sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Onnellisuuksien oivaltaja







Markku Ojanen
PS-kustannus, 2018
334 s.


Netti on pullollaan erilaisia onnellisuusohjeiden listauksia ja
elämäntapaoppaita ilmestyy tasaiseen tahtiin joka vuosi. Mutta mitä onnellisuus pohjimmiltaan on ja millaiset ohjeet auttavat pysyvämpään muutokseen? Onnellisuuden määrittely on pohdituttanut ihmistä iät ajat, mutta sen konkreettinen tutkimus on suhteellisen nuorta. Markku Ojanen, onnellisuusprofessoriksikin nimetty psykologian emeritusprofessori, on julkaissut useita kirjoja onnellisuudesta eri näkökulmista. Hänen uusin kirjansa Onnellisuuksien oivaltaja on kattava kuvaus onnellisuuteen liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta.

Nytpä mielenkiintoni herää! Kuinka niinkin subjektiiviselta tuntuvaa asiaa kuin onnellisuutta voidaan tutkia tieteellisesti? Äkkiseltään kun sen mieltäisi olevan pitkälti mutu-tuntumaa ja merkityskin erilainen eri ihmisille. Me suomalaiset loistamme kansainvälisissä onnellisuustilastoissa, vaikkei sitä sateisenharmaan katukuvan kulkijoista aina voisi pääätelläkään.

Aluksi Ojanen erottaa toisistaan kaksi erilaista onnen tilaa. Tyytyväisyysonni on varsin pysyvää ja ikään kuin kokonaisnäkemystä omasta elämästä, kun sen sijaan tunneonni vaihtelee päivästä ja tilanteesta toiseen. Tämän erottelun jälkeen onkin luontevaa tarkastella, kuinka paljon eri tutkimusten mukaan onnellisuutemme on geenien ja ympäristön sanelemaa ja mikä paletissa jää oman tahdon osuudeksi. Elämänmuutokset ja traumat tuovat mukanaan asioita, joihin on vaikea sopeutua. Kulttuurien erilaisuus ja se, miten yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä arvotetaan eri puolilla maailmaa, vaikuttaa suuresti myös onnellisuustutkimuksessa. Myös valtioiden elinoloissa, vauraudessa ja vakaudessa on suuria eroja ja se näkyy kansainvälisessä vertailussa. Kielten erot ja onnellisuutta kuvaavien sanojen merkitykset voivat myös aiheuttaa virhettä kansainvälisessä vertailussa; se mitä amerikkalainen rakastaa (love), voi suomalaiselle olla laimeammin vain kivaa.

Mitä sitten voi tehdä onnellisuutensa hyväksi? Ojanen käsittelee onnellisuuden tutkimusta sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta. Erityisen mielenkiintoista on katsaus suosittuihin onnellisuusohjeisiin ja niiden käyttökelpoisuuteen tutkimusten pohjalta. Liiallinen onnellisuuden tavoittelu voi jopa toimia itseään vastaan. Ilahduttavaa on se, että vanhat arkijärjenkin sanelemat konstit toimivat parhaimmin – vaali siis ihmissuhteitasi, katso silmiin, kannusta ja kiitä. Kultainen sääntö pätee siis yhä!

Julkaistu Kirjavinkeissä 13.5.2018

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa vähän erilaiselta onnellisuus oppaalta. Kultainen sääntö kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultainen sääntö on aina välillä hyvä palauttaa mieleen :)

      Poista
  2. Kultainen sääntö on loistava♥ Onnellisuuden saattaa joskus tuoda hyvinkin pienet asiat:) Leppoisaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten pienistä asioista sitä usein onkaan onnellinen! Ja sitten taas vaikkapa raha; vaikkei niin omakohtaista kokemusta olekaan suurista rikastumisista, niin voisin kuvitella sen olevan aika hetkellistä. Vaikka sitä voisi hankkia mitä, niin tuskinpa se suoraviivaisesti lisäisi onnellisuutta enää paljoakaan?

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirja. Onnellisuusoppaat ovat kiinnostavia, vaikka onhan niitäkin varmaan moneen lähtöön. Tällainen professorin kirjoittama kirja on taatusti asiallinen! :)

    Minulla oli joku aika sitten lainassa Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti, mutta en sitten ehtinyt lukea sitä... Se olisi kyllä kiinnostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, vilkaisin Onnellisuusprojektin esittelyä ja kuulostaa kyllä mielenkiintoiseelta. Ehkä sitten kesälomalla kirjan pariin.

      Poista