tiistai 28. maaliskuuta 2017

Rahat pois bolševikeilta








Inkeri Hirvensalo & Pekka Sutela
Siltala, 2017



Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi on aihetta sujauttaa lukupinoon useampikin maamme menneisyyttä käsittelevä teos. Historiaa voi lähestyä hyvin erilaisista näkökulmista. Inkeri Hirvensalon ja Pekka Sutelan uutuuskirja käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Minulle kirja oli kiinnostava aikamatka noihin sodanjälkeisiin vuosiin; sotakorvausvelvollisuuksien hoitamiseen käytännössä, jälleenrakentamiseen ja kahden hyvin erilaisen maan kauppasuhteiden kehittymiseen.

Vaikka kirja keskittyykin vuosiin 1945-1990, asioiden taustaksi historiaa valotetaan aina 1700-luvulta alkaen. Kirjan mukaan jo tuolloin syntyi kysymys siitä, onko Venäjä idän ja lännen rajamaalle enemmän uhka vai mahdollisuus.

Suomi oli sodan jälkeen vielä maatalousmaa, suhteellisen köyhäkin. Sotakorvaukset pakottivat kuitenkin maan kehittämään teollisuuttaan rivakasti, sillä Neuvostoliitto siirsi korvausten painopistettä metalliteollisuuden ja laivanrakennuksen suuntaan ensimmäisen sotakorvausvuoden jälkeen. Neuvostoliitto oli kärsinyt sodassa valtaisat tuhot ja jälleenrakentamiseen tarvittiin tuotantovälineitä, tehtaita ja teknologiaa. Telakkateollisuutta oli kehitettävä ja kokonaan uusia telakoita perustettava, jotta Suomessa selvittiin yli 500 sotakorvauslaivan rakentamisesta ja toimittamisesta. Myös suomalaista puutaloteollisuutta vietiin naapurimaahan osana sotakorvauksia.

Sotakorvausten jälkeen idänkauppa kehittyi tiiviisti. Kirja havainnollistaa selkeästi kahden erilaisen talousjärjestelmän maan käymää clearing-kauppaa. Oma mielenkiinnon kohteensa on se, keiden käsissä päätökset olivat valtiojohtoisen taloudenpidon aikana. Maat solmivat viisivuotis- ja vuosisuunnitelmat ja kaupan tasapainottamiseen voitiin käyttää myös kolmikantakauppaa. Ongelmatonta se ei aina ollut, sillä öljyn lisäksi Suomella ei välttämättä ollut sopivaa tuotavaa naapurimaasta.

Kirja on muhkea tietoteos ja antaa selkeän kuvan paitsi Suomen käymästä idänkaupasta, myös Suomen teollisuuden kehityksestä ja ajan poliittisesta ilmapiiristäkin. Kirjan tekijät käsittelevät aihetta koko ajan myös isommassa kehyksessä, unohtamatta ympäröivää maailmaa ja sen muutoksia, kuten öljykriisejä, kylmän sodan aikaa tai kaupan vapautumista.

Historian harrastajalle ja asioiden taustoista kiinnostuneelle ajatuksia herättävää luettavaa.

Julkaistu Kirjavinkeissä  28.3.2017

http://www.adlibris.com/fi/kirja/rahat-pois-bolsevikeilta-9789522344328

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Juurihoito






Miika Nousiainen
Otava, 2016




Kirjan takakannen kirjastotarrassa Juurihoito on linjattu suku- ja hammaslääkäriromaaniksi. Ensimmäinen lukemani hammaslääkäriromaani ikinä - mielessä kävi, että siksiköhän kirjaan tarttuminen venähti näin pitkälle. Hammaslääkäriajan tilaaminenkin vaatii aina oman energiansa ja  tahtotilan hakemisensa, se saattaa lipsahtaa ohi useammankin kerran huomisen listalle. Toisaalta odotukset ja uteliaisuus  Vadelmavenepakolaisen jälkeen olivat korkealla ja lukuharrastusreseptorini jo valmiustilassa aktivoitumaan Nousiaisen tekstistä. Osasin ennakoida, että kyllä tässä on kyse paljon enemmästä kuin hammaskivulta pelastamisesta.

