maanantai 21. heinäkuuta 2014

Baselinvihreää




Baselinvihreää
Anna Lönnroth



Teos, 2014




Kultainen maissintähkä kukoistaa kirjan kannessa houkuttelevasti, vihreiden koepullojen kaulat tunkevat ahnaasti vierelle. Kasvinjalostus - yleviä ajatuksia paremmasta ruoantuotannosta vai kovaa rahahakuista bisnestä? Tästä Anna Lönnrothin eko- ja esikoisdekkarista löytyvät molemmat elementit ja niiden keskinäiset jännitteet puhkeavat mieltäkiehtovaksi rikostarinaksi. Carlo Fischer, luonnonmukaista viljelyä ajavan kansainvälisen järjestön - Zean - pääsihteeri, löytyy murhattuna koetilallaan Tirolin Alpeilla. Järjestön laaja toiminta tekee myös rikoksen selvittelystä kansainvälistä ja kirjassa liikutaan niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin ja syrjähypätään Huippuvuorilla. Pääsihteerin murha ja huoli arvokkaan siemenpankin kohtalosta tuo Zean jäseniä yhteen eri maista, mutta he eivät välttämättä tunne toisiaan kovin hyvin ennestään. Keskinäistä luottamusta joudutaan punnitsemaan moneen kertaan ja sen suhteen tulee totta kai huteja. Rinnalla kulkeva poliisitutkinta jää useinkin syrjään, kun epävirallisempi taho könyää rosvojahdissa.

Kirjaa koostuu lyhyistä kappaleista, jota alkuun tuntuvat marssittavan liikaakin väkeä näyttämölle. Kuitenkin kun koko kaarti on tuotu näytille, sitä on jatkoa ajatellen ihan sopivan paljon. Mitä tiiviimmäksi tunnelma kirjassa käy, sitä mielenkiintoisempaa on seurata eri henkilöiden pikkuhiljaa paljastuvia yhteyksiä. Henkilökerrontaa helpottaa myös se, että heidän yksityiselämäänsä ja taustojaan ei kovinkaan tarkasti selitellä. Kirjassa keskitytään itse juoneen ja sen vauhdikkaisiin käänteisiin, ja hyvä niin. Kun Genevessä juristina työskentelevä Katariina säntää ajojahtiin sorkkaraudan kanssa, niin väistämättä tulee mieleen nuoruusajan Viisikot. Nyt vain aikuiseen mittaan sovitettuna.

Kirjassa on myös ilahduttavan paljon faktatietoa. Jokaisesta lukemastaan kirjastahan voi ilon ja jännityksen lisäksi nappaista tiedonmurusia mukaansa. Tästä nyt jääköön mieleen vaikkapa Nikolay Vavilov, joka oli venäläinen tiedemies, kasvitieteilijä, kasvinjalostaja ja tutkimusmatkailija. Vavilov aloitti työnsä 1916 ja kävi tutkimusryhmineen yli 60 maassa. Tuohon maailman aikaan tehtynä se kuulostaa ihan kunnioitettavan mittavalta työltä! Vavilovin kunnianhimoisena tavoitteena oli löytää keinoja tulevaisuuden nälänhätien estämiseksi. Kirjan järjestö puolestaan ajoi luonnonmukaisen viljelyn tavoitteita ja sikäli kirjan teema on mitä ajankohtaisin. Kauan sitten olin lyhyen aikaa itsekin luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasemalla töissä ja siksikin kirjan aihe tuntui itsestä herkulliselta. Ensimmäistä kertaa törmäsin määritelmään ekodekkari, vaikka kansainvälisyytensä ja usein myös miljöönsä puolesta nämä olisivat mitä otollisimpia kirjan tapahtumapaikkoja.

Kirjan murhat eivät jääneet yhteen pääsihteeriin, mutta kirja ei missään vaiheessa mässäile väkivallalla. Tällaiset "siistit" murhat - lieneekö vaikutusta sillä, että kirjan on kirjoittanut nainen - sopivat erinomaisesti ainakin minun kesälomalukemiseksi. Ja sitten tuo kirjan nimi! Itse menin sen suhteen täysin metsään ja oletin sen viittavan aivan muuhun kuin... No, lukekaapa itse ja sieltähän se sitten selviää.

Kiitokset Kustannusosakeyhtiö Teokselle tästä arvostelukappaleesta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti