevyyttä, uuvuttavaa polkemista sateessa, mies toteaakin miten "hyvää polkeminen onkaan tehnyt keholleni ja mielelleni."

Jossain vaiheessa matkaa, Taininniemen paikeilla, Eeva liittyy seuraan ja matka jatkuu pariskuntana. Tien päällä on hyvä olla kaksin ja jakaa kokemuksia. Silti olosuhteet ovat sen verran vaativat, että molemmat tarvitsevat oman rauhansa - ja omat telttansa. Matkanteko tarjoaa otollisia tilaisuuksia hioa parisuhdetta, kun yhteisymmärrystä haetaan kompromissien ja kahnausten kautta.

Kirjaa lueskellessa tulee mieleen, että tässähän on valmis reitti-idea autoilijallekin. Heti seuraavan pohjoiseen suuntaavan reissun alla voin helposti tarkistaa, missä kohti kannattaa myötäillä Rämön reittiä. Kävisinkö katsomassa jääkauden muovaamia maisemia Rokuan kansallispuistossa? Poikkeaisinko Kelan kylään, jossa asuu 70 ihmistä? Pysähtyisinkö hetkeksi Nätti-Jussin hautakiven luo Rovaniemellä ja mietiskelisin moniakin menneitä legendoja, joilla on paikkansa historian sivuilla?

Lumen on luvattu sulavan satulan päältä viikonloppuna, joten juuri nyt tämä on mitä innostavinta luettavaa! En vielä haaveile sadoista tai tuhansista kilometreistä, mutta monta lähimatkaa itselleni lupaan pyöräillen ensi kesänä - ja saattaahan se luiskahtaa parisuhdepyöräilyn puolellekin, mene ja tiedä.

Polkupyörällä Himalajalle

Matti Rämö
Polkupyörällä Himalajalle


Minerva,
2016



Kevät etenee kohisten ja pyöräilykelit sen kuin paranevat! Ilokseni sain tarttua jo kolmanteen Matti Rämön matkakirjaan, kaiken kaikkiaan nyt ilmestynyt kirja on jo peräti kahdeksas. Aiemmin lukemieni kirjojen Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ja Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin perusteella tiesin jo odottaa, että tämän miehen matkassa pääsen mukaan ainutlaatuiseen seikkailuun.

Kirjan rakenne on aiemmista Rämön matkakirjoista tuttua päiväkirjatyyliä. Jokaisen päivämäärämerkinnän yhteyteen on kirjattu reittiosuus, ajetut kilometrit ja kulutetut eurot. Matkan etenemistä on siis helppoa seurata, varsinkin kun kirjassa on myös selkeät kartat. Yksityiskohtaiset muistiinpanot kertovat selvää tarinaansa; jokainen aamu on ollut uuden seikkailun alku.

Aikaa kuluu seitsemän viikkoa, matkaa taittuu 2400 kilometriä. Karttaan piirtyy reitti Delhistä Ladakhiin. Intian kaaos – ja ne miljoona pyhiinvaeltajaa – vyöryy päälle, mutta se ei estä suomalaista miestä etenemästä. Eivätkä häntä hyydytä sään vaihtelutkaan, vaikka tasangon tainnuttavat helteet vaihtuvat Himalajan vuoristosolien kylmiin pakkasöihin. Päivän paahdetta voi hieman tasoittaa illan ja yön viileydellä, joskin pimeys ja olemattomat pientareet tuovat silloin omat haasteensa. Ohiteltava, vastaantuleva ja väisteltävä liikenne on hyvin monimuotoista, aina kuorma-autoista, polkupyöristä ja juoksijoista lehmiin ja motoristeihin.

