perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ameriikan raitilla






Ameriikan raitilla
Antti Tuuri



Otava,
2016

Maahanmuuttokeskustelu velloo nyt vilkkaana, joten käännetäänpä tasapuolisuuden vuoksi katseet vaihteeksi Suomen historian maastamuuttoihin. Kun Pohjanmaalta lähdettiin sankoin joukoin Kanadaan ja Amerikkaan, lupaukset merten takaa houkuttelivat mukaansa myös Antti Tuurin isoisän ja muutakin sukua. Yhteydet Suomeen jäivät enimmäkseen vähäisiksi, kun aika meni sopeutuessa uuteen ja uutterasti töitä tehdessä. Suuresta asiasta oli kuitenkin kyse ja olihan siinä toki oma hohtonsa, varmasti kotipuolessa moneen otteeseen muisteltiin lähtijöitä. Antti Tuuriakin perheen amerikansiirtolaisuus kiehtoi kovasti, erityisesti isän kertomukset Jonni  Tuurista, pikkuserkusta, jolla oli isän muisteluiden mukaan ollut Pohjanmaalla ennen lähtöään Jonni Tuurin eksoottinen orkesteri -niminen tanssiorkesteri.

Jo Antti Tuurin Pohjanmaa -romaanissa Hakalan suku kokoontuu yhteen jakamaan Amerikasta tullutta isoisän perintöä. Sukusaaga laajenee kokonaiseksi Pohjanmaa-sarjaksi ja amerikansiirtolaisuus tulee vahvasti tarinaan mukaan. Kirjojensa pohjaksi ja kiinnostuksesta omia sukujuuriaan kohtaan Antti Tuuri alkaa tutkia perusteellisesti siirtolaisuutta Suomesta, ja aivan erityisesti Pohjanmaalta, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Ameriikan raitilla on matka- ja muistelmakirja reissuilta, joilla hän tutustui siirtolaisten asuttamiin seutuihin ja tapasi siellä sukulaisiaan ja sai uusia tuttavuuksia.

Kirjan matkakuvaukset alkavat Kanadasta ja siellä Antti Tuurilla on oppaana pikkuserkku Jonni Tuuri. Heti alkuun selviää, ettei Jonnilla sitä eksoottista orkesteria ollut ollut Pohjanmaalla, eikä missään muuallakaan. Sen sijaan Jonnilla on muuta mielenkiintoista kerrottavaa; häneen on ottanut yhteyttä nainen, joka on ollut naimisissa Antin isoisän kanssa. Heti alkuunsa Antti Tuuri pääsee siis uutta mummoaan tapaamaan. Sen jälkeen on vuorossa monta värikästä henkilöä, joiden elämäntarinat osoittavat, että suomalaiset ovat olleet suuria persoonia yhteisöissään. Hän tapaa esimerkiksi Matti Jutilan, siltojen rakentajan ja Kanadaa olympialaissa edustaneen painijan. Jorma Ahopelto puolestaan oli otellut ammattinyrkkeilijänä Kanadassa.

Matkat ovat taustatyötä kirjoille aamusta iltaan; kalastusreissuja, iltoja kapakassa ja juttutuokioita yömyöhäiseen uusien tuttavien luona. Visiittejä museoihin, hautausmaalle ja intiaanikylään. Kirja kertoo havainnollisesti sen, miten perinpohjaisesti kirjalija voi maisemia, ajoreittejä ja ihmisiä kirjaansa varten tallentaa mieleensä. Antti Tuuri tuntuu solahtavan mukaan porukkaan kuin porukkaan, eikä jää ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Ja siirtolaisuudesta kertovaan kirjaan kuuluu ilman muuta myös mausteeksi fingelskaa. Monesti käännös voi kuulijalla olla hetken hakusessa, kuten Antti Tuurin mainitsema sanomapitsi – son of a bitch.

Ameriikan raitilla on monella tapaa mielenkiintoinen. Yhtäällä katsaus siirtolaisuuteen ja sen syihin, toisaalla kuvausta matkanteosta ja siinä välissä vielä kirjan kirjoittamisestakin. Antti Tuurin teksti on leppoisaa mutta myös täsmällistä ja huumori sellaista miehisen ilmeetöntä. Kiinnostavaa luettavaa varmasti myös kaikille, joiden sukua on aikoinaan lähtenyt Ameriikan raitille tai Kanadaan.

Julkaistu Kirjavinkeissä 30.4.2016

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Melkein geisha: hurmaava ja hullu Japani







Minna Eväsoja
Melkein geisha: hurmaava ja hullu Japani


Gummerus,
2016


Japanin eksotiikka ei himmene, vaikka monta asiaa ja ilmiötä olemme samuraiden ja kimonokuosien saarelta jo omaksuneet osaksi elämänmenoamme. Sushi on Suomessa trendiruokaa ja karaoken myötä jokainen voi saada oman tähtihetkensä lavalla. Näiden pienten pintaraapaisujen rinnalla on sykähdyttävää lukea siitä oikeasta japanilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista aivan erityislaatuisine piirteineen ja käänteineen. Perehtyminen maan tapakulttuuriin on paitsi kiinnostavaa myös suositeltavaa, jos kaukokaipuu saa matkaamaan paikan päälle Japanin ihmeitä katsomaan. Turistin kömmähdykset vielä ehkä ymmärretään, mutta liike-elämässä nolot tilanteet voivat tulla kalliiksi. Jos arvelet pärjääväsi Japanissa pelkällä länsimaisella kohteliaisuudella, niin luepa Minna Eväsojan kirja Melkein geisha!

Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja hänellä on pitkä kokemus elämästä ulkomaalaisena naisena Japanissa. Hän lähti Kiotoon opiskelemaan teetaidetta Urasenken teekoulussa, palasi välillä Suomeen ja jälleen useamman kerran takaisin Japaniin. Asema ulkomaalaisena, teekoulun kurinalalaisuus sen enempää kuin sosiaalinen sääntöviidakkokaan eivät estäneet Eväsojaa hurmaantumasta maahan. Arki ei ollut helppoa, mutta taatusti mielenkiintoista. Pitkin kirjaa hämmästyn hänen luonteensa joustavuutta ottaa vastaan uusia asioita ja sopeutua, suorastaan solahtaa mukaan vieraaseen kulttuuriin. Vuokraemännän valvova silmä piti huolen siitä, että suomalainen opiskelijaneitonen eli yhteisön silmissä hyväksytyllä tavalla vapaa-ajallaankin.

Kirja koostuu pienistä kertomuksista, jotka kuvaavat elämää Japanissa suomalaissilmin nähtynä. Teekoulutaustan vuoksi Eväsojalta odotetaan käytösetiketin hyvää hallintaa ja se tuntuu todella ulottuvan joka elämänalueelle. Teekoulussa japanin kieltä ei opita ainakaan small talkin ansiosta, sillä sanansa on valittava tarkoin ja harvakseen tilanteen mukaan. Tärkeämpää onkin kehon puhe; jokainen harkittu nilkan taivutus tai ranteen liike. Pikkutarkka säännönmukaisuus liikkeissä, eleissä ja puheessa on jo melkoista taidetta sinänsä. Sopimaton käytös, jota on esimerkiksi jäätelötötterön syöminen tai naisen pukeutuminen shortseihin ja toppiin vapaa-aikanakaan, tuottaisi häpeää Teemestarille.

Asumisjärjestelyt ovat erityisesti talvella sangen kiinnostavia. Ehkä nyt ymmärrän paremmin japanilaisen ystäväni järkytystä meidän talvemme pakkaslukemista. Japanilaisittain kylmyys valtaa talon myös sisältä päin ja nukkuminenkin onnistuu parhaimmin kahden lämpöfutonin välissä, pipo päässä. Kesän kuumuus ja kosteus tasaa lukemia toiseen suuntaan.

Minna Eväsoja on valinnut aiheet kirjaan niin, että yhdenkään luvun yli ei tarvitse harppoa. Jokaisesta jutusta voi poimia hämmästyksen helmiä ja hämmentäviä havaintoja kulttuurieroista. Läpi kirjan hän tuo esille japanilaisen naisen näkökulmaa  miesjohtoisessa yhteiskunnassa. Kyllä, melkein geishan Japani on hurmaava ja hullu. Tätä voi lämpimästi suositella kaikille itämaisista kulttuureista kiinnostuneille.


Julkaistu Kirjavinkeissä 23.4.2016

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Polkupyörällä Himalajalle





Matti Rämö
Polkupyörällä Himalajalle


Minerva,
2016



Kevät etenee kohisten ja pyöräilykelit sen kuin paranevat! Ilokseni sain tarttua jo kolmanteen Matti Rämön matkakirjaan, kaiken kaikkiaan nyt ilmestynyt kirja on jo peräti kahdeksas. Aiemmin lukemieni kirjojen Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ja Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin perusteella tiesin jo odottaa, että tämän miehen matkassa pääsen mukaan ainutlaatuiseen seikkailuun.

