Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sujata Massey. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sujata Massey. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. toukokuuta 2020

Satapurin jalokivi






Sujata Massey
Gummerus 2020


Alkuteos: The Satapur Moonstone (Soho Crime, 2019)
Kääntäjä: Maija Heikinheimo
407 s.

Korona-aikaan matkustetaan turvallisesti kirjojen siivin, ei vain toiseen paikkaan vaan myös aivan toisenlaiseen aikaan. Sujata Masseyn Satapurin jalokivi on toinen osa Perveen Mistry tutkii -dekkarisarjaa ja se sijoittuu 1920-luvun Intiaan. Perveen on nuori juristi ja työskentelee isänsä lakiasiaintoimistossa Bombayssa. Varakas ja myös ilmeisen edistyksellinen perhe on mahdollistanut Perveenin lakiopinnot Oxfordissa, vaikka aika ja ympäröivä kulttuuri vielä tiukasti rajaavatkin naisten vaihtoehtoja elämässä.

Nyt kuitenkin Perveenille tarjoutuu työtilaisuus nimenomaan sukupuolensa ja naiselle poikkeuksellisen koulutuksensa vuoksi. Syrjäisessä Satapurin ruhtinaskunnassa on puhjennut riita tulevan hallitsijan, maharadža Jiva Raon, koulutuksesta. Pojan äiti haluaa lähettää Jiva Raon Englantiin opiskelemaan, vanhempi maharani haluaa pitää hänet kotiopetuksessa. Koska Satapurin palatsin naiset harjoittavat purdahia, he eivät voi olla tekemisissä perheen ulkopuolisten miesten kanssa. Siispä Perveen palkataan neuvottelemaan kahden maharanin kanssa, jotta asiaan saattaisiin ratkaisu.



Pitkällä matkallaan palatsiin Perveen tapaa ensin Satapurin asiamiehen, Colin Sandringhamin. Colin ja Perveen käyvät läpi tulevaa tehtävää ja Perveenille valkenee, että hallitsijoita on kuollutkin jo kaksi muutaman vuoden sisään ja Jiva Raon täysi-ikäistymistä joudutaan odottamaan vähintään kahdeksan vuotta. Kuulostaa pahaenteiseltä, että myös Jiva Raon turvallisuus saattaa olla uhattuna. Eikä Perveen voi olla ollenkaan varma enää omasta turvallisuudestaankaan palatsiin saavuttuaan. Uhkat tuntuvat kasvavan enemmänkin palatsin sisältä kuin sitä ympäröivästä viidakosta tiikereineen. Palatsissa ja sen ympärillä häärää paljon väkeä, mutta keneen Perveen voi luottaa?

Tätä kirjaa lukiessa ei pääse hetkeksikään unohtumaan, missä ympäristössä mennään. Intialaiset tavat, uskomukset ja perinteet kulkevat punaisena lankana juonen rinnalla – ja usein jopa juonen ohittaenkin. Ja lisäksi kaiken taustalla hohkaa brittiläinen imperiumi, toisille vihollinen, toisille liittolainen. Ja jos Sujata Masseyn Intia viehättää, niin muistuttelen myös hänen Japaniin sijoittuvista Rei Shimura -dekkareistaan!

Julkaistu Kirjavinkeissä  10.5.2020

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Rei Shimuran ensimmäinen tapaus & Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus






Sujata Massey


Gummerus, 2016
Alkuteos: The Salaryman's Wife / Zen Attitude
Kääntäjä Titta Leppämäki
s. 793


Siis kuka Rei Shimura? Jos tuttavankaupat tämän säpäkän japanilais-amerikkalaisen naisihmisen kanssa on vielä tekemättä, nyt on hyvä hetki hypätä dekkarileikkiin mukaan. Sarjan kymmenestä kirjasta kaksi ensimmäistä osaa on nyt ilmestynyt uusintapainoksena yksissä kansissa. Rei Shimuran ensimmäisestä tapauksesta Jouni on kirjavinkannut täällä  jo vuonna 2011.

Toinen Rei Shimura -kirja on saanut nimekseen Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus. Nyt Rei on lopettanut työt englanninkielenopettajana ja kokeilee siipiään antiikkia välittävänä yrittäjänä. Jo sarjan avausosassa hänen tuttavuutensa skotlantilaisen lakimiehen Hugh Glendinningin kanssa on syventynyt seurusteluasteelle ja nyt Rei ja Hugh asuvat yhdessä. Rikkaasta miesystävästä huolimatta Reillä on vahva tahto näyttää pärjäävänsä ihan omin avuinkin, vaikka antiikkimarkkinoilla pelataankin raakaa peliä. Metsästäessään asiakkaalleen japanilaista morsiuslipastoa, tansua, Rei joutuu paitsi taloudellisesti ahtaalle myös toinen toistaan seuraavien mysteerien todistajaksi. Ja kuinka ollakaan, huono karma lainehtii juuri tansun ympärillä. Tansun Reille myynyt Nao Sakai katoaa ensin Rein saavuttamattomiin ja löytyy myöhemmin kuolleena. Salaisuuksien keskipisteessä tuntuu olevan Mihorin perheen zen-temppeli.

Rei Shimurat ovat kepeää kesäluettavaa ja tuplapokkarista riittää kyllä useammaksikin sadepäiväksi. Monikulttuurinen tausta tekee tästä amatöörietsivästä kiinnostavan symppiksen, joka kaikesta sopeutuvaisuudestaan huolimatta joutuu ajoittain kohtaamaan oman ulkomaalaisuutensa nousevan auringon maassa. Minut kirjassa hurmasi mennen tullen japanilaisen miljöön ja kulttuurin kaikessa läsnä oleva liitto. Nämä seikkailut saavat kyllä jatkoa lukulistallani.

Julkaistu Kirjavinkeissä 17.7.2016