Lukemisen edetessä minulle valkeni, että luen tätä kirjaa itselleni juuri oikeaan aikaan. Löysin tarinasta kyllä Nousiaisen huumorin ja hauskan tilannekomiikan, mutta useassa kohdin suodatin ne kyynelten läpi. Tässä elämäntilanteessa, vain reilu kuukausi äidin kuoleman jälkeen, tämä olikin paitsi viihdyttävä ja hauska, myös hyvin koskettava lukukokemus. Perhe, suku, sisarukset  - oma elämänikin oli ollut melkoista juurihoitoa kuluneet viikot.

- Sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
- Ai sen sukulaisuuden?
- Ei kun hammaslangan. Olen hammaslääkäri, en sukututkija.

Hammaslääkärin työ on Eskon elämä ja kutsumus. Kerran hän kuitenkin saa vastaanotolleen potilaakseen Pekan, jolla on sama harvinainen sukunimi - ja mikä vielä olennaisempaa - puuttuvat vitoset. Vaikka Esko alkuun yrittää sivuuttaa asian, hänelle on selvää, että hoidettava on hänen veljensä. Asian myöntämisestä alkaa seikkailu, joka vie veljekset maailmalle ja matkalle omaan sisimpäänsä. Matkan edetessä Esko ja Pekka löytävät lisää läheisiä sukulaisia ja pikkuhiljaa heille aukeaa myös vanhempiensa menneisyys. Erilaisuus on vain pintaa, kun sisarusrakkaus tekee katraassa työtään. Juurihoito auttaa myös mielen tulehduksiin ja kipuihin. 

Moni kirjan kohta nauratti niin, että oli palkitsevaa lukea se ääneen lähipiirillekin. Ja juuri samat kohdat rouhaisivat mieltä ja saivat silmät vettymään, sillä niissä oli selvimmin läsnä perheen ja rakkauden merkitys. Lupa olla vähän outo ja tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään. Tuntea juurensa ja olla ylpeä niistä. Saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

"Ilta jatkuu hilpeänä ja seurueemme pitää valtavaa älämölöä. Ympäröivistä pöydistä vilkuillaan paheksuvasti. Nautin tilanteesta. Vihdoinkin minulla on perhe jota hävetä. Kyllä ihminen läheisiltään rakkautta saa, mutta nämä hetket, jolloin saa hävetä läheisiään, ovat korvaamattomia."

Juurihoito on veijarimainen sukutarina, joka liittää yhteen hyvin erilaisissa elämänpiireissä kasvaneet sisarukset. Ja näiden elämänpiirien ja erilaisten elämänkohtaloiden kautta tarina ottaa kantaa laajemminkin suvaitsevaisuuteen ja sen puutteeseen. Elämä on pitkälti arpapeliä ja ihmisen valinnanmahdollisuudet rajallisia. Niissä puitteissa on pienen ihmisen yritettävä. Jotenkin kovin inhimillinen, lämminkin tarina. 









torstai 16. maaliskuuta 2017

Sadetta ja siunauksia: Pyhiinvaellus Walesissa







Liisa Seppänen
Kirjapaja, 2017



Kirjassa Sadetta ja siunauksia vaelletaan hitaasti ja viipyillen. Tärkeintä on matkan teko askel askeleelta, ajoittain junia ja bussejakin hyödyntäen, kohti päämäärää. Liisa Seppänen on tehnyt useita matkoja kelttien maille ja järjestänyt pyhiinvaellusmatkoja suomalaisryhmille. Uusimmassa kirjassaan hän kulkee Walesin pyhillä paikoilla, Cardiffista Holywelliin.

Seppäsen omat matkatunnot ja kohtaamiset walesilaisten kanssa lomittuvat sopuisasti pyhimyskertomusten ja entisajan legendojen kanssa. Kelttiläiset pyhimykset ovat hänelle tärkeitä ja läheisiä ja kenties Walesin matkaltakin löytyy uusi sielunystävä, anam caran. Samoja reittejä on kuljettu vuosisatoja, ihmiset ovat etsineet kosketusta Pyhään, Jumalaan ja itseensä.

Matka alkaa sopivasti St. Davidin, Walesin kansallispyhimyksen päivän aikoihin. Hänestä on hyvä aloittaa ja jatkaa siitä toinen toistaan kiehtovampiin henkilöihin. Yksi heistä on Illtud, aikansa oppinein mies, “joka kuunteli taivaallista navigaattoria” ja asettui sen ohjauksessa asumaan Glamorganin laaksoon ja perusti sinne luostarin. Entä prinssi Brochwelin autioseudulla kohtaama neito Melangell, joka kertoi prinssille asuneensa seudulla yksin jo 15 vuotta, tapaamatta ainuttakaan ihmistä? Häntä Seppänen miettii istuessaan puron varrella rantakivellä ja syödessään evässämpylöitään. Näihin mietteisiin hän sitoo senaikaisen historian vaiheen ja Rooman valtakunnan tapahtumat.

Sadetta ja siunauksia on erilainen matkakirja. Siinä ei ole olennaista mahduttaa matkaan mahdollisimman paljon kokemuksia tai ryntäillä turistina kamera kaulassa nähtävyydeltä toiselle. Päin vastoin, yksin kulkiessaan on suojassa asioiden tulvalta. Saa kuunnella hiljaisuutta ja luontoa ympärillään, annostella vastaanottamaansa itselle sopivaksi. Pyhimykset ovat puhuttelevaa matkaseuraa ilman vaatimuksia. Kun Seppänen tapaa matkallaan ihmisiä, ne ovat kuin tarkoitettuja, voimaannuttavia ja hyviä kohtaamisia. Kirjasta jää lukijalle evääksi kelttien maanläheinen elämänkäsity

Julkaistu Kirjavinkeissä 16.3.2017


http://www.adlibris.com/fi/kirja/sadetta-ja-siunauksia-9789522886484

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tellervo Koivisto: Elämäkerta







Anne Mattsson
Siltala, 2017




“Ei sil Manul o koska ollu kettä muut ku Tellervo”, totesi Mauno Koiviston turkulainen kaveri presidentinvaalikampanjan aikaan vuonna 1981. Ja jos olikin, niin itsenäisyyspäivän aaton illanvietto vuonna 1950 muutti nuoren miehen elämän suunnan – ja nuoren Tellervo Kankaanrannan tulevaisuuden myös. Presidentin puolisona kotirouvan ja äidin rooli vaihtui tasavallan ykkösnaisen rooliin. Yhdessä ja erikseen he nauttivat suurta kansansuosiota niin, että historiantutkija Anne Mattsson kuvaa heitä kirjassaan Suomen kuninkaallisiksi.

Julkisuuskuvan takaa paljastuu lempeä ja rohkea, monin tavoin hyvin vaikuttava nainen. Kun hänen miehensä loi uraa pankkimaailmassa ja valtakunnanpolitiikassa, Tellervo toimi yhden kauden kansanedustajana ja sen jälkeen kunnallispolitiikassa. Neljän vuoden ajan hänellä oli Suomen Kuvalehdessä oma pakinapalsta: Rouva Koiviston päiväkirja. Pakinat kertoivat elämästä pääministerin puolisona ja ne olivat myös oivallinen väylä tuoda esille naisen asemaan liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Itselleen tärkeissä asioissa hän oli mukana myös monien yhdistysten ja järjestöjen toiminnassa.

