Can you keep a secret?

Can you keep a secret?
Sophie Kinsella






Random House Publishing Group,
2005

"Emma, don't tell men all about yourself! You have to keep something back! Mummy always told me, you should never let a man see your feelings or the contents of your handbag."


Rankkojen aiheiden ja sairausloman kevennykseksi sitä parhainta chick litiä eli Sophie Kinsellaa. Ja olisiko ihan aidoimmillaan juuri näin, englanninkielisenä? Tämä on sellaista hyvän mielen kirjallisuutta, jolla helposti nollaa rankemmat aiheet päästä. Kirja ei vaadi suurta paneutumista eikä kysele hankalia. Heti ensimmäiseltä sivulta sen viesti on; ota hyvä asento ja nauti, tarvittaessa päästele pieniä naurunpyrskähdyksiä ilmaan. Matkan varrella on monta ylläriä ja mutkaa, mutta yksi on silti varmaa - happy end.

Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi, mutta Emma on toista maata. Hänestäkin lukisi mielellään useamman kirjan, mutta kyseessä lienee sellainen standalone novel?

Emma Corrigan on nuori nainen Lontoosta. Hän työskentelee Panther Corporation -yrityksen markkinointiosastolla, haaveilee ylennyksestä ja sen myötä perheensä toivoo saavansa perheeltään suurempaa arvostusta. Hänellä on epävarmuuden hetkensä ja rahahuolensa mutta niiden vastapainona yritteliästä optimismia ja suuri sydän. Ja pieniä, suht valkoisia valheita, jotta arjen saa sujumaan.

Emma lähetetään työmatkalle Skotlantiin, joka ei suju aivan suunnitelluissa merkeissä. Paluumatka lentokoneessa osoittautuu painajaiseksi turbulenssin ravistella konetta. Lentopelkoiselle Emmalle ilmakuopat ovat varma merkki tuhoisasta lopusta: "The plane gives another terrifying swoop and I find myself clutching the man's hand in panic. We're not going to make it. I know we're not. This is it. I'm twenty-five years old, for God's sake. I'm not ready. I haven't achieved anything." Hätätilanne laukaisee Emmassa varsinaisen puheripulin ja hän kertoo kaikki varjelluimmatkin salaisuutensa vieressään istuvalle tuntemattomalle miehelle. Myöhemmin tämä ventovieras, jota hänen ei pitänyt enää koskaan tavata, osoittautuu hänen ylimmäksi pomokseen. Ja hänellä sattuu olemaan erinomaisen hyvä muisti, joten Emman salaisuuksiin palataan moneen kertaan. Lähes yhtä moneen kertaan Emma on kuin naispuolinen Mr Bean, nolojen tilanteiden nainen.

Juonesta ei sen enempää - itse ainakin kartan kaikkia etukäteispaljastuksia ja haluan yllättyä lukemastani ja nauttia kaikista käänteistä. Suomeksi tämä kirja on ilmestynyt 2008 nimellä Salaisuuksia ilmassa. Ehkä jossain vaiheessa luen myös Ulla Selkälän suomentaman kirjan ja testaan, pääsenkö samaan tunnelmaan kuin alkuperäisen myötä.

Jos joskus tuntuu, että se tai tämä asia olisi saanut jäädä kertomatta. Tai että oma mielipide jää miellyttämisen halun ja uskalluksen puutteen takia sanomatta... Nolostumisen punat poskilla voi lohduttautua sillä, että Emmakin selvisi - ja hyvin selvisikin.

Koodinimi Kajaali

Pia Heikkilä
Koodinimi Kajaali


Otava,
2014





Wikipedian mukaan:

Chick lit "tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava uraviestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden parissa. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä Helen Fieldingin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa."

Suomessa puhutaan muun muassa mimmikirjallisuudesta, pimu- ja sinkkukirjallisuudesta, kun tarkoitetaan chick litiä. Kotimaista chick litiä on julkaistu melko harvakseen, joten Koodinimi Kajaali on oikein tervetullut uutuus lajissaan. Kirja ilmestyi nyt kesäkuussa, siis mitä sopivimpaan aikaan, kun on ajankohtaista varailla vaivatonta lomalukemista. Pia Heikkilä on minulle uusi tuttavuus, mutta tämän perusteella lisään myös hänen esikoisromaaninsa Operaatio Lipstick lukulistalleni. Mimmikirjallisuus kuulostaa kovin kevyeltä luettavalta ja jonkin sortin "blondimaista" pakoa arjesta onkin, silti pohjatyö Heikkilän kirjassa on vahvaa ja uskottavaa. Hän on asunut maailmalla yli 20 vuotta ja tehnyt toimittajan työtä muun muassa CNN:lle ja arabiomisteiselle uutiskanavalle Al Jazeeralle. Työskentely freelancerina Afganistanissa, koti Intiassa... Perspektiiviä maailman tapahtumiin, maiden välisiin suhteisiin ja kriisialueiden todellisuuteen on vaikka muille jakaa. 

Kirjan päähenkilö on sinkkunainen, kirjeenvaihtaja Anna Sandström, joka saa työkomennuksen Pakistaniin. Hänen tehtävänsä on raportoida presidenttiehdokkaan salamurhasta, jonka taustoja selvitellessään hän tempautuu mukaan suuren luokan kuvioihin. Neuvokas nainenhan voi varjostaa pahista rikollista yksin ja korkokengissään, no problem. Vauhtia, vaarallisia tilanteita - ja miespohdintaa. Anna ei suinkaan ole sokea Pakistanin Komistuksille. Islamilaisessa Pakistanissa on omat pelisääntönsä eikä vapaa seurustelu tietenkään käy laatuun. Paikalle ilmaantuu myös aiempi miesystävä ja suhde häneen on punnittava uudelleen. Ystävätär Kelly on toisella suunnalla maailmaa, mutta lyhyiden viestien varassa hän pysyy ajan tasalla ja neuvonantajana Annan miesasioissa.

Sain kirjan arvostelukappaleena Otavalta. Koodinimi Kajaali on viihdyttävää ja helppoa luettavaa. Sen seurassa voi unohtaa syvien vesien pohdinnat ja antaa ryppyjen silitä otsalta, sopivan rentoa kesälukemista siis. Se ei ehkä ole lempigenreäni kirjallisuudessa, mutta puoltaa oikein hyvin paikkaansa kevyenä välipalana.  Tervemenoa Pakistaniin!