tiistai 31. toukokuuta 2016

Mofongo






Mofongo
Cecilia Samartin


Bazar,
2016

Mofongo on kuin lumoava, lempeästi opettavainen satu aikuisille. Se on tarina, jota luin hitaasti nautiskellen ja josta luovuin haikein mielin – ja jonka pariin varmasti vielä palaan. Ilokseni huomaan, että kuubalaissyntyisen Cecilia Samartinin kirjoja on käännetty suomeksi jo viisi tätä aiemmin. Mainio löytö näin kesän kynnyksellä, mitä parhainta lomalukemista.

Haaveissaan kahdeksanvuotias Sebastian on maailman kuuluisin jalkapalloilija ja sankari. Todellisuudessa vaikea sydänvika pakottaa hänet jäämään pajupuun varjoon ja seuraamaan sieltä toisten lasten peliä. Välitunneilla ja koulumatkalla puristus rintakehässä pahenee entisestään, kun Sebastianin heiveröisyys ja erilaisuus herättää luokkatoverissa koulukiusaajan. Koulun jälkeen hän suuntaa isoäitinsä, Abuela Lolan luo Bungalow Havenin palveluasunnoille. Isoäidin läsnäolo rauhoittaa terveytensä kanssa kipuilevaa poikaa.

Lapset ovat huolissaan Lolan pärjäämisestä ja ovat asettaneet omat ehtonsa yksin asumiselle; ruoka tuodaan valmiina läheisestä vanhainkodista eikä kynttilöitä saa sytytellä. Sairaalaviikon jälkeen Lola laittaa kuitenkin elämänsä uusiksi. Kynttilöiden liekit lepattavat Bungalow Havenissa hilpeästi. Abuela Lolan hiukset ovat punaiset kuin mansikkakiisseli. Keittiössä kypsyvät vastustamattomat puertoricolaiset ruoat, jotka kokoavat ristoriitojen vaivaaman perheen yhteisen pöydän äärelle. Sebastian saa olla isoäitinsä opissa ja he kokkaavat yhdessä isoäidin kotimaan ruokia kuten mofongoa.

Vuosientakaisia loukkauksia ja väärinymmärryksiä ei oiota hetkessä. Abuela Lolan tarinat, suorat kommentit ja valloittavat ruoat tekevät eripuraisisissa työtään pikkuhiljaa. Sairaalajakso on ilmeisesti muuttanut Lolan ajatusmaailmaa:

“Äiti, miksi sinä puhut koko ajan tuollaisia?” Gabi kysyi.
“Kaikille tulee vain hankala olo.”
“Voi olla, mutta jos tässä iässä alkaa kierrellä ja kaarrella, niin ehtii hautaan ennen kuin pääsee asiaan.”

Tarina elää Lolan ja Sebastianin valmistamien aterioiden ympärillä. Kirjan lopussa on oma liitteensä Abuela Lolan resepteistä. Kuitenkin olennaisinta, herkullisinta kirjassa on keskeneräisyyden ja vanhan viisauden dialogi. Cecilia Samartin on koulutukseltaan psykoterapeutti ja se tausta näkyy ja hengittää kaikissa kirjan henkilöhahmoissa. Oma ääni löytyy elämän draamojen keskellä. Salli itsellesi hyvä hetki, lue Mofongo.

Julkaistu Kirjavinkeissä 31.5.2016

http://www.adlibris.com/fi/kirja/mofongo-9789522793102

tiistai 17. toukokuuta 2016

Appelsiinilehto







Appelsiinilehto
Marjut Helminen


Minerva,
2016


Kannesta kanteen on pitkä matka. Appelsiinilehdon etukannessa hedelmät hehkuvat kauneuttaan ja vangitsevat katseen. Takakannen teksti kertoo matkasta sodan runtelemalle alueelle, jonka keskiöön Marjut Helminen lukijansa vie. Appelsiinilehdon tapahtumat sijoittuvat vuonna 2008 puhjenneen Gazan kriisin aikaan, välillä päähenkilöiden menneisyyttä valotetaan palaamalla vuoden 1982 Beirutiin.

Sini, suomalainen erikoissairaanhoitaja,  matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Hän on kokenut kriisityön konkari ja aiemmat muistot alueelta siivittävät lentomatkaa kohti Lähi-idän valoa ja kirkkautta. Vaativat koulutusolot vaihtuvat perillä kenttätyöhön sodan keskellä. Potilaita saapuu jatkuvana virtana ja lääkkeistä on pulaa. Leikkauksiin ei riitä nukutusainetta. Sinin voimat ehtyvät, hänellä on takanaan sairastelukierre jo Suomessa. Alun alkaenkin tuntuu kuin hänen matkansa olisi pakoa jostakin, ehkä tavallinen arki ja kotimaan ihmissuhteet eivät tyydytä häntä. Hänen auttamishalunsa on sekoitus epäitsekkyyttä ja ihanteellisuutta, eikä jätä riittävästi tilaa miettiä omaa turvallisuutta ja jaksamista.