Kirjan rakenne on aiemmista Rämön matkakirjoista tuttua päiväkirjatyyliä. Jokaisen päivämäärämerkinnän yhteyteen on kirjattu reittiosuus, ajetut kilometrit ja kulutetut eurot. Matkan etenemistä on siis helppoa seurata, varsinkin kun kirjassa on myös selkeät kartat. Yksityiskohtaiset muistiinpanot kertovat selvää tarinaansa; jokainen aamu on ollut uuden seikkailun alku.

Aikaa kuluu seitsemän viikkoa, matkaa taittuu 2400 kilometriä. Karttaan piirtyy reitti Delhistä Ladakhiin. Intian kaaos – ja ne miljoona pyhiinvaeltajaa – vyöryy päälle, mutta se ei estä suomalaista miestä etenemästä. Eivätkä häntä hyydytä sään vaihtelutkaan, vaikka tasangon tainnuttavat helteet vaihtuvat Himalajan vuoristosolien kylmiin pakkasöihin. Päivän paahdetta voi hieman tasoittaa illan ja yön viileydellä, joskin pimeys ja olemattomat pientareet tuovat silloin omat haasteensa. Ohiteltava, vastaantuleva ja väisteltävä liikenne on hyvin monimuotoista, aina kuorma-autoista, polkupyöristä ja juoksijoista lehmiin ja motoristeihin.

Pelkkää pyöräilyn ylä- ja alamäkeä kirja ei todellakaan ole. Intohimoinen fillaristi kertoo tapaamistaan ihmisistä, maistelemistaan ruoista ja ehtii tutustua kävellenkin nähtävyyksiin. Ja siinä sivussa lukija imaistaan mukaan Intian historiaan. Matti Rämö omaa sellaisen kerronnantaidon, että ikään kuin ohimennen tulee käsiteltyä brittihallinnon vaikutukset ja Intian ja Pakistanin suhteetkin. Toki Intiassa on poikettava myös jooga- ja meditaatiokeskukseen – vaikkapa Rishikeshiin, kuten Beatlesit aikoinaan.

Tätä ja Matti Rämön muitakin matkakirjoja suosittelen lämpimästi niihin kausiin, kun arki käy painostavaksi ja elämä tuntuu vain valuvan ohi. Silloin on hyvä ottaa kiintopiste hieman etäämpää ja siristellä silmiään sen suuntaan, josko jokunen toteuttamaton haave siintäisi horisontissa. Itselleni yksi tärkeä pointti kirjassa on se, että Rämö lähti kuntouttamaan itseään hankalan sairauden otteesta näillä matkoillaan. Eikä sitten ihan vähään tyytynytkään!

Julkaistu Kirjavinkeissä 20.4.2016

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Pako






Arne Nevanlinna
Pako



WSOY,
2016


Kirjamaailma on minulle kuin Intia tai Japani, eksoottinen ja asukasluvultaan hämmentävän kokoinen. Aina on vastassa uusia kasvoja ja erilaisia elämäntarinoita. Kirjat eivät lukemalla lopu, päinvastoin: kun antaa kirjailijalle pikkusormen, niin yksi kirja avaa kiinnostuksen koko hänen tuotannolleen. Varsinainen lumipalloefekti, joka saa lukijan lillumaan ainaisessa runsaudenpulan poreisessa lähteessä.

Arne Nevanlinnaankin tutustuin vasta nyt, kun Pako ilmaantui lukulistalleni. Saisikohan tuota edes julkisesti tunnustaakaan, kun kirjailijan aiempi tuotantokin on ollut näkyvästi esillä. Aina Finlandia-ehdokkaaksi asti.

Ensi alkuun he ovat toisilleen vain Tyttö ja Poika, kaksi Dredenin pommituksia pakenevaa orpoa nuorta. Eletään toisen maailmansodan loppuvaihetta, Liittoutuneet kurittavat Dresdeniä ankarin pommituksin ja tuhoavat kaupungin lähes kokonaan. Kun maailmassa ei ole paikkaa, minne mennä - tai ainakin se siintää vain epävarmana haikuna horisontissa - satunnaisesti toisensa tavanneet ovat toisilleen vierainakin turva ja lohtu. Ja miten tytöstä olisi alkuunkaan yksin pakomatkalle, sinisessä leningissään ja korkokengissään epäkäytännöllisen avuton ja suojeltava. Niin kauniskin, nimeänsä myöten - Katharina. Ja poikakin esittäytyy punastellen ja nimeään arastellen: Josef.

Katharina ja Josef taittavat matkaa sekasorron ja hävityksen keskellä. Kengät kuluvat puhki, jostain on löydettävä ruokaa ja paikka levätä. Hetkellisesti he saavat paikan Tante Fridan luona, mutta sitä rauhaa ei kauaa kestä. Matka jatkuu avioparina. Uuden elämän alkuun heidät tuuppaa Onkel Fritz, ja nuoret matkustavat Amerikkaan. Mennyt jää taakse aina identiteettiä myöten, Amerikassa he ovat Kate ja Joe Hollannista.