Kirjan Mauno Koiviston presidenttikauteen ajoittuva osuus tuo selkeästi esiin Tellervon merkityksen miehensä rinnalla. Komea ja tyylikäs pariskunta viehätti suuresti niin mediaa kuin kansaakin. Mattssonin kirjaa lukiessa voikin vain todeta, että tässä on vakka kantensa valinnut. Tekstistä välittyy hienosti heidän keskinäinen, huumoria ja naljailua kestävä suhteensa. Presidentin puolison rooli edustustehtävissä oli vaativaa, sillä aina ei suinkaan voinut tukeutua vakiintuneisiin käytäntöihin tai protokollaan.

Sattumalta, onnekseni luin tätä kirjaa juuri naistenpäivän aikaan. Ajankohtaa ajatellen napakymppi valinta, sillä Tellervo Koiviston persoonallisuus ja kirjan intiimi avoimuus hurmasi minut täysin. Kirja sivuaa myös hänen julkisuuteen tuomaa masennustaan, joskaan se ei ole kirjassa mitenkään pääosassa. Rohkeaa ja rehellistä, yksi alkuvuoden helmiä lukulistallani.

Julkaistu Kirjavinkeissä 15.3.2017




http://www.adlibris.com/fi/kirja/tellervo-koivisto-9789522343062


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Pika-arvonta Jyväskylän Kirjamessujen merkeissä!


Huhuu, Saara Moilanen! Olet toinen voittajista,
otathan pikaiseen yhteyttä:
tuhansia.sivuja@gmail.com 



Blogissani on ollut useamman viikon hiljaista. Perheessä on eletty aikaa ennen ja jälkeen, kiireet siirretty syrjään tärkeimmän tieltä. Vaan elämä jatkuu ja kevään valo hellii jo mieltä. Lohduksemme ei ole mitään ristiriitaa siinä, että hän joka on mennyt pois, on silti joka hetki läsnä. Sydämissämme. Ja muutama kirjatekstikin on jo muhimassa, matkalla nekin. Kaikki valmistuu ajallaan.

Valon ja ilon tuulahdus on myös kalenterimerkinnässäni, joka kertoo Jyväskylän kirjamessujen lähestymisestä. Luvassa on hyvän mielen viikonloppu koko perheelle, sillä messuilla on ohjelmaa niin kirjojen, ruoan, viinin kuin lemmikkienkin ystäville. Messut lähestyvät huimaa vauhtia, joten päivämäärä kannattaa merkata jo punaisella värillä kalenteriinsa: 25.-26.3. Jyväskylän Paviljongissa. 

Ja kuulkaas tätä! Yhteistyössä Jyväskylän Kirjamessujen ja Sevent Oy:n kanssa saan arpoa myös teille armaat lukijani kaksi kahden hengen lippupakettia. Liput ovat yhden päivän lippuja. Välitän voittajien nimet Jyväskylän Kirjamessuille ja voittajat voivat noutaa lippunsa Paviljongin infosta messuviikonloppuna.

Ja nyt siis hipihopihopi osallistumista rustaamaan - arvonta päättyy jo 15.3. klo 22, jotta saan hyvissä ajoin ilmoitettua onnekkaiden nimet Kirjamessujen järjestäjälle. Kaikille on tasapuolisesti luvassa yksi arpa ja jätäthän kommenttiin sähköpostiosoitteesi. Suoritan arvonnan heti keskiviikkoiltana ja laitan voittajille viestiä. 


On tärkeää, että vastaat pikaisesti viestiini, jotta 
voin ilmoittaa voittajien nimet ja sähköpostiosoitteet 
edelleen Kirjamessujen järjestäjille! 
Ilmoitan voittajat sekä täällä blogissa että laitan sähköpostia. 

Jätä merkki osallistumisestasi kommenttikenttään sähköpostin kera.
Onnea kaikille tasapuolisesti!






Arvonta on päättynyt, kaunis kiitos kaikille osallistuneille ja myöskin osaa ottaneille! 
Ennen kuin Millan tapaa kallistan pääni tyynylle, niin kerrotaanpa Randomin ratkaisu tämän pelin suhteen. 
Lippupaketit ovat voittaneet SannavL ja Saara Moilanen

Lämpimästi onnea ja tapaamisiin messuilla Jyväskylässä!