Beirutista 1980-luvulla Suomeen paennut Fuad, Palestiinan pakolainen, seuraa huolestuneena Sinin liikkeitä Lähi-idässä. Sinin kautta hän myös peilaa oman lähtönsä syitä ja mahdollisuuksiaan päästä vielä vierailulle kotimaisemiin. Fuad on kyllä kotiutunut Suomeen ja puhuu kieltä sujuvasti ja heidän lapsensa ovat syntyneetkin Suomessa. Sen sijaan Fuadin vaimo Leila kaipaa sitkeästi paluuta vielä lähes 30 vuoden jälkeen eikä halua opetella suomen kieltä.

Marjut Helminen on toimittajana seurannut tiiviisti Lähi-idän tapahtumia ja tietää, mistä kirjoittaa. Tarinan asetelma on mielenkiintoinen; suomalainen asetetaan Gazan kriisin keskelle ja Palestiinan pakolainen Helsinkiin. Välillä osat vaihtuvat, sillä Fuadin on lähdettävä lopulta etsimään Siniä. Heillä molemmilla on kaipuu johonkin, mitä kerran oli. Sinin etäinen suhde äitiinsä saa miettimään, onko hänelläkään oikeasti sitä omaa paikkaa – kotimaata sen enempää kuin Fuadillakaan. Erityisen koskettavia ovat kuvaukset sota-alueelta, näkökulmaa nykyisiinkin pakolaiskysymyksiin. Hieno esikoisromaani, täydet suositukset.

Julkaistu Kirjavinkeissä 17.5.2016

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vanhempieni kaltainen







Vanhempieni kaltainen
Marianna Stolbow


WSOY,
2016

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow on ohjannut eroryhmiä kymmenisen vuotta. Hän vastaa myös eroseminaarien ohjaajien kouluttamisesta Suomessa. Uudessa kirjassaan Vanhempieni kaltainen Stolbow herättelee meitä huomaamaan, kuinka paljon kannamme lapsuudenperheemme käyttäytymismalleja ja suhtautumistapoja myös omaan parisuhteeseemme. Aikuisina vannomme usein, ettemme halua kohdella omia lapsiamme tavoilla, jotka ärsyttivät meitä vanhemmissamme. Vaikka tietoisesti päätämme toimia toisin, tiukassa tilanteessa saamme itsemme kiinni juuri samoista kiusallisista äänenpainoista tai halventavista tuhahduksista. Parisuhteen periytyneisiin malleihin havahdumme usein vasta epäonnistumisissa ja erotilanteissa. Mistä meidät onkaan tehty?

Stolbow haastatteli kirjaansa varten viittäkymmentä eri-ikäistä suomalaista. Tarinoissa on riipaisevan vähän hellyyttä ja lämpimiä kosketuksia arjessa, kovin harva muistaa vanhempiensa osoittaneen rakkautta sanoin ja kosketuksin toisilleen. Haastateltavien laaja ikähaitari tuo mukaan myös historiallisen ulottuvuuden; sota-ajan vaikeat olot ja rankat kokemukset, joille ei ollut sanoja. Seuraavat sukupolvet perivät aikanaan sotaolojen mykkyyden ja pärjäämisen pakon. Nyt terapiasukupolvi hakee menneelle sanoitusta ja tapahtuneiden ymmärtäminen antaa työkaluja muutoksen mahdollisuuteen. Ongelmat nostetaan esiin ja on lupa valita toisin.

Ihmisellä ei ole helppoa itsensä kanssa ja tähän huutoon pyrkivät lukuisat elämäntapa- ja itsehoito-oppaat vastaamaan.  Vanhempieni kaltainen on hyvin elämänläheinen ja kannustava kirja; meidän on turhaa syyttää itseämme siitä, mihin emme alun alkaenkaan ole saaneet rakennuspalikoita. Jos uuden tietämyksemme varassa valitsemme paremmin, teemme omalta osaltamme hyvää itsellemme ja ympäristöllemme. Näkökulmissaan konkreettinen ja käytännönläheinen teos sopii kaikille omasta ja läheistensä hyvinvoinnista kiinnostuneille.

