Suurlähettilään vaimo

Stefan Moster


Siltala, 2016
Alkuteos: Die Frau des Botschafters (2013)
Kääntäjä: Jukka-Pekka Pajunen
316 sivua


Aivan uusi tuttavuus minulle, tämä Espoossa asuva saksalaiskirjailija. Suurlähettilään vaimo on kolmas suomennettu romaani häneltä. Vaan entäs suomesta saksaksi - Moster on kääntänyt suomalaista kirjallisuutta saksankielelle läkähdyttävän pitkän listan. Kari Hotakaista, Matti Yrjänä Joensuuta, Ilkka Remestä... Jos siis haluaa nautiskella kotimaisesta kirjallisuudesta auf Deutsch, niin tästä nimi mieleen.

Joihinkin kirjoihin vain on vaikea tarttua, ilman että tiedostaa mitään erityistä syytä siihen. Suurlähettilään vaimo odotteli pitkään kirjahyllyssä, antoi muiden opusten kiilata tyynesti ohi. Ehkäpä kirjan kansi sai aavistelemaan vaikeaa tekstiä - ja totta kyllä, vielä lukemiseen alkuun päästyäni kirja ikään kuin viritti välillemme viileän diplomaattisen etäisyyden.

Lukemisen edetessä oivalsin, että tämä hillitty kädenmitan välimatka onkin yksi kirjan juonne. Saan nauttia tekstistä, vaikka emme oikein tuttaviksi tulekaan.

Suurlähettilään vaimo Oda elää turhauttavan valmiiksikirjoitettua elämää avioparin virka-asunnossa Suomenlahden rannalla. Hänen tehtävänsä on edustaa miehensä rinnalla, toimia valmiiden kaavojen mukaan ja esittää sopivia mielipiteitä. Diplomaattipiirien ulkopuolella - tai no, sisäpuolellakin - Odan elämä on yksinäistä. Kalenteri täyttyy ooppera- ja balettiesityksistä, näyttelyistä, esitelmätilaisuuksista, cocktailtilaisuuksista ja suurlähetystöjen vastaanotoista, jotka eivät edellytä tai tarjoa juurikaan todelllisia kohtaamisia.

Kulissien takana Oda on lapsestaan erossa elävä ja syvää huolta kantava äiti. Poika Felix asuu Saksassa vaikeavammaisten lasten hoitokodissa. Äidin mielessä poika kulkee aina mukana ja ajatuksissaan ja äänikirjeissään hän juttelee Felixille. Pelko pojan sokeutumisesta saa äidin ryhtymään uhkarohkeaan tekoon - Odastakin löytyy spontaani ja rajoja rikkova, poikastaan puolustava naaras. Apurikseen hän saa itsekseen asustelevan kalastajan, Klausin. Kaiken pintapuolisuuden keskellä hän on kohdannut ihmisen ja löytänyt vierelleen ystävän.

Staattisten ja viileiden alkuasetelmien jälkeen kirjassa on dramatiikkaa ja jännitteitä yllin kyllin. Oda ravistelee eristyneisyyden kahleitaan, mutta eipä jää Klausinkaan elämä entiselleen. Ja kaiken takana tarinaa kertookin saksalaisen kirjaston kirjastonhoitaja. Jokaisella kirjan päähenkilöistä on omat kipunsa ja kiinnikkeensä Saksaan. Loppujen lopuksi pidin todella paljon tästä tarinasta, vaikka se vieläkin nihkeilee iholla.