perjantai 12. kesäkuuta 2020

Aina tytär, aina äiti: Aikuisen naisen suhde äitiin





Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki
Kirjapaja, 2020

184 s.



Aina tytär, aina äiti – kaksi elämäni ainutlaatuisinta roolia, joihin ei aika, eikä edes kuolema pysty puuttumaan. Äidin ja tyttären suhde on usein monilla kasvukivuilla, säröillä ja pohjattomalla rakkaudella ladattu. Kun suuresta avuttomuudesta ja tarvitsevuudesta on suurin piirtein kasvanut itsenäisyyteen, onkin omien lasten myötä aika käydä samaa prosessia läpi äidin näkökulmasta. Asian merkityksellisyydestä kertoo sekin, että myös terapeuttien sohvilla palataan usein äitisuhteeseen. Tämän ovat työssään huomanneet myös psykoterapeutit Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki, jotka pohtivat kirjassaan aikuisen naisen suhdetta äitiinsä.

Äidin huolenpito on lapselle elinehto, mutta turvallisen kiintymyssuhteen syntymisen tiellä on monenlaisia haasteita. Myös äiti on oman aikansa lapsi ja kun katsomme lähihistoriaa taaksepäin, elämä on ollut silkkaa selviytymisrulettia sodan, työmäärän ja puutteellisten olojen keskellä. Yksin pärjääminen, vastuunkanto ja kiltteyskin ovat olleet arvossaan, eikä tunneyhteydelle ole aina ollut aikaa. Puhutaan välttelevästä kiintymiskäyttäytymisestä, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista ja toisiin ihmisiin luottamista. Menneiden sukupolvien kuormat, taakkasiirtymät, ovat raskasta raahattavaa.

Äiti on tyttärelleen ensimmäinen ja tärkein naisen malli. Vielä aikuisenakin omat valinnat saavat herkästi kysymään, hyväksyisikö äiti tämän tai arvostelisiko tuota. Kun elämässä tapahtuu merkityksellisiä asioita, ensimmäinen ajatus on soittaa äidille ja jakaa ne hänen kanssaan. Osa tätä elämänkaarta on osien vaihtuminen, kun hoivavastuu siirtyykin äidiltä tyttärelle.

Kirjan lopuksi kahdeksan naista on kirjoittanut kirjeen äidilleen. Kirjeet summaavat hienosti kirjan idean: on tarvetta ymmärtää elettyä elämää, on jaettua naiseutta, on kiitollisuutta. On alkoholimyrkytykseen kuolevia äitejä. On äitejä, joilta kestää vuosikymmeniä ymmärtää oman lapsen transsukupuolisuutta. Kirja antoi monia oivalluksia ja selkeytti omia ajatuksia. Tämän luettuaan voi tarttua kirjan haasteeseen ja kirjoittaa kirjeen omalle äidilleen, elävälle tai kuolleelle.

Julkaistu Kirjavinkeissä 12.6.2020

1 kommentti:

  1. Tällaiset äitisuhdekirjat kiinnostavat, vaikka toistaiseksi en ole juuri niitä lukenut. Oma äitini on sotaorpo, ja vasta iän myötä olen tajunnut, miten paljon se on näkynyt hänessä ja meidän äiti-tytärsuhteessamme.

    VastaaPoista