Pelkkää pyöräilyn ylä- ja alamäkeä kirja ei todellakaan ole. Intohimoinen fillaristi kertoo tapaamistaan ihmisistä, maistelemistaan ruoista ja ehtii tutustua kävellenkin nähtävyyksiin. Ja siinä sivussa lukija imaistaan mukaan Intian historiaan. Matti Rämö omaa sellaisen kerronnantaidon, että ikään kuin ohimennen tulee käsiteltyä brittihallinnon vaikutukset ja Intian ja Pakistanin suhteetkin. Toki Intiassa on poikettava myös jooga- ja meditaatiokeskukseen – vaikkapa Rishikeshiin, kuten Beatlesit aikoinaan.

Tätä ja Matti Rämön muitakin matkakirjoja suosittelen lämpimästi niihin kausiin, kun arki käy painostavaksi ja elämä tuntuu vain valuvan ohi. Silloin on hyvä ottaa kiintopiste hieman etäämpää ja siristellä silmiään sen suuntaan, josko jokunen toteuttamaton haave siintäisi horisontissa. Itselleni yksi tärkeä pointti kirjassa on se, että Rämö lähti kuntouttamaan itseään hankalan sairauden otteesta näillä matkoillaan. Eikä sitten ihan vähään tyytynytkään!

Julkaistu Kirjavinkeissä 20.4.2016

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin
Matti Rämö


Minerva,
2015


Hurja mies menemään tuo Matti Rämö! Nyt ilmestynyt kirja on hänen seitsemäs pyöräilykirjansa ja se kertoo kuuden viikon ja 3500 kilometrin matkasta Helsingistä Odessaan, Mustanmeren poikki Georgiaan ja aina Istanbuliin saakka. Oletko ehkä laillani erehtynyt joskus ajattelemaan, että bussimatka Baltiassa tai Euroopassa on liian hidasta etenemistä ja parempi lentää suoraan kohteeseen? Arjen säntäilyssä pääsee unohtumaan se suuri filosofinen totuus, että matkanteko on usein tärkeämpää kuin perille pääsy. Vaihtuvat ne maisemat, maat ja maanosat polkupyörän satulassa istuessakin - josko vaihtuvatkin juuri sitä sopivaa tahtia, että mieli ja sielu ehtivät hyvin mukana.

Tämä on Matti Rämöltä jo seitsemäs fillarointieuforinen matkakirja. Luettuani vajaa vuosi sitten hänen kirjansa Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan tiesin tarttuvani seuraaviinkin hänen seikkailukirjohinsa. Nautin hänen tavastaan kirjoittaa ja ottaa lukija matkaan mukaan. Auringon nousun myötä herätään aamutoimiin ja otetaan suunta kohti seuraavaa etappia. Illalla etsitään "puskista" teltansopivaa leiriytymispaikkaa.  Päivään mahtuu vaihtuvia maisemia, kohtaamisia, ruokailuhetkiä, vaihtelevasti auringonpaistetta ja sadetta.

Mietitäänpä hetki tuota yksinpolkemisen politiikkaa. Viivyt matkalla viikkoja, kuukausiakin ja pakkaat kaiken tarvitsemasi pyörän tarakalle ja sivulaukkuihin. Mitään ylimääräistä ei mahdu mukaan, mutta kuitenkin on varauduttava säähän kuin säähän. Niin yön koleuteen kuin päivän paahteeseenkin. Ajaminen on fyysisesti rankkaa eikä henkistäkään puolta ole kaveri mukana huoltamassa; itsestään ja jaksamisestaan on osattava pitää huolta ja jakaa voimansa oikein. Sairastuminen pistää aikataulut uusiksi ja saattaa saada kaipaamaan omaa sänkyä ja kodin mukavuuksia. Tiet, kadut ja lehmipolut ovat mitä ovat päällysteiltään ja leveyksiltään. Hulppeat pyörätiet vaihtuvat olemattomiin pientareihin. Rekat pyyhkivät miltei iholle pyörän ohittaessaan. Ja oma liikennekulttuurinsa on jokaisella maalla muutenkin. Yövyt yksin pienen pienessä teltassa keskellä tuntematonta ja heräät aamulla linnunlauluun. Se ei tosin onnistu kaikilta, jos sattuu pelkäämään rosvoja, käärmeitä, punkkeja (allekirjoittaneen listaa!)- tai sitten vain kaikkea sitä tuntematonta, mitä yön pimeys sisällään kantaa. Kulkupelikin on pidettävä kunnossa, tuhannet kilometrit ovat pyörällekin iso haaste. Nämä seikat, joita itse hieman silmät selällään ihmettelen, ovat kuitenkin kokeneelle pyörämatkaajalle järjestely- ja suunnittelukysymyksiä, arkista polkemista. Katse on ympäröivän maailman ihmeissä ja kauneudessa. Draaman ja dramatiikan potentiaalisia aineksia kyllä, mutta onhan niitä kotonakin.

