Superrikkaat ja rutiköyhät

Superrikkaat ja rutiköyhät:
reppureissulla eriarvoistuvassa maailmassa

Päivi & Santeri Kannisto


Atena,
2016


Päivi ja Santeri Kannisto kyllästyivät työelämän kuluttavaan oravanpyörään Suomessa ja vaihtoivat sen urbaanin nomadin vapauteen maailmalla. Tuosta päätöksestä on kulunut nyt kaksitoista vuotta. Amsterdamista vuonna 2004 häämatkalla alkanut reppureissailu jatkuu edelleen. Ennen starttia he myivät omaisuutensa ja luopuivat kaikesta siitä, mikä hyväksyttyjen normien mukaan on tavoiteltavaa ja merkki menestyksestä: työura, pysyvä koti, mahdollisuus hankkia materiaalista hyvää ympärilleen. Matkakokemusten pohjalta on syntynyt lukuisia kirjoja, joista uusin on Superrikkaat ja rutiköyhät. Perinteisestä matkakirjasta poiketen kirja keskittyy paikkojen tai historian sijaan eriarvoisuuden ilmiöön maailmassa.

Valta ja vauraus keskittyvät maailmassa yhä pienemmän ihmisryhmän käsiin ja pankkitileille, vaikka toisaalla ponnistellaankin köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. George Orwellin Eläinten vallankumouksen toteamus pitää edelleen paikkaansa: “Kaikki eläimet ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Kannistot pohtivat eriarvoisuutta eri puolilla maailmaa tapaamiensa ihmisten elämäntarinoiden kautta. Long Islandilla asuva Matthew tutustuttaa heidät wasp-eliittiin, jolla täkäläiset vanhan rahan suvut tunnetaan. Kannistot nimittävät heidät kirjassaan paarmoiksi. Ja koska paarmat haluavat seurustella kaltaistensa kanssa, heitä varten on olemassa Seurapiirirekisteri – kirja, joka sisältää 30 000 eliittiperheen nimet ja osoitteet. Guatemalassa he ovat vieraina vartioidulla asuinalueella ja muurit eristävät heidät turvattomista kaduista, slummeista ja liasta. Aurinkolaseihin sonnustautuneet turvamiehet hakevat lapset koulusta mustilla limusiineillaan. Yhteiskuntien luokkajako on räikeän selvää.

Olen seuraillut Kannistojen reppureissuamista heidän blogistaan ja sähköpostiin tupsahtelevien uutiskirjeiden muodossa. Nyt ilmestynyt kirja jatkaa teemaltaan luontevasti aiempien kirjojen sarjaa ja tuo uutta näkökulmaa myös heidän valitsemaansa antimaterialistiseen elämäntapaansa. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, kuinka rajoittavaa pelko, omaisuuden varjeleminen ja yhteiskunnan luokkiintuminen itse asiassa onkaan. Toisaalla päivän tärkein ratkaistava kysymys on löytää pala leipää tai katto pään päälle. Kirjan kertomukset ovat yksittäisiä välähdyksiä erilaisista yhteisöistä ja jonkin verran niitä selitetään myös eri historioitsijoiden ja tutkijoiden teorioilla ja kirjoituksilla. Maailmanmenosta kiinnostuneelle nopealukuinen ja ajatuksia herättelevä kirja.

Julkaistu Kirjavinkeissä 22.6.2016

Vapaana elämisen taito

Päivi ja Santeri Kannisto
Vapaana elämisen taito


Atena Kustannus Oy,
2014





"Elä omaa elämääsi, sillä olet kuoleva oman kuolemasi", sanoo latinalainen sananlasku.

Ihmisten tekemistä elämänmuutoksista on mielenkiintoista lukea ja vuosien takaa nousee mieleen kiehtova lehtijuttu myös Päivi Kannistosta. Elämänvaiheessa, jossa normikansalainen maksaa asuntolainaansa ja tinkii yöunistaan työn ja perheen vaatimusten paineissa, Päivi Kannisto otti elämän omiin käsiinsä. Hän kohtasi kaltaisensa Santerissa ja yhdessä he lähtivät maailmalle toteuttamaan haaveitaan. Talot ja tavarat myyntiin, to do -listat silppuriin, irtisanoutuminen niin työpaikan kuin yhteiskunnankin turvasta ja holhouksesta. Myö männään nyt, sanoisi savolainen.