Julkaistu Kirjavinkeissä 11.5.2016

http://www.adlibris.com/fi/kirja/vanhempieni-kaltainen-9789510412848

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Jonain keväänä herään






Jonain keväänä herään
Katri Rauanjoki



Atena, 2016

Tätä kirjaa minun teki kovasti mieli, mutten tohtinut sitä enää tämänhetkisten luettavien pinoon lisätä. Sitten joskus, ajattelin. Oli siis vallan iloinen yllätys, kun kirja saapui kustantajalta yllättäen ja pyytämättä. Jotenkin vain tähän tarinaan tarttuessaan tietää, että Kerttu tulee ihan liki. Että monesti tekee mieli laskea käsi hänen olkapäälleen. On hapuiltava sanoja niille tunnoille, joita hänen kertomuksestaan tunnistaa itsessään.

On mielenkiintoista ja oikein osuvaa pohtia tätä kirjaa ja kirjoittaa tästä juuri äitienpäivänä. Asetelma kuulostaa niin nykyajalta, nykynaiselta: Maailma on raaka vaatimuksineen, armo on kortilla ja pärjääjän on joka päivä yritettävä rimaa hipoen. Ja kun mennään rimaa hipoen, se on niin nippa nappa onnistumista, että uupumisen tunne on lopulta onnistumisen iloa suurempi. Työelämävaatimusten, riittämättömyyksien riippojen ja arjen hektisyyden voi yrittää hetkeksi sulkea kotioven ulkopuolelle. Parisuhde- ja perheongelmien jälkeenkin koti on turvapaikka ja äitiyden kautta juuri lapset auttavat priorisoimaan elämän tärkeysjärjestystä.

Kerttu on kova tyttö pärjäämään. Hän on nelikymppinen opettaja, joka työpäivän jälkeen palaa kauniiseen kotiinsa kahden lapsen ja miehen luo. Elämän peruselementit ovat kasassa, kuviohan on oikeastaan todella komea. Silti unikkovihkoon kertyy ankeita muistiinpanoja. Ahdistuksia. Raivontunteita omaa siskoa kohtaan.  Entä se sopiva itsemurhapäivä, kun on hypättävä yli hääpäivä, lasten synttärit tai joulujuhla?

"Pahinta oli, ettei kerta kaikkiaan ollut muuta 
Ei ollut olemassa Kerttua, joka olisi jättänyt jälkensä ihmisten muistiin muuna kuin äitinä, vaimona tai opettajana. Ihmistä, minua, muista erillistä, ei ollut enää. Kerttu oli kadonnut, haalistunut pikkuhiljaa kuin narulle aurinkoon jätetty tyynyliina."

Kerttu on sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja jää sairauslomalle. Hänen maailmansa on hallitsematonta, uuvuttavaa suota. Yritäpä kääntää selkäsi ja vaatimusten seinä kasvaa samassa toiselle puolen. On helppo ymmärtää, että itsemurhan suunnittelu rauhoittaa Kerttua - se on tilanteen hallintaa, selkeää rajaamista. Pisteen paikan määräämistä.

Mutta - Jonain keväänä herään! Tulee se jonkin toukokuun tiistai, astetta keveämpi alkuviikko ja valo pääsee sisään. Kaiken roinan - pelkojen, häpeän, lohtumakkaroiden - seassakin kytevää uskallusta ja optimismia. Kerttu saa apua, oivaltaa itse asioita ja ehkä tietoisesti alkaa valita toisin. Vaikka vääristyneet mielen möröt ovat miten todentuntuisia, ihan syvällä syvällä sisimmässä ihmisessä asunee horjuttamatomat perustotuudet. Ja erityisesti näin äitienpäivänä haluan ajatella, että juuri lapset ovat rihmoja, jotka estävät Kerttua lopullisesti lähtemästä.

Onneksi luin tämän jo nyt, ihan surutta annoin kirjan etuilla monta sijaa ylöspäin lukemattomien pinossa. Kirjan Kerttu ja hänen perheensä ovat fiktiivisiä henkilöitä, mutta taustalla on myös Katri Rauankosken omaa masennuskokemusta. Kirja todella haastaa miettimään pärjääjän mentaliteettia ja työelämän ristoreippaita. Itsensä on niin helppo hukata, ehkä tällaisten kirjojen ansiosta voisi jäädä reissullaan edes puolitiehen. Olisi paluumatka lyhyempi.

Kiitos kustantajalle tästä kirjan kolahduksesta postilaatikkoon.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/jonain-kevaana-heraan-9789523002104