keskiviikko 16. tammikuuta 2019

The Summer of Serendipity








Ali McNamara
Sphere, 2017



"A magical little Irish town could be
the perfect place to find love..."

Laitetaanpa nimi muistiin: Ali McNamara. Joskopa näitäkin joskus suomeksi käännetään.

Lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä. Päivät ovat vielä näitä lyhyiksi pätkäistyjä, tuskin ehtii valoisan aikaan töistä kotiin. Juuri nyt on tankattava onnekkaiden sattumien kesää. Irlannin viherrystä ja vapaina lainehtivia vesiä! Ihan vain tätä(-kin) aioin pienenä välipalana makustella, kunnes kirjapino alkaa kasvaa varatuista kirjoista. Vaan ei ollut kirjaa kesken jättäminen! Kauniin tarinan kierteisiin oli kieputeltu myös kutkuttavaa jännitystä. Hauska sattuma sinänsä, että kirjassa oli samanlaisia piirteitä kuin vasta lukemassani Nicola Mostyn kirjassa - molemmissa päähenkilönä on ns. tavallinen naisihminen, joka saakin huomata olevansa tietyllä tapaa erityinen ja valittu.

Serendipity Parker on matkustanut avustajansa Kikin kanssa Irlannin länsirannikolle etsimään asiakkaalleen sopivaa taloa. Sopiva - ei vaan täydellinen - talo löytyykin pienestä Ballykiltaran kylästä. Ennen kuin asiassa voidaan edetä, on selvitettävä talon omistaja. Tarinoita talosta voi kertoa monikin, kyseessä on suorastaan paikallinen legenda, nähtävyys ja erikoisuus. Sen sijaan omistajasta ei kukaan tunnu tietävän, tai sitten ulkopuolisille ei vain haluta kertoa. Serendipity Parker - tuttavallisemmin Ren - ja Kiki käärivät hihansa ja käyvät koko naisen tarmollaan tutkimaan asiaa. The Welcome House on kautta aikain avoimin ovin tarjonnut suojaa matkalaisille ja turvaa sitä tarvitseville.

Kirja tuo mieleen aiempia lukukokemuksia Irlannista ja kelttiläisyydestä. Ren ja Kiki etsivät kelttiläisiä ristejä ja törmäävät ikivanhoihin teksteihin. En voinut välttyä ajoittaisilta Viisikko-tunnelmilta; viehättävät vihreät maisemat, ihan varmasti nummiakin, mystiikanhuuruista tunnelmaa vanhuuttaan nariseva talossa. Etteikö vain arvoituksellisia salakäytäviäkin? Toki aikuisten Viisikossa on myös romantiikkaa ja henkilöiden eletyssä elämässä jo silitystä kaipaavia ruttuja ja ryttyjä.

Tämä maistui tammikuun tuppurasäässä, mutta olisi taatusti makoisaa kesä- ja matkalukemistakin. Ali McNamara on lukemani perusteella mitä aidoin ja sympaattisin naisihminen. Häneen tutustuminen luiskautti minut lopulta jo lääketieteen puolelle, kun yritin ymmärtää, mikä krooninen sairaus häntä kalvaa. Päädyin lukemaan kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja vertailemaan sitä (CFS/ME) itselleni tutumpaan MS-tautiin. Sellaista rönsyilyähän se lukeminen välillä on. Samalla romantiikasta voi ajautua aika kauas, ei vain sivuraiteille vaan milteipä muille planeetoille.

2 kommenttia:

  1. Ensivisiitillä blogissasi ja liityin lukijaksi. Mulla olisi tuolla blogissani kirja-arvonta vinks!

    VastaaPoista
  2. Lämpimästi tervetuloa visiitille ja lukijaksi, Kristiina! Käynpä vilkaisemassa menoa sinun blogisi puolella :)

    VastaaPoista