Tällä nimenomaisella matkalla draaman näyttämöksi nousee Odessa. Rämön pyörä varastetaan sillä aikaa, kun hän hetkiseksi poistuu hoitamaan asioitaan. Tuttu ja itselle "kalustettu" kulkuväline on ensityrmistyksen jälkeen korvattava Odessan tarjonnalla. Istanbulissa Taksim aukiolla mielenosoitukset muuttuvat mellakoiksi ja Matti Rämökin saa kokea mellakkapoliisin kyynelkaasuhyökkäyksen. Hän tapaa siellä myös tyttärensä ja he viettävät hieman epätavanomaista isä-tytärpäivää väkijoukossa, joka juoksee pakoon vesitykkejä ja yrittää suojautua pippurikaasulta.

Kirjan matkaa elävöittävät valokuvat reitin varrelta sekä humoristiset, osuvat piirrokset. Minua koukuttaa näissä kirjoissa myös se mittava taustatyö, joka aukaisee lukijalle kunkin alueen historiaa ja oloja. Tietoa on tuhdisti, mutta se on kuitenkin helposti omaksuttavassa ja mielenkiintoisessa muodossa. Paitsi että kirjassa mennään pintaa syvemmälle historiaan, alue on juuri nyt kiinnostavaa myös ajankohtaisuutensa vuoksi. Tai samasta jatkumostahan on kyse, historia kuplii pintaan tämän päivän uutisissa.

Reissu heitetty - nyt jään odottamaan seuraavaa. Himalajalleko siis seuraavaksi, Matti Rämö?

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan

Matti Rämö
Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan


Minerva Kustannus Oy,
2014

Kun on matkakirja tarjolla, niin siihen en malta olla tarttumatta. Sain Minerva Kustannus Oy:ltä arvostelukappaleena Matti Rämön kirjan Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan. Niin kirjan nimi kuin hulppea kansikin lupaavat suurta seikkailua. Tutustuin Matti Rämöön nyt ensimmäistä kertaa, mutta kyseessä on jo hänen kuudes matkakirjansa. Eikä taida pyöräilyn euforialle olla loppua - vierailin Rämön blogissa Ylen sivuilla ja seuraavan reissun suunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa! Jotain olennaista on elämässä loksahtanut kohdalleen silloin, kun ihminen löytää sen oman juttunsa ja oman intohimonsa lähteen. Hidas matkanteko ja polkemisen filosofia todentavat mitä parhaimmin matkalla olemisen tärkeyttä, ja lopulta perille pääsystä saa iloita saavutuksena. Ja Matti Rämön kirjojen nimiä selatessa ei jää epäselväksi se, että hitaasti edetenkin ehtii näkemään valtavan paljon.

Mies on matkalla yksin, kaikki tarpeellinen on pakattava pyörän päälle mukaan. Olennaisen ja turhan erottamisen taito on kovaa valuuttaa, kun kuljettaa taakkaansa vaikkapa kuukauden verran mukanaan. Ihan mutu-tuntumalla pakkaaminen ei onnistu, olosuhteet on otettava tarkkaan huomioon. Vaatetus sään ja ohuen ilman mukaan, niin paahtavaan helteiseen kuin tuivertavaan tuuleen vuorten solissa. Juomavarastot on täydennettävä ajallaan ja riittäviksi, ruoan on säilyttävä syömäkelpoisena yli 30 asteen helteessäkin pyörän sivulaukussa. Ja kaipa karttaakin on hyvä vilkaista useampaan kertaan lähes 2000 kilometrin matkalla! Suunnistamisen täytyy olla hyvin hallussa, koska kirjassa mainitaan vain kerran oikean suunnan varmistamisesta poliisilta.

