Hanna van der Steen
Nordbooks,
2015
Lisää välipaloja, eli ihan oikea iltasatu itselle!
Varsinaiselle kohderyhmälle tästä riittäisi ehkä viikoksi iltasatuja, sillä kirjassa on kahdeksan mukavan pehmoista-lämmintä-sopivanhauskaa tarinaa. Kirja-ahne ja utelias aikuinen ei ala pätkimään, vaan hotkaisee kirjan illassa. Ainakin minä tein niin.
"Tämä kirja on omistettu kaikille erilaisille."
Vapauttava lupaus, sillä muotit, karsinat ja ja valmiit käsikirjoitukset hankaavat herkästi ihon ruvelle. Käännellänpä siis sivuja eteenpäin. Tarinat ovat Hanna van der Steenin käsialaa. Kultakäädyt kaulassaan räppäävä pikku-Mummo aloittaa värikkäiden tekstien sarjan - eiköhän nykyajan mummot taivukin hip hoppiin suht kevyesti. Ja harvinaisen mukavan perheen elämäänkin sisältyy vaikeita hetkiä, vaikka isänä olisi Onni Kantamoinen ja äitinä Ilona Pilleri. Tekstit ovat niin mehukkaasti lapsenmielisiä ja kuitenkin tästä ajasta arjen solmuineen, että näitä haluaisi ehdottomasti lukea ääneen. Ei vain itselleen, vaan myös ja ennen kaikkea lapselle.Hurmaannuin - ja hurmaannun yhä uudestaan - myös kirjan kuvitukseen. Kuvien nuket ovat Aimokoulun 7-10-vuotiaiden käsityötaiteen oppilaiden tekemiä. Ja ettäkö mikä se sellainen Aimokoulu on? Omasta sijainnistasi riippuen käännä silmiäsi itään, länteen tai muuhun sopivaan kaakko-koiliseen, jotta katse on suunnattu kohti Hämeenlinnaa. Visuaalisten taiteiden koulu Aimo!
Ilmeikkäät nuket ovat jokainen niin minä itte ja hellyttäviä erilaisuudessaan. Aivan erityisesti ilahduttaa tuo nukkien villi hiustyyli; En ole aivan varma, onko Perttu Parttunen muistanut käyttää kampaa lääkärin vastaanotolle lähtiessään. Kirja pureutuukin elämän olennaisuuksiin eikä jää vaan siloiteltuun ulkokuoreen. Johanna Lyömilä on valokuvannut nuket niiden omassa elämänpiirissään, omien askareidensa keskellä.
Ja sitten vielä sellainen huippujuttu, että kirjan tekijäpalkkiot menevät lyhentämättöminä Pelastakaa Lapset ry:n hyväksi. Kirjan kummina on Jari Sinkkonen. Mikä upea kirja! *Painaa tykkäys-nappulaa*