Päivi ja Santeri Kannisto ovat eläneet nomadielämää 10 vuotta. He ovat löytäneet oman vapautensa matkustamalla . Elämässä ei ole enää sitku- ja mutku-peikkoja, joka päivä on oikea aika tehdä onnellisuustekoja. Heidän viestinsä on, ettei ihmisen suinkaan tarvitse tuhlata elämäänsä kuin sumussa, yhteiskunnan taitavien ohjailujen mukaan. Lopussa ei ehkä seisokaan kiitos, vaikka miten tunnollisesti oravanpyöräänsä polkisi. Siksi on syytä ottaa itse vastuu omasta elämästään ja onnestaan. He kertovat omasta tavastaan elää, mutta korostavat, että jokaisen tulisi etsiä ihan itse oma tiensä vapaaseen ja sisältörikkaaseen elämään.

Kannistot ovat kirjoittaneet nomadivuosiensa aikana lukuisia kirjoja, mutta vasta tämän kirjan myötä paneuduin heidän ajatuksiinsa. Lehtijuttujen perusteella minulla oli lähinnä vain mielikuva jo menestyneistä ja hyvin toimeentulevista ihmisistä, joiden oli ehkä helppokin tehdä elämästään seikkailu. Mutta hyvistäkään asemista ei lähdetä, ellei ole rohkeutta irrottautua ja heittäytyä tyhjän päälle. Hyvistä asemista ei lähdetä myöskään siksi, että siellä on aina vain mahdollista takoa lisää rahaa ja tavallaan menetettävää siis on huomattavasti enemmän kuin Tavis-tallaajalla.

Kirja pohtii vapautta hyvin monesta näkökulmasta. Ensinnäkin Kannistot pohtivat omaa suhdettaan arkielämän sidonnaisuuksiin ja yhteiskuntaan. Toisaalta läpi kirjan matkassa kulkevat myös suuret ajattelijat ja heidän päätelmiään peilataan nykymaailmaan.  Kansallisvaltion ideaa, kansallisuuden ja kansallisuusaatteen merkitystä käsitellään paljonkin. Jotkut huomiot kuulostavat hyvinkin radikaaleilta - ainakin ensi kuulemalta. Mutta samanaikaisesti ne houkuttavat keskustelemaan ja jopa väittelemään asioista, joita olemme aina tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Kolmantena ulottuvuutena onkin juuri tätä erilaisista kulttureista ja lähtökohdista olevien ihmisten kohtaamista ja keskusteluja heidän kanssaan. Jugoslavian järjestelmän hoivissa kasvanut serbi Slobodan haikailee vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikilla oli työ ja katto pään päällä. John ja Paul valottavat amerikkalaisnäkökulmaa ja heille vapaudessa korostuu vahvasti yksilön vapaus. Pääsemme Kannistojen mukana vieraiksi myös Jamaikalle ja Nicaraguaan.

Kirja on haastava ja lukija voi ja saakin olla paljosta eri mieltä. Lukija saattaa miettiä, missä menee yksilön vapauden ja itsekkyyden raja. Olenko yhteiskunnalle velkaa saamastani ilmaisesta / tuetusta koulutuksesta ja jos olen, niin missä vaiheessa velka on maksettu? En olisi valmis luopumaan suomalaisuudesta, haluan roikkua ruisleivän syrjässä kiinni ja sytyttää sinivalkoisen kynttilän itsenäisyyspäivänä. Mutta haluan myös reissata maailmalla ja olen onnellinen mahdollisuudesta tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin - kiitos suomalaisen koulusysteemin, joka jo peruskoululuokilta alkaen arvostaa kieltenopetusta. Silti omia sisäisiä toimintamallejaan on aika ajoin hyvä tuulettaa ja siinä sivussa haaveilla, josko itsekin voisi tehdä elämästään enemmän oman näköisensä. Tämän kirjan sain arvostelukappaleena Atena Kustannus Oy:ltä, jatkossa aion kyllä lukea lisää Kannistojen elämästä - kukapa ei haluaisi olla edes osa-aikaisesti Matkalla oravanpyörästä onnenpyörään.