Pyöräilyosuus alkaa lennon jälkeen Malagasta ja etenee ensimmäiseksi kohti Sierra Nevadan vuoristoa. Rämö kuvaa tarkkaan matkan vaiheita vuoristossa ja alkuun lukijaa uhkaa miltei uuvahtaminen matkan verkkaiseen tahtiin. Näkökulma muuttuu, kun sovitan lukurytmiäni hitaaseen etenemiseen - sehän on koko jutun juju. Jokainen polkaisu on tärkeä, polttavassa auringossa ja ohenevassa ilmanalassa on osattava arvioida voimansa oikein ja vältettävä totaalinen uupuminen. Yksin kulkiessaan saa ja pitää harjoittaa monenlaista itsensä kuulostelua ja itseensä tutustumista. Varjon löytäminen voi typistyä yhden yksittäisen oliivipuun varaan vuoren rinteellä.Vuoristotauti ei ole vaaroista vähäisin. Vuoristoteillä, -poluilla ja pientareilla tien kunto vaihtelee ja liikennettä on tai ei ole. Vastaantulija on oikealla tai väärällä puolella. Hauskaa on myös miettiä yksin yöpymisiä pienen pienessä teltassa vuoristossa. Leiripaikan etsiminen, pystyttäminen ja jälleen purkaminen on oma rutiininsa. Joskus teltan ulkopuolelta saattaakin kuulua yksittäisiä askelia, ainakin nelijalkaisia asukkeja vuorilla on moneen lähtöön.

Andalusiasta matka jatkuu Afrikkaan, Marokkoon. Kertomukseen lomittuu yhä enemmän vaihtuvien maiden ja mantujen historiaa ja kuvausta vallitsevista oloista. Rämö kertoo kohtaamistaan motoristeista, kilpa- ja retkipyöräilijöistä - ja ilmeisestä yhteydentunteesta yli kansallisuusrajojen. Ainoa yhdistävä tekijä ei suinkaan ole pyöräily, yhtä hyvin se voi olla jalkapallo-ottelun seuraaminen kahvilan tai baarin tv:stä. Gibraltarin vaiheita on kuvattu kiinnostavasti, onhan se strategisesti hyvin merkittävä Atlantin ja Välimeren, Euroopan ja Afrikan välissä. Kirjan valokuvat havainnollistavat tekstiä ja ilmeikkäät piirustukset antavat lisää vauhtia omalle mielikuvitukselle, kun lukijana roikuin mukana mielenkiintoisen reissun vaiheissa.

Kirja oli ensimmäinen lukemani pyöräilymatkakirja ja sellaisena avasi aivan uusia ovia maailmalle. Toimii siis hyvin myös kotisohvalta, ja tietenkin pyörämatkaa - tai patikkamatkaa vuorille - suunnittelevalle inspiraation ja tiedon lähteenä. Timantteina kirjasta jäi mieleen myös ne muutamat katsahdukset Matti Rämön sisimpään. Ajatukset yksinäisyydestä, yhteisöllisyydestä ja niistä elämän eväistä, joilla itse kukin kampeaa itseään eteen päin. "En tiedä, onko vuohipaimenilla sittenkin älypuhelun taskussa, mutta jo pelkkä vuohilaumojen vaellus kuivilla rinteillä riittää vahvistamaan uskoani, että lopultakin todella tärkeät asiat eivät noudattele lyhyitä aikasyklejä." (Lainaus kirjan sivulta 331.)