Katen ja Joen alkutaivalta määräävät olosuhteet ja sattumat. Kuinka he lunastavat osuutensa Amerikan vapaudesta ja lupauksista, turvallisuudesta ja vauraudesta, kuinka täysin sanoutuvat irti menneisyydestään? Ulkomaailmalle he ovat Kate ja Joe Hollannista. Mitä he ovat toisilleen tarinan mittaan, häivyttääkö pitkä yhteiselämä heidänkin mielestään Tytön ja Pojan kapsekkeineen Dresdenin tomuisilta teiltä?

Joen ja Katen 70-vuotisessa tarinassa olisi ainekset vaikkapa trilogiaan. Sen sijaan se on melko kapoinen ja tarina etenee isoin harppauksin. Historia on vain kulisseina taustalla eikä saa sen suurempaa äänenpainoa; tarina on näiden kahden eikä perhe siitä kasva lapsienkaan muodossa laajemmaksi. Kerronta on viehättävän kevyttä, Kate heittää toisinaan haasteen ja Joe myötäilee. He tuntuvat jotenkin tutuilta, suomalaisilta. Oman aikansa maasta- ja maahanmuuttajia. 

torstai 14. huhtikuuta 2016

Margariinimafia







Lyric Tubor
Margariinimafia


Saaga-kirjat,
2016



Jukka Niinisen perustama HHClinic Oy on menestyvä lääke- ja tutkimusyritys, jonka meriittejä Talouselämä-lehti hehkuttaa. Kultaa ja kunniaa on luvassa entistä riemukkaammin, sillä yrityksen kehittämien kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden ennustetaan mullistavan sairauksien hoidon ja hyödyttävän terveydenhoitoa merkittävästi. Yrityksessä tehdään hartiavoimin työtä lääkkeiden julkisuuskuvan ja kysynnän varmistamiseksi ja hoidetaan suhteita viranomaisiin. Kun homma on kauniisti paketissa, HHClinic on tarkoitus myydä ja kääriä yrityskaupasta mojovat miljoonat.

Ennen kuin tavoitteisiin päästään, uusien lääkkeiden haitalliset sivuvaikutukset selviävät myös tutkimusjohtaja Seppo Korhoselle. Osa talon väestä on tiennyt lääkkeen aiheuttamista ongelmista jo aiemminkin, mutta tutkimustuloksia on siistitty ja haittavaikutuksia piiloteltu. Tietoa on osittain päässyt vuotamaan myös ulkopuolisille. Paljastuksesta seuraa monentasoista salailun ja asioiden julkistamisen painia, jossa rahaa palaa ja likaisia töitä tehdään mittatilaustyönä. Monenkaan perhe-elämä ei kestä pinnallista, rahan ja työn markkeeraama menoa. Toimitusjohtaja Niinisenkin avioliitto päättyy ikävästi ja kestää kauan, ennen kuin miehelle selviää hänen tyttärensäkään erikoinen kaksoiselämä.

Lääketeollisuus on suurta bisnestä – oli sitten kyse virallisista suosituksista tai yksittäisten ihmisten sairaudenpelosta ja terveydenkaipuusta. Margariinimafian juonesta tekevät koukuttavan monet rinnakkaiset ajojahdit ja eri tahojen keskinäiset riippuvuudet, joita sanelee valta ja oman edun tavoittelu. Muutamaa henkilöä sentään kiinnostaa totuuskin, kuten lääkäriopiskelija Mikkoa tai terveysblogisti Esaa.

Erikoinen kirja tämä Margariinimafia. Aiheesta ja sen kantaaottavasta käsittelytavasta pidin paljon. Mistä tulevat ne viralliset suositukset, jotka meille totuuksina syötetään? Kolesterolilääkitys on niin yleistä, että jokaisella on siitä joko omia tai lähipiirin kokemuksia eivätkä kaikki kokemukset suinkaan ole harmittomia. Some-maailma on muuttanut tiedonsaantiamme valtavasti ja erilaiset terveystrendit kasvavat suorastaan viidakkona ympärillämme. Kovin salamyhkäinen on myös kirjailijanimi ja uteliaana mietin, onko Lyric Tuborilla jokin erityinen suhde kirjan teemaan. Margariinimafia perustuu pitkälti dialogeihin ja puhekieleen eikä yhdys sana ole läheskään aina yhdyssana. Unohdin kielelliset seikat ja halusin vain lukea kirjan loppuun ja nähdä, miten äijän käy.

Julkaistu Kirjavinkeissä 